XX Eri tiedotusvälineille myönnettyjä haastatteluja

96. Tasavallan Presidentin radio- ja TV-haastattelu 5.8.1970

Hatakka: Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen on juuri palannut Neuvostoliittoon ja Yhdysvaltoihin suorittamiltaan valtiovierailuilta. Ne herättivät paljon huomiota paitsi Suomessa myöskin muualla maailmassa. Presidentti piti perjantaina radiossa ja televisiossa puheen, joka on sekin herättänyt lehdistössä paljon ja monenlaisia puheenvuoroja. Tasavallan Presidentti on nyt lupautunut radion ja television haastatteluun. Haastattelemassa ovat ensinnäkin Aamulehden monivuotinen artikkelitoimittaja, nykyinen toinen toimittaja Eero Syvänen, Aamulehtihän on kokoomukselainen lehti ja päätoimittaja Syvänen tunnetaan paitsi artikkeleistaan nimimerkkinä "Kirjaaja". Toisena haastattelijana on Suomen Sosiaalidemokraatin eduskuntatoimittaja Arvo Salo. Tämän lehden puoluekanta ilmeneekin jo nimestä. Ja sitten käymmekin näihin kysymyksiin. Herra Tasavallan Presidentti, sanoitte puheessanne perjantaina, että Moskovan taholta esitettiin epäileviä käsityksiä Suomen puolueettomuuden aitoudesta. Haluaisitteko nyt ystävällisesti tarkentaa tätä puheenne kohtaa?

Vastaus: Niin, minä sanoin puheessani myöskin, missä yhteydessä näitä epäilyksiä Suomen puolueettomuudesta siellä esitettiin, mutta tämä vastaus ei varmaankaan ollut aivan täydellinen, sen vuoksi, että jokainen tietää, että kansainvälisissä neuvotteluissa tulee esille asioita, jotka näkyvät sitten yleisvaikutelmina tai päätöslauselmissa taikka erikoiskysymysten käsittelyssä. Ja minun yleisvaikutelmani, puuttumatta varsinaisesti siihen, missä ja millä tavalla tämä epäilys tuli esille, on se, että näitä epäilyksiä on olemassa ja se on valitettava tosiasia. Mutta niinkuin mainitsin minä ainakin henkilökohtaisesti toivon, että nämä epäilykset nyt ovat poissa.

Hatakka: Te painotitte puheessanne erityisesti sitä, että vaikein luottamusta häiritsevä tekijä on ollut Neuvostoliittoa kohtaan harjoitettu pahansuopa suhtautuminen jonkalaista julkisessa elämässämme on jossain määrässä esiintynyt. Miten tämä tuli esille Moskovassa käydyissä neuvotteluissa?

Vastaus: No, sehän on helppo sanoa, että jos julkisuudessa esiintyy pahansuopaa suhtautumista, niin se luonnollisestikin vaikuttaa siihen, johon tämä pahansuopainen suhtautuminen kohdistuu. Ja täytyy kyllä sanoa, että missään suuressa määrässä tämä ei kuitenkaan tullut esille, mutta selvästi. Ja tämä ei oikeastaan olekaan asian tärkein puoli, vaan asian tärkein puoli on se, että minä ja me muut suomalaiset seuraamme julkista keskustelua ja luemme sanomalehtiä ja näemme minkälaista pahansuopaista suhtautumista johonkin naapurimaahan meidän julkisessa elämässä esiintyy ja tästä täytyy tehdä sitten johtopäätökset. Ja minä sanoin, että minun olisi vaikea olla tekemättä minkäänlaisia johtopäätöksiä koska matka meni ymmärtääkseni hyvin, mutta minun velvollisuuteni on suoraan sanoa, että se on tosiasia, josta emme pääse mihinkään.

Hatakka: Miten Teidän mielestänne lehdistö on suhtautunut tässä perjantain puheessanne esittämäänne kritiikkiin tästä kaksinaamaisuudesta?

