I Puheita ja lausuntoja

1. Tasavallan Presidentin uudenvuoden puhe 1.1.1981

Kansalaiset,

Vuosi sitten kuvailin alkavan 1980-luvun kansainvälisiä näkymiä mustanpuhuvin värein. Liennytyskehitys oli pysähtynyt ja suurvaltojen suhteet olivat puolessa vuodessa Wienin huippukokouksen jälkeen kärjistyneet.

Myöskään päättyneen vuoden kehitys ei valitettavasti anna aihetta valoisampaan arvioon. Kansainvälistä tilannetta leimaa yleinen epävarmuus sekä huoli huomisesta. Suurvaltojen keskinäinen epäluuloisuus ja kyräily näyttävät jatkuvan samalla kun asevarustelu etenee kiihtyvässä tahdissa.

Tällainen tilanne ei tietenkään ole mikään uusi ja ennenkokematon. Tänään sen tekee kuitenkin vakavaksi asetekninen kehitys, jonka mittasuhteita nykyihmisen näyttää olevan vaikea täysin ymmärtää. Vaikka suursodalta onkin kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana vältytty, suurvaltasuhteet ovat useammankin kerran kärjistyneet ja kansainvälinen jännitys on purkautunut yli sadaksi alueelliseksi selkkaukseksi. Esimerkiksi viime vuosikymmenellä ei ollut päivääkään, jolloin jossain osassa maailmaa ei olisi käyty sotaa. Kun näyttämönä ovat useimmiten olleet Suomesta etäällä sijaitsevat alueet, meidän on ollut helppo ottaa omahyväinen sivustakatsojan asenne ja kuvitella olevamme turvassa.

Pelkäänpä, että tällaiseen ajatteluun tuudittautuminen saattaa kuitenkin olla pahanlaista itsepetosta. Esimerkiksi viime kuukausien kriisit Keski-Idässä ovat luonteeltaan sen laatuisia, että ne ulottavat vaikutuksensa kaikkialle maailmaan.

Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli runsaat viisi miljoonaa ihmistä. Vain kahden vuosikymmenen kuluttua alkanut toinen maailmansota vaati kymmenkertaisen määrän ihmisuhreja. Tämän jälkeen sattuneissa alueellisissa selkkauksissa on eräiden arvioiden mukaan kuollut lähes sama määrä ihmisiä. Voi vain kuvitella, mitä maailmansota tällä hetkellä merkitsisi, vaikka ydinaseita ei käytettäisikään.

Ydinaseet merkitsevät kuitenkin pelkällä olemassaolollaan uhkaa koko ihmiskunnalle. Maailman asevarastoissa on tätä nykyä yli 60 000 atomiasetta, joiden tuhovoima ja osumatarkkuus ovat jatkuvasti lisääntyneet. Niiden yhteinen räjähdysvoima vastaa noin neljää tuhatta kiloa tavanomaista räjähdettä jokaista maapallon asukasta kohti.

Muistettava on myös se tosiasia, että teknisen ja teollisen kehityksen myötä lisääntyy niiden valtioiden määrä, joilla käytännössä olisi mahdollisuus itse valmistaa ydinaseita. Varsinaisia ydinasevaltoja on nyt vain viisi. Niiden lukumäärän kasvu on toistaiseksi onnistuttu rajoittamaan vuonna 1968 solmitulla ydinsulkusopimuksella. Tämän sopimusjärjestelmän ajan tasalla pitäminen ja edelleen vahvistaminen on kuitenkin tuottanut kasvavia vaikeuksia. Huolestuttava ajanmerkki on, että muutama kuukausi sitten Genevessä pidetty ydinsulkusopimuksen toinen tarkistuskonferenssi päättyi voimatta sopia loppuasiakirjasta.

