Kaanaassa ja kotona

25/5 -25.

Rakas Oma Upuni!

Tänä aamuna heräsin 10 tienoilla, aurinko yritti pilkistellä akkunoista sisään ja minun lomalippuni kai oli lopussa, koskapa nukku-Matti ei enää jaksanut silmiäni pitää kiinni. Niin, olin kotona. Heräsin ja katselin ympärilleni. Vierelläni tuolilla oli Pupun kirje. Ihastuin ikihyväksi, sillä olihan Upuni sentään tehnyt minua yllättävän teon. Arvasipa minä, että saankin minä Sinulta, Rakas, kirjeen samassa junassa, missä Kuopiosta jatkan matkaan. ("Ei saa mennä sinne, Urho kirjottaa", kuulen Siirin [Kekkonen] huudon oven takana. No se, sehän sopii).

Sainpa toisenkin kirjeen. Sen kuvan, jonka viivana Upulleni lähetän liimaamista varten. Jokohan sopisi toisen hyppykuvani viereen. Ellei sovi, sopii muuanne. Hyvä ei kuva ole, mutta kuva kuitenkin.

Kotona on kaikki ennallaan. Hyvin voivat. Tänään olen järjestellyt kirjojani ja elämääni. Panin koko kirjahyllyn nurin ja lähetin ala-arvoisia kirjoja vinttiin. Minä, lainopillinen hra. Ja Vuoren kirjakaupasta jo sain I tilaamani saksal. kirjan. Jokohan lähetän Sinulle.

Kuopiossa olin, vaikkei Kaima [Urho Piha] ollut asemalla. Menin sinne ja iloisena otti Kaima vastaan. Ja kyllä me praatasimmekin. Ilman viinaa klo 3 asti sunnuntaiaamuna, mutta sittenpä sitä nukkua hujautettiinkin klo 11 yli ja klo 12.40 lähti juna. No kiirehän siinä, mutta kerkisinpä sentään. Ja mikä merkillinen huomio: Kaima, meidän oppositiopuolueen ainoa jäsen on kehittynyt itsekseen yhteiskunnallisissa ja valtiollisissa mielipiteissään aivan samaan suuntaan kuin Kalle ja minä. Yhtä vapaamieliseksi, yhtä vähän taantumukselliseksi, yhtä paljon aina koettaen asettua työläisen asemaan ja siltä näkökulmalta asioita katselemaan. Oikein sydäntä lämmitti ajatellessa, kuinka hyvin me 3, Kaima, Kalle ja minä alamme soida samaan säveleeseen. Nämä liberaaliset, demokraattiset harrastukset olisivat E.K:lle kauhistus, sen tiedän. Mutta ne todistavat, että pojat etsivät ja vielä löytävät hyvän. Senhän arvaat, että mielelläni juttelinkin 3 asti.

Sinä, Rakas Pupuni: Älä Sinä sentään hermostu yksinäisyyteesi. Olenhan minä Sinun, vaikka kaukanakin ja rakastanhan minä Sinua. Me tapaamme kesälläkin. Niin, ilmotan heti, että olen voinut hyvin, uni maittaa ja minä en kun pollottelen. Kyllä ne pakkasivat kotona vähän siunailemaan, että jopas poika on laihtunut, mutta minä vatsan syyksi, niinkuin asia aivan varmasti onkin.

Tänä päivänä kävin p-Korhosen luona. Oli aivan päissään keskellä päivää. Tarjoi, kieltäysin, järjestettiin se loma-ajan asia ja siten, että olen heinäkuun remmissä. Sekin sopii.

Näin lehdestä, että siellä Akateemisessa Kirjakaupassa on suuri ulkomaisten kirjojen alennusmyynti. Nythän voit käydä ostamassa sieltä englantilaisia kirjoja, yläkerrasta. Ja voit valita.

Muistinkos sanoa Sinulle, että käväset tässä joskus ostamassa minulle uuden "opinnot ja vaatimukset lainopillisessa tiedekunnassa"-nimisen vihkosen ja lähetät sen ristisiteenä minulle. Vanha minulla on, uutta en siellä vielä saanut.

Enpä vielä tiedä, millä tavalla minä rupian aikaani viettämään. Päivät tietysti kuluvat vaisusti. Kunhan pääsisi alkuun.

Ensimäiset päivät menevät Pupua muistellessa ja kotioloihin opetellessa. Mukavan pientä ja vaatimatonta. Mutta olipa karuakin, koti on koti ja vanhemmat vanhempiani. Veli Jussi on kasvanut kuin hevonen. Kohta Siirin pituinen. Ja haastoi minut heti eilen illalla painimaan kanssaan. Hävisi, sanon ma, hävisi vielä sentään.

Pupu-Kulta. Ikävähän minun on Sinua, kovasti ikävä. Sillä minä rakastan Sinua, en pidä vähäsen, kuten viime keväänä tähän aikaan, vaan rakastan Sinua paljon. Voi hyvin, Upuni, muista minua joskus ja kirjota minulle.

Terveisiä kotiväeltä, paljon.

Sinun Tupusi