Vastaus: Niin, kun on viitattu siihen, että minä mainitsin, että meillä esiintyy kaksinaamaisuutta, niin siihen on vastattu sanomalla: "Mutta entä sananvapaus?" En minä sananvapautta vastaan ole esittänyt mitään mielipidettä, mutta minusta tuntuu ihmeelliseltä, että osa lehdistöä väittää, että sananvapaus täytyy olla, jotta saisi olla kaksinaamainen. Ei minun ymmärtääkseni sananvapauden tarkoitus ole tämä. Ja meillä Suomessa sananvapaus on ymmärtääkseni ollut varsin hyvää ja moitteetonta. Ei sananvapautta vastaan ole rikoksia tehty tai rikkomuksia tehty. No, kyllä minä nyt muistan, että eräs toimittaja erotettiin Oulun ylioppilaslehdestä, mutta hänhän oli kommunisti ja eräs toimittaja erotettiin Turun ylioppilaslehdestä ja hän oli sosialisti. Ja aikaisemmilta ajoilta minä en todellakaan muista muita kuin toimittaja Kähkölä erotettiin eräästä päätoimittajan virasta. Hän oli maalaisliittolainen.

Syvänen: Minä palaan tuohon aitouteen vielä radiotelevisiopuheessanne perjantaina. Sanoitte, että Neuvostoliitossa on epäilyksiä tästä puolueettomuuspolitiikkamme aitoudesta ja että väärinkäytettyjen lausuntojen ohella nimenomaan jotkut lehtikirjoitukset aina yleisönosastoja myöten ovat olleet tuon epäilyksen aiheuttajia. Oliko Teillä vastaavia hankaluuksia Yhdysvalloissa.

Vastaus: Mitä Te lähinnä tällä tarkoitatte?

Syvänen: Esitettiinkö siellä lehtikirjoitusten perusteella epäilyksiä puolueettomuutemme aitoudesta.

Vastaus: Ei.

Syvänen: Onko mielestänne oletettavissa, että Yhdysvalloissa sananvapaus ja sen käyttö ehkä ankaraankin arvosteluun luetaan puolueettomuuspolitiikkaan kuuluvaksi vai onko olemassa jokin muu syy?

Vastaus: Minä en tunne Yhdysvaltain olosuhteita niin hyvin, että voisin tähän suoraan vastata, mutta mikäli minä tiedän siellä kyllä itse käytetään verrattain railakasta kieltä vastustajasta ja ymmärtääkseni siellä ymmärretään, että tämä kuuluu heikäläiseen elämäntapaan, siis amerikkalaiseen elämäntapaan!

Syvänen: Ei voi soveltaa Suomeen.

Vastaus: Suomalaiseen elämäntapaan. Ehkä sitä voidaan toteuttaa. Mutta minä olen tässä tarkoittanut ainoastaan sitä, että pitäisi katsoa, miten on oma kokonaisetu.

Syvänen: Minä palaan vielä hieman siihen, kun Herra Presidentti puuttui nimenomaan sanomalehtien yleisönosastoihin, jotka ovat, sen mekin tiedämme, luetumpia kuin pääkirjoitukset ja sanonnaltaan värikkäämpiä ja nimenomaan yleisön itsensä ansiosta ja kun nyt meillä tuolla Tampereella tamperelainen metallimies tuo sitten yleisönosastoon mielipiteensä sähköveturin tilauksen sijoittamisesta kotimaahan, niin pitääkö tuo juttu panna paperikoriin sananvapauden nimessä?

Vastaus: No, tämä esimerkki tietysti on aika tavalla kaunisteltu. Minulla olisi täällä mukana kyllä monia yleisönosaston kirjoituksia, joista käy ilmi, että ei ole enää kysymys mistään asiallisesta asiasta, vaan kysymys on pelkästä, niinkuin minä sanon, pelkästä pahansuovasta suhtautumisesta, jotka saavat ymmärrettävästi kyllä sijansa mieluimmin yleisönosastossa kuin artikkelissa. Kuulin juuri, että toimittaja Syvänen on artikkelitoimittaja. Te ette panisi sellaisia ajatuksia artikkeliinne kuin mitä teidän yleisönosastossanne on. Tehän ette ole siitä vastuussa.

Syvänen: En tietenkään.