Keskustelu ydinsodan vaaroista on vilkastunut kuluneena vuonna varsinkin Euroopassa. Rajoitettunakin tällainen sota aiheuttaisi suunnatonta tuhoa juuri meidän maanosassamme. Tämän vuoksi myös kiinnostus ydinaseettomiin vyöhykkeisiin on uudelleen virinnyt. Myös pohjoismaissa näitä kysymyksiä on ruvettu tarkastelemaan uudelta kannalta, minkä me suomalaiset olemme mielenkiinnolla panneet merkille.

Vuosi sitten vetosin voimakkaasti liennytyksen jatkamiseksi Euroopassa. Tässä suhteessa kantani on edelleen muuttumaton. Kaikki mahdollisuudet yhteistyön lujittamiseen ja sodanvaaran pysyvään vähentämiseen olisi käytettävä hyväksi. Tähän tähtää Suomen tekemä aloite Euroopan aseidenriisuntaohjelman laatimiseksi, jota olemme esittäneet käsiteltäväksi ETYK:n toisessa seurantakokouksessa Madridissa. Sama vaikutus olisi myös niillä luottamusta lisäävien toimien laajennuksilla, joita olemme yhdessä muiden puolueettomien ja sitoutumattomien maiden kanssa ehdottaneet. Madridissa tulisi mielestämme ottaa ensi askeleet Euroopan aseidenriisuntakonferenssin koollekutsumiseksi suurvaltaerimielisyyksistä huolimatta.

Hyvät kuulijat,

Olen edellä esittänyt monia synkeiltä vaikuttavia näkemyksiä ajan ilmiöistä. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole peljästyttää ketään. Haluan vain havahduttaa jokaisen meistä huomaamaan kuinka välttämätöntä on liennytys ja asevarustelun rajoittaminen.

Vastuu rauhasta ulottuu myös yksilöihin. Tiedän, että maassamme on useita kansalaisjärjestöjä ja myös lukuisia yksityisiä henkilöitä, jotka ovat antaneet merkittävän panoksen rauhan ja kansainvälisen yhteisymmärryksen hyväksi.

Viime kesänä saatoin mielihyvällä havaita, että pohjoismaisten naisten rauhanadressiin kertyi lyhyessä ajassa yli puoli miljoonaa nimeä. Vetoomus oli yksinkertainen ja selkeä; siinä ilmaistiin vastalause sotaa ja asevarustelua vastaan tavalla jonka kaikki ymmärtävät. Toivon juuri naisten nykyistäkin enemmän vaikuttavan siihen, että arkista aherrustamme entistä useammin sävyttäisi inhimillinen lämpö ja toistemme arvostus. Tällä tapaa kykenisimme varmasti vähentämään yhteiskunnassamme eri tavoin ilmenevää taipumusta väkivaltaan ja sen ihanointiin.

Kansalaiset,

Uuden vuoden taas alkaessa on mieluisaa todeta, että Suomen asema maailmassa on hyvä ja vakaa. Kansainvälisestä epävarmuudesta huolimatta me emme joudu arvailemaan omaa paikkaamme. Suhteemme muihin valtioihin ovat kunnossa.

Taannoin suorittamani Neuvostoliiton-vierailun aikana saatoin selvästi havaita, kuinka suuresti ulkopolitiikkaamme siellä arvostetaan ja kuinka luja keskinäinen luottamuksemme on. Taloudellinen yhteistyömme etenee mittavin harppauksin kummankin kansan eduksi.

Meidän suomalaisten on yhteisvoimin tehtävä työtä kansainvälisen asemamme turvaamiseksi myös vastaisuudessa. Tämä takaa meille edellytykset myös yhteiskuntamme sisäiseen kehittämiseen siten, että se on jokaiselle kansalaiselle entistä parempi paikka elää ja asua. Meillä on hyvä maa, jonka puolesta kannattaa ponnistella.

Kiitän jokaista kansalaista hänen päättyneenä vuonna yhteiseksi hyväksi antamastaan panoksesta sekä toivotan teille kaikille onnea ja menestystä sekä rauhaa alkaneena vuonna.