|
XVI Tasavallan Presidentti Urho Kekkosen vierailu Romaniaan 22.-26.9.1969 96. Tasavallan Presidentin puhe Romanian Kansantasavallan Presidentin juhlaillallisilla 22.9.1969 Herra Valtakunnanneuvoston Puheenjohtaja, Pyydän saada kiittää Teitä, Herra Valtakunnanneuvoston Puheenjohtaja, esittämästänne vierailukutsusta. Minusta on erittäin miellyttävää saada tutustua kauniiseen maahanne, ja mieltäni on ilahduttanut sen vastaanoton lämpimyys, jonka me suomalaiset olemme saaneet täällä kokea. Vierailukutsunne on eräs todistus siitä, että sekä Romanian hallitus että Romanian kansa antavat suuren arvon maittemme välillä vallitseville hyville suhteille. Sallikaa minun puolestani vakuuttaa, että Suomen hallitus ja kansa puolestaan arvostavat suuresti Suomen ja Romanian suhteita. Suomi haluaa kehittää ja laajentaa maittemme välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Sekä Suomi että Romania ovat eurooppalaisin mitoin arvioituina suhteellisen pieniä maita, joiden rooli on aina ollut enemmän suurpolitiikan kohteen kuin sen vaikuttajan rooli. Tämä seikka on aiheuttanut tiettyjä yhtäläisyyksiä kansojemme vaiheisiin huolimatta siitä, että kuulumme kumpikin erilaiseen maantieteellis-poliittiseen ympäristöön. Juuri siksi, että Romaniakin Suomen lailla on kautta historiansa sijainnut kansainvälisen politiikan voimakenttien risteyksessä, sen kehitys ja sen kansan kohtalot kiinnostavat suomalaisia. Me suomalaiset ihailemme Romanian kansan tahtoa ja kykyä säilyttää itsenäisyytensä ja kehittää omia olojaan oman järjestelmän puitteissa. Ennen kaikkea arvostamme Romanian kansan ja sen hallituksen pyrkimyksiä Euroopan rauhan vahvistamiseksi. Pidämme näitä pyrkimyksiä erittäin tärkeinä. Suomen kanta on, että kaikkien Euroopan maiden, pienten ja suurten, liittoihin kuuluvien ja liittoutumattomien, vilpittömiä ponnisteluja tarvitaan työssä maanosamme rauhan hyväksi. Lähes neljännesvuosisata on kulunut toisen maailmansodan päättymisestä, ja merkittävä osa tuon mullistuksen seurauksista on edelleen selvittämättä. Keskustelut eurooppalaisen rauhanjärjestelmän välttämättömyydestä ovat jatkuneet vuodesta toiseen ilman tuloksia. Myönnän sen seikan ja korostan sen seikan merkitystä, että kilpavarustelun, epäluulon ja hukkaan valuneiden neuvotteluyritysten keskelläkin olemme kaikesta huolimatta saaneet elää merkittävän pitkän sodattoman ajanjakson maanosassamme. Katson myös, että melkoinen osa toisen maailmansodan muodollisesti selvittämättömästä perinnöstä on tapahtuneen kehityksen seurauksena tosiasiallisesti jo selvitetty. Mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että on tullut aika ryhtyä toimenpiteisiin valtiosopimuksille ja kansainvälisen oikeuden määräyksille rakentuvan eurooppalaisen rauhanjärjestelmän luomiseksi. Puheita ja hyvän tahdon vakuutteluja on ollut tarpeeksi. Nyt tarvitaan tekoja niiden taholta, joiden vallassa on tällaisiin tekoihin ryhtyä. Suomen hallitus katsoo, että on sekä ajankohtaista että tuloksia lupaavaa ryhtyä juuri nyt vakavasti tutkimaan Euroopan turvallisuuskonferenssin toteutumisen mahdollisuuksia ja on, kuten yleisesti tunnetaan, jättänyt tästä kirjelmän Euroopan kaikille hallituksille sekä USAn ja Kanadan hallituksille. Romanian hallitus on vastannut tähän kirjelmään, ja voimme tyytyväisinä todeta, että vastauksessanne on otettu positiivinen kanta Suomen esittämiin ajatuksiin. Meitä suomalaisia on joskus sanottu pragmaattiseksi kansaksi, ja pidän tätä määritelmää imarteluna. Suomi on puolueettomassa ulkopolitiikassaankin pyrkinyt teorieettisen korkealentoisuuden asemesta käytännöllisiin ratkaisuihinkin, ja täsmällisiin tavoitettavissa oleviin päämääriin. Suomi katsoo, että erilaisia yhteiskunnallisia järjestelmiä edustavien Euroopan maiden välisten suhteiden tinkimättömänä perustana tulee olla rauhanomaisen rinnakkaiselon periaate. Mutta periaate pelkkänä periaatteena ei riitä; kirjain ilman henkeä on tässäkin tapauksessa kuollut. Rauhanomaisen rinnakkaiselon tulee johtaa käytännön tekoihin. Rauhanomainen yhteistyö kansakuntien välillä on rauhanomaisen rinnakkaiselon välttämätön osa ja sen kehittyneempi aste. Rauhanomaisen yhteistyön ei tarvitse olla eikä se voi olla sen laatuista, että se aina ja jo alkuasteestaan lähtien kattaisi kaikki mahdolliset yhteistoiminnan alat. Olosuhteet vaihtelevat ja muuttuvat, ja myös rauhanomaisen yhteistyön pyrkimysten tulee kehittyä muutosten mukana. Euroopan kansojen