Vastaus: Minä sanoisin tähän, että meidän täytyisi koko tätä Suomen ja Neuvostoliiton kauppapolitiikkaa tarkastella hieman laveammalta tasolta. Jos me otamme esimerkiksi kauppatilaston esille, niin me havaitsemme, että Neuvostoliitto myy meille pääasiassa raakatavaroita, raaka-aineita, öljyä, toivottavasti vähän jälkeen maakaasua ja muita tuollaisia tarvikkeita, joita ei tarvitse jalostaa, senkun ottaa luonnosta esille. Me toiselta puolen myymme sinne hyvin korkealle jalostettuja tuotteita puunjalostustuotteita ja metalliteollisuuden tuotteita. Ja kyllä minä tiedän, kuinka monta kertaa neuvostoliittolaiset ovat kauppaneuvotteluissa ja minulle henkilökohtaisesti valittaneet sitä, että me ikäänkuin pidämme Neuvostoliittoa kehitysmaana, koska me ostamme sieltä ainoastaan sellaisia tavaroita ja myymme sinne suomalaista työtä. Jos me sitten pelkästään omaa etuamme tarkastelemme, että meidän pitää saada sinne kaikki mahdollinen työ, minkä me kykenemme tekemään täällä emmekä kykene myymään muualla, että sille pitää löytää markkinat juuri Neuvostoliitosta, niin se ei kyllä ole oikea ajatus.

Syvänen: Minä palaan vielä sen verran tuohon sähköveturijuttuun. Siinähän asetelma ei ollut ihan tämä. Mutta jos ajatellaan vielä noita yleisönosastoja, tämä tamperelainen metallimies nojasi Suomen eduskunnan päätökseen ja tämä olkoon nyt taustana sille kysymykselle johon Presidentti itse jo viittasi. Missä oikeastaan kulkee sananvapauden ja puolueettomuuspolitiikan raja ja olisiko nyt sitten perustuslaissa taattua sananvapautta jotenkin puolueettomuuspolitiikan takia?

Vastaus: Jos minä vielä palaan tähän teidän tamperelaiseen metallityömieheen, niin minä itse puhuessani sanoin, että minä täysin ymmärrän, jos suomalainen haluaa, että sen oma teollisuus hankkii hyväkuntoiset tarvikkeet omaa tarvetta varten. Tämä asia on aivan luonnollinen. Kun te puhutte puolueettomuuden ja yleisönosaston välisestä erosta, niin minä en oikeastaan tällaista asetelmaa hyväksy, mutta jos te haluatte vastauksen sittenkin kysymykseen, niin minä sanon, että ei kai siinä muuta eroa ole kuin toimittajan vastuu. Se on nimenomaan yleisönosastoa ja pakinoita tarkasteltaessa asetettava jonkinlaiseksi ohjenuoraksi.

Syvänen: Saisinko vielä sen verran jatkaa, että yleisönosastojuttu lehtimiehen käsityksen mukaan on sitä juuri mitä me yritämme niin kuin peilinä heijastaa ihmisten ajattelua ulospäin ja siitä kai johtuu juuri se ero, että me emme yleensä artikkelipuolella emmekä edes pakinapuolella käytä sellaista tekstiä kuin minkä me sallimme yleisönosastossa, jotta sen mielipide tulisi mahdollisimman aitona näkyviin.

Vastaus: Niin, Te esitätte kyllä minun ymmärtääkseni hieman yksipuolisesti tämän asian sillä ei yleisönosastojen päämerkitys varmaankaan ole siinä, että joku vihastunut ihminen saa sanoa mielipiteensä asioista, jotka eivät viehätä häntä, vaan minä näen kyllä tämän tietynlaisen yleisönosaston toimittamisen, joka on eräissä lehdissä aivan vallitsevana muutaman vuoden ajan, minä näen siinä sen, että tällä tavalla tarkoituksellisesti yritetään vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja tässä tapauksessa herättää vastenmielisyyttä Neuvostoliittoa kohtaan.

Salo: Herra Presidentti, hieman erilainen kysymys väliin. Teistä sanottiin Yhdysvalloissa, että kaikista poliitikoista ulkopuolella Neuvostoliiton ja sen lähimpien liittolaisten juuri Te ymmärrätte parhaiten Neuvostoliiton politiikkaa ja Neuvostoliiton johtajien ajattelutapaa. Onko näin?

