Poliittista mustamaalausta vastaan

Maakansa 2.2.1936

Poliittisten äärimmäisyysliikkeiden taktiikkaan, olivatpa ne sitten löydettävissä kaikkein eniten vasemmalta taikka kaikkein kauimpana oikealta, kuuluu mustamaalauksen harjoittaminen. Poliittinen hihhulismi ei menesty muualla kuin epätoivon ilmapiirissä. Jollei epätoivo ole todellinen, on sitä keinotekoisesti lietsottava. Tässä suhteessa löydämme ihmeteltävän läheisiä sukulaispiirteitä mullistusliikkeissä, joita eroittavat toisistaan vuosisadat, vieläpä vuosituhannet, sivistystasojen erilaisuus ja maantieteellinen esiintyminen, ja joiden päämäärät ovat saattaneet olla mitä vastakkaisimmat. Levottomuuden ja tyytymättömyyden levittäminen on aina ja kaikkialla osoittautunut mitä tuloksellisimmaksi kumouksen kasvattamista varten.

Meille suomalaisille eivät ylläolevat toteamukset ole millään tavoin uusia. Vasemmisto on meillä alusta alkaen oivaltanut, että sen tehokkain ase on tyytymättömyyden, katkeruuden ja vihan lietsominen olevia oloja vastaan. Mutta aivan viime vuodet ovat osoittaneet, että mustamaalaus ja vihankylvö eivät olekaan enää vasemmiston yksinoikeutena. Sille on tullut kilpailija, joka tahtoo kukistaa vasemmiston sen omilla aseilla. Eikä se suinkaan tyydy ainoastaan vasemmiston kukistamiseen, mutta se tahtoo panna kapulan suuhun kaikille, jotka eivät taivu ajattelemaan niinkuin se ajattelee. Tämä uusi äärimmäisyysliike tunnetaan nimellä ikl. Sen eniten käytettyihin taistelukeinoihin kuuluu maamme olojen kuvaileminen niin synkin värein kuin mahdollista, tyytymättömyyden levittäminen nimenomaan nuorison keskuuteen, katkeruuden ja vihan lietsominen toisinajattelevia kohtaan j.n.e. Kaiken tämän takana on taktillisesti oikea ajatus: kunhan olevat olot saadaan mahdollisimman suurelle joukolle vastenmielisiksi, silloin on olemassa pohja uuden järjestyksen "uuden elämänkäsityksen" s.o. diktatuurin valtaannostamiseen.

Ikl:n opit ja niiden käytäntöönsoveltaminen valtiollisessa elämässä ovat sellaiset, että vakavasti ja rauhallisesti harkitseva mieli ei niitä voi omaksua. Sen käsittänevät ikl:n johtajatkin, koska koettavat nostattaa kiihkon ja tyytymättömyyden vallitsevaksi. Silloin, niin he toivovat, järki vaikenee ja vallan saa tyhmyys, tuo sinimustajohtajan Ervamaan ihannoima tekojen mittari. Mutta tuskinpa he siinä onnistuvat, sillä tosiasiat puhuvat vakuuttavasti heitä vastaan. Kun Ranskan äskettäin maastamme poissiirtynyt lähettiläs, ministeri de Vaux jätti maan, lausui hän käsityksenään, että hän on tullut huomaamaan, kuinka Suomen valtiollinen ja yhteiskunnallinen elämä on terveellä perustalla ja että juuri tämä on aikaansaanut, että maamme on niitä Euroopan maita, jotka ovat parhaiten selviytyneet taloudellisesta maailmanpulasta. Ministeri de Vauxin merkitsevät loppusanat kuuluivat: "Suomi sekä sisä- että ulkopoliittisesti tällä hetkellä kuuluu niihin harvoihin Euroopan onnellisiin maihin, joissa olot näissä suhteissa ovat täysin vakiintuneita."

Kun lukee näitä kokeneen diplomaatin sanoja ja vertaa niitä ikl:n lehdistössä tavantakaa esitettyihin väitteisiin, kuinka meidän valtiolliset laitoksemme, kansaneduskuntamme, hallitusvaltamme, henkinen elämämme, taloudellinen tilanteemme ja kaikki elämän ilmiöt ikl:n oppia lukuunottamatta ovat alapuolella arvostelun, kuinka valtiollinen itsenäisyytemme on vaaranalainen niin kauan kuin valtaa maassa ei ole annettu heidän käsiinsä j.n.e., niin on jokaisen ajattelevan ihmisen pakko huomata, että se mustamaalaus, jota ikl harjoittaa, ei perustu tosiasiallisiin olosuhteisiin. Se on kumouksellisten järjestöjen tapa herättää tyytymättömyyttä keinotekoisesti ja sillä tavalla valmistaa maaperää sille vallansiirrolle, jota ikl:n piireissä on haaveiltu ja yritetty niin hyvin 1932 Mäntsälässä kuin viime vuoden lopulla Virossa.

Urho Kekkonen.