ja muiden asianomaisten valtioiden tulisi yhdessä tutkia keinoja rauhanomaisen yhteistyön eri alojen kehittämiseksi ja yhdessä todeta, rajata ja merkitä ne käytännön alat, joilla tämä on mahdollista. Suomi tietää omasta yli kahden vuosikymmenen kokemuksestaan, että rauhanomainen yhteistyö erilaisiin yhteiskunnallisiin järjestelmiin kuuluvien ja kansainvälisessä politiikassa aivan erilaista roolia edustavien maiden välillä on sekä mahdollista että osapuolille hyödyllistä. Erityisen kiinnostavalta ja ajankohtaiselta rauhanomaisen yhteistyön kannalta näyttävät tällä hetkellä kaupan ja taloudellisen yhteistyön aspektit. Sallinette, Herra Valtakunnanneuvoston Puheenjohtaja, että lyhyesti luonnehdin oman maani kantaa näihin kysymyksiin. Me katsomme, että kansainvälisellä taloudellisella yhteistyöllä, joka nimenomaan Euroopassa on yhä selvemmin saanut taloudellisen yhdentymisen vaihtelevia ja eriasteisia muotoja, voi olla vain yksi päämäärä, taloudellisen kasvun maksimoiminen. Suomi haluaa käydä kauppaa kauppana ryhtymättä järjestelyihin tai toimenpiteisiin, jotka saattaisivat asettaa kyseenalaiseksi ulkopolitiikkamme perustan, rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikan. Kun Euroopassa puretaan kaupankäyntiä kahlinneita raja-aitoja, niiden tilalle ei tulisi pystyttää uusia ja kenties uudella tavalla syrjiviä raja-aitoja. Uskallan olettaa, että tämä perimmältään on kaikkien Euroopan kansojen edun mukaista. Järjestelmästä riippumatta on maanosamme maissa omaksuttu ihmiskeskeisyys, humanismi, poliittisen ja yhteiskunnallisen toiminnan johtavaksi arvoksi. Tätä tavoitetta palvelee myös kunkin maan kansallisen talouselämän sekä kansainvälisen kaupan kehittäminen. Tuntuu siltä, että vaikka eri maissa ja eri järjestelmien piirissä näissä asioissa päämäärään pyrkimisen tavat vaihtelevat, itse päämäärissä ei ole oleellisia eroja ja näin ollen myös tavoitteen toteutumisen muodot muistuttavat kaikkialla yhä enemmän toisiaan. Herra Valtakunnanneuvoston Puheenjohtaja, Jatkan vieläkin teemaani Euroopan turvallisuudesta. On aivan ilmeistä, että ratkaisun löytämiseen ei riitä puheiden paljous; on tavoitettava uusi lähestymistapa asiaan. Alkua tämän lähestymistavan löytämiselle saattaisi olla Euroopan ongelmien saattaminen oikeaan mittasuhteeseen globaalisiin ongelmiin nähden. Nuoriso, joka kaikissa maissa on viime aikoina esiintynyt onttojen ja vanhentuneiden kannanottojen paljastajan ja uusien raikkaiden katsomustapojen esille tuojana, on ainakin Suomessa ja luullakseni muuallakin tähdentänyt ns. kolmannen maailman, ihmiskunnan köyhän osan, kehitysongelmien valtavaa tärkeyttä hyvinvoivan maailman ongelmiin verrattuna. Eri tahoilla on viime aikoina tuotu esiin kysymyksiä, jotka liittyvät ihmiskunnan biologista elinympäristöä uhkaaviin vaaroihin ja yhteistyön välttämättömyyteen tällä alalla. Kolmas jättiläismäinen ongelmaryhmä on tietenkin kysymys joukkotuhoasein käytävän laajamittaisen sodan torjumisesta. Verrattuna näihin todella jättiläismäisiin ongelmiin meidän eurooppalaiset kiistamme saattavat sittenkin olla suhteellisen helppoja ratkaista. Ehkä näiden kiistojen asettaminen oikeaan mittasuhteeseensa auttaa meitä irrottautumaan Eurooppa-keskeisyydestä, terveellisellä tavalla kieltäytymään tunnustamasta sitä asiaa tärkeäksi, että sotilasliittoutumat, jotka toivottavasti voidaan purkaa, tällä hetkellä jakavat maanosamme, ja suuntaamaan katseemme suurempiin kokonaisuuksiin ja kauemmas tulevaisuuteen. Olen vakuuttunut siitä, että Euroopan pieniä kansoja tarvitaan rauhan ja edistyksen etulinjassa. Niillä ei ole käytettävissään suurpoliittisen voimankäytön keinoja, mutta yhdessä ne edustavat huomattavan suurta osaa maanosamme koko väestöstä. Pienillä mailla on oltava mahdollisuudet pitää huolta asujamistonsa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta sekä vaikuttaa kansainväliseen kehitykseen. Pitäen tämän päämäärän mielessään ja lähtien käytännön toiminnassaan tosiasioiden näkemisen ja niiden realistisen tunnustamisen pohjalta Euroopan pienet maat voivat ratkaisevasti vaikuttaa koko Euroopan kansojen yhteistyön hyväksi. Herra Valtakunnanneuvoston Puheenjohtaja, pyydän kiittää vielä kerran Teitä, hallitustanne ja Romanian kansaa vierailukutsusta sekä Teitä henkilökohtaisesti miellyttävästä yhdessäolosta. Kohotan maljani Teidän henkilökohtaiseksi ja Romanian kansan menestykseksi sekä kansojemme väliselle ystävyydelle. |