Vastaus: Niin, se on kovin vaikea kysymys. En minä pysty siihen vastaamaan. Saattaa olla paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät sen vielä huomattavasti paremmin kuin minä, mutta minä haluaisin tuohon sanoa, että politiikassa monta kertaa saattaa olla hyödyksi, että yrittää asettua toisen asemaan ja koettaa ymmärtää, mistä johtuvat ne kannanotot, joita toisen valtion poliittinen johto on omaksunut. Ja minä olen yrittänyt näin tehdä myöskin Neuvostoliittoon käsin ja yleensäkin, mutta se että väitetään, että minä paremmin kenties osaisin lukea neuvostoliittolaisten johtajien ajatukset, niin siinä ei voi olla mitään perää. Kenties se johtuu siitä, että minä myöskin neuvostoliittolaisia kohtaan koetan harjoittaa aivan samanlaista tutkiskelua, asettua heidän asemaansa, jota taas länsimaissa yleensä kaihdetaan.

Salo: Kun teillä kuitenkin on harvinaisen laaja Neuvostoliitontuntemus niin kysyisin, onko tällä mahdollisesti Teidän kohdallanne laajempaa kansainvälistä merkitystä ohi sen, mitä nimenomaan Suomen suhteiden kehittäminen Neuvostoliittoon käsittää.

Vastaus: Tähän minä haluaisin sanoa, että olisin halunnut sanatarkasti vastata siihen, nimittäin puheessani lainasin "Christian Science Monitor`in kirjoitusta, jossa siis sanottiin, että suurvallat tarvitsevat tietoa siitä, mitä toinen ajattelee ja jos on olemassa henkilö, joka pitää yhteyttä molemman osapuolen kanssa, niin niillä on mahdollisuus kontrolloida mitä he itse luulevat vastapuolen ajatuksista. Ja tämä lehti niin kauniisti sanoi, että tässä suhteessa luotetaan suomalaisten logiikkaan ja arvostelukykyyn. Ja siinä mielessä minä luulisin, että tämäntapainen tuntemus, oli se oikea taikka väärä ja toivottavasti se on oikea, on paikallaan myöskin Suomen kannalta katsoen.

Salo: Kiitos tästä vastauksesta. Haluaisin sitten ottaa esille hieman kotoisemman kysymyksen. Minun saamani kuvan ja varmaan monen muunkin saaman kuvan mukaan Suomen Maaseudun puolueen puheenjohtaja Veikko Vennamo on halunnut ja jopa vaatinut, että hänen ja hänen puolueensa ulkopoliittinen maine puhdistettaisiin ja kuka siihen sitten kykenisi, ellei Tasavallan Presidentti. Miten on yritittekö Te Moskovan matkanne aikana pestä Vennamon kasvoja tai käsiä?

Vastaus: Se on kyllä valitettavasti sanottava, että siellä ei Vennamon nimeä mainittu, mikä tietysti saattaa pahastuttaa, koska saatan ymmärtää, että Pravda siinä suhteessa oli lausunut mielipiteensä. Ja minäkin olen tämän Pravdan kirjoituksen lukenut ja olen havainnut, että tullineuvos Vennamo on ikäänkuin pyytänyt minulta vakuutusta neuvostoystävyydestään. Minä nyt olen tuntenut tullineuvos Vennamon yli kahden vuosikymmenen ajan ja tiedän hänen ulkopoliittiset ajatuksensa niiltä vuosilta aika tarkkaan niin, että minä olisin kyllä suhteellisen luotettava todistuksen antaja, mutta kun minä tunnen hänet niin tarkkaan, niin minä osaan olla sen verran varovainen, että minä en vastaa Teidän kysymykseenne. Mutta jos tullineuvos Vennamo toisen kerran julkisesti esittää tämän saman toivomuksen, niin sitten minä annan kyllä lausuntoni. Se merkitsee sitä, että hän toivoo taikka, että hän sallii minun esittävän käsitykseni hänen niinsanotusta ulkopoliittisesta linjastaan.

Salo: Minä esitän tämän kysymyksen Vennamon itsensä tehtäväksi.

Vastaus: Ei siinä muu auta.

Salo: Ilmeisesti ei.

Vastaus: Mutta saanko minä vielä jatkaa ehkä tästä asian puolesta. Silloin kuin minä taikka muut kun me olemme ulkomailla, meidän velvollisuutemme on, ainakin minä käsitän sen niin, puolustaa Suomea ja suomalaisia ulkomaisten neuvottelijoiden edessä. Mutta se on selvä, että tosiasioita taikka faktoja me emme voi ryhtyä kiertelemään taikka vääristelemään. Minä tiedän, että siinä suhteessa on tapahtunut pahoja vahinkoja. Ja sen vuoksi minä esimerkiksi olen katsonut velvollisuudekseni sanoa asiat suoraan täällä Suomessa niinkuin minä näen, ja minä käsitän kyllä jutun sillä tavalla, että sen joka vastaa Suomen ulkopolitiikasta presidenttinä, hallituksessa tai eduskunnassa, kyllä täytyy luottaa siihen, että hän pyrkii kaikessa toiminnassaan huolehtimaan siitä, että maan itsenäisyys ja turvallisuus säilyy ja toimia sillä tavalla. Ikävä vain, että meillä Suomessa juuri tähän perustavaa laatua olevaan kysymykseen nähden esitetään epäilyksiä, jotka ovat tietyssä määrin loukkaavia.

Hatakka: Siis tähän kauppapoliittiseen puoleen. Te mainitsitte puheessanne perjantaina, että Suomi on syksyllä valmis aloittamaan ministeritason neuvottelut kaupallisten suhteittemme järjestämiseksi Euroopan talousyhteisöön. Moskovasta paluunsa jälkeen ulkoministeri Leskinen antamassaan haastattelussa kertoi puolestaan Euroopan taloudellista yhdentymistä sivutun Neuvostoliiton matkan aikana. Haluaisin tiedustella, millä tavalla tämä kysymys oli esillä Neuvostoliiton matkalla.

Vastaus: Siellä tuli tietysti esille tämä vanha neuvostoliittolainen kanta siitä, että Neuvostoliitto vastustaa suljettuja kauppaliittoja ja tämä on sanottu ennenkin, mutta tämä sanottiin riittävällä selvyydellä myöskin tällä kertaa. Toiselta puolen, niinkuin julkisuudessa on jo mainittu, me suomalaiset esitimme, että meidän asiamme Euroopan kauppamarkkinoilla on sellainen, että meidän täytyy huolehtia kilpailukyvystämme kaikkien markkina-asetelmien vallitessa.

Hatakka: Millä tavalla arvelette Suomella olevan mahdollisuus järjestää suhteensa EEC:hen, Euroopan talousyhteisöön sillä tavalla, että se sopii sekä Suomelle puolueettomana maana että EEC:n raameihin.

Vastaus: Siihen on tietysti kenen tahansa mahdotonta vastata. Nyt kuvitellaan joillakin tahoilla, että puolueettomuus ja EEC:n täysjäsenyys tai liitännäisjäsenyys olisivat keskinään sopusoinnussa. Minä henkilökohtaisesti en kyllä siihen usko. Mutta toiselta puolen minulla on varsin optimistinen käsitys sittenkin siitä, että me kykenemme kaupalliset suhteemme Euroopassa hoitamaan myöskin uusien markkina-asetelmien vallitessa.

Hatakka: Voisitteko hiukan täsmentää. Tämä oli niin pyöreä vastaus.

Vastaus: Ei tämä ole pyöreä. Tämä on tavattoman täsmällinen vastaus niitten tietojen perusteella, jotka meillä on olemassa.

Hatakka: Sitten näistä taloudellisen integraation tulevaisuudennäkymistä vähän tällainen yleisluontoisempi kysymys. Luuletteko, että Itä-Euroopan ja Länsi-Euroopan suurten taloudellisten liittoutumien välillä olisi odotettavissa jotain tällaista suoraa yhteydenottoa.

Vastaus: Minä uskon tai minä luulen, että tällainen tapahtuu varsin hitaasti ja että se on verrattain vaikea prosessi, mutta minä pitäisin kyllä sitä tulevaisuudessa jossakin vaiheessa mahdollisena. Jo nyt voidaan nähdä, että esimerkiksi Neuvostoliitto ja Länsi-Saksa tekevät erittäin tärkeätä kauppaa, sellaista kauppaa joka tasoittaa tietä myöskin näitten yhtymien väliselle yhtymiselle.

Syvänen: Tässä tulikin tavallaan jo esille tuo asia, jota minä ajattelin kysyä seuraavaksi elikkä siis oletatteko nyt Euroopan ainakin vielä lähiaikoina olemassaolevien suurten talousryhmittymien ja juuri EEC:n ja Comeconin muuttuvan sitten ja kuinka pian menneisyyden haamuiksi?

Vastaus: Niin, siihen minä haluan toistaa sen minkä jo sanoin, että kaikki tällainen tapahtuu varsin vaikeasti ja hitaasti, mutta minä en pidä sitä lainkaan mahdottomana vaan päinvastoin toivon, että niin tapahtuu.

Syvänen: Odotatteko, että se kytkeytyy niin laajasti poliittiseen säänvaihteluun, että toisin sanoen talousyhtymien eläminen tai kuoleminen kulkee nimenomaan niiden tahdissa.

Vastaus: Kyllä ne hyvin riippuvat tietysti toisistaan, mutta saattaa olla mahdollista, että toinen kulkee toisen edelle.

Syvänen: Tässä vilahti jo äsken tuo erillissopimus lähinnä EEC:n kanssa. Nyt kehitys näyttää, ainakin minä kuvittelen niin, kulkevan meillä jo tällaista erillissopimusta pitkin, ja onko nyt ajateltavissa sellainen asetelma, että tällaisten taloudellisten erillissopimusten tekeminen niin itse ryhmän kuin EEC:n, kuin jopa Pohjoismaiden kesken, joka nyt tapahtuu aloittain, on ikäänkuin puolueettomuuspoliittinen tavoitelinja.

Vastaus: Minä sanoisin tässä aika täsmällisesti, että se on ensisijaisesti kauppapoliittinen ongelma, jonka ratkaisuun me lähdemme lähinnä puolueettomuuspolitiikkamme pohjalta, joka puolueettomuuspolitiikka taas rakentuu ystävyys- ja avunantosopimuksen pohjalta.

Salo: Niin, Herra Presidentti, sopinee tässä välissä muuan yksityiskohta kauppa- ja teollisuusasioista. Minkä verran on perää niissä väitteissä, joiden mukaan Siperian puute Siperiassa ja hyvin laajassa mitassa tulevaisuudessa ruvettaisiin jalostamaan suomalaisin laittein, jolloin Suomi jälleen saisi myydyksi työtä.

Vastaus: Niin, varsinaisesti kai ei Siperiasta ole ollut puhetta, mutta on ollut puhetta siitä jo parin vuoden ajan, että suomalaisille Neuvostoliitossa osoitettaisiin tietty metsäalue, johon suomalaiset sitten alusta lähtien suunnittelisivat kuljetukset, koneiston, valmiintavaransiirrot jne. ja tästä oli puhetta myöskin siis Moskovan neuvotteluissa ja osittain tällaiset neuvottelut ovat jo alkaneet tai alkamassa.

Salo: Tässä aina tulee mieleen se, että muut Länsi-Euroopan teolliset maat haluavat kilpailla samoilla markkinoilla. Mikä on Teidän käsityksenne, Herra Presidentti, siitä ovatko suomalaiset esimerkiksi länsimaisen kilpailun alaisia tämänlaatuisissa toimituksissa. Me olemme kuulleet esim. maakaasun oston olevan ulkopuolella Suomen erittäin suuren. Olisiko samantapainen tai verrannollinen tilanne kenties näissä toimituksissa mahdollinen.

Vastaus: Minä luulen, että näin asian laita on ja tiedän sen siitä, että kun virallisissa neuvotteluissa pääministeri Kosygin esitti tällaisen ajatuksen, josta niinkuin sanottu on parin vuoden aikana ollut puhetta, niin hän mainitsi suoraan, että elleivät suomalaiset tätä projektia ota suorittaakseen, niin me annamme sen joko Länsi-Saksalle tai Japanille; siellä on kyllä halukkaita ottajia. Asian laita on sillä tavalla niin kuin monessa muussakin asiassa, että me itse kuvittelemme, että meidät pakotetaan ottamaan jotakin, että meidät pakotetaan myymään jotakin. Kyllä meillä on kovat  markkinat pian Neuvostoliitossa niin kuin meillä on lännessäkin. Ja niistä pitäisi pitää huoli. Niin kuin sanoin, mikäli minä ymmärrän, neuvottelut tästä projektista ovat alkamassa ja se on poikkeuksellisen suuri tehtävä.

Salo: Onko tuosta alueesta taikka sen paikotuksesta ollut lähemmin puhetta kun se ei Siperia ole kuitenkaan.

Vastaus: Niin, me niin helposti kuvittelemme, että Siperia on se paikka, jonne suomalaiset lähetetään.

Salo: Se on pohjoisessa havumetsävyöhykkeessä kuitenkin. Minäkin ajattelin näin.

Hatakka: Kysymys Euroopan turvallisuuskokouksesta oli esillä molempien vierailuittenne aikana. Perjantaina mainitsitte Suomen uusista aloitteista ja ajatuksista näitten keskustelun valossa ja totesitte, että ilmapiiri olisi niille otollinen. Minkälaisia aloitteita saatamme nyt sitten lähiaikoina odottaa tämän turvallisuuskokouksen johdosta.

Vastaus: No, lähiaikana tarvinnee tuskin odottaa juuri mitään. Nimittäin mehän elämme Suomessa kuollutta kautta ainakin syyskuun alkuun saakka, mutta tänäkin aikana me valmistaudumme. Meidän tarkoituksemme on ottaa yhteyksiä eri pääkaupunkeihin ja tiedustella niitten suhtautumista eräisiin uusiin ajatuksiin, jotka on jo julkisuudessakin mainittu. Ja meistä tuntuu siltä, että turvallisuuskonferenssin koolle kutsuminen ilman alustavia muotovapaita neuvotteluja saattaa osoittautua vaikeaksi.

Salo: Pidättekö mahdollisena, että Helsingissä jo, sanotaan, alkavana syksynä kokoonnuttaisiin turvallisuuskokousta valmistamaan ministeritasolla tai ulkoministeritasolla jopa...

Vastaus: Taikka suurlähettilästasolla.

Salo: Tai edes suurlähettilästasolla.

Vastaus: Kyllä minä pitäisin sitä mahdollisena ja edelliseen kysymykseen vastatessani mainitsin, että meidän tarkoituksemme on hankkia nyt selvitystä eri pääkaupungeista, miten ne suhtautuvat tällaiseen konkreettiseen ehdotukseen ja jos vastaus on suurelta osalta myönteinen, niin lähdemme etenemään tässä asiassa juuri tätä tietä. Siis se ei ole silloin ministeri- eikä ulkoministerikonferenssi, vaan se on ilmeisesti lähinnä vain suurlähettilästapaaminen.

Salo: Siis sarja pieniä tapaamisia saattaa johtaa yhteen isoon konferenssiin?

Vastaus: Niin, niin se on. Minä olen näissä neuvotteluissa, joita olen käynyt, sanonut, että tätä eurooppalaista turvallisuuskonferenssia voidaan lähestyä kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on se, jota on esitettykin, että ensin pitää saada ratkaisu tietyissä suurissa kysymyksissä ja sen jälkeen pidetään eurooppalainen turvallisuuskonferenssi. Se onnistuu varmasti. Toinen mahdollisuus on se, että kokoonnutaan konferenssiin ja siinä pyritään eri vaiheissa varmasti useammissa istunnoissa ja pitemmän ajan kuluessa selvittämään nämä riitakysymykset ja saamaan aikaan konkreettinen lopputulos. Tämä on epävarmempi tapa, mutta minä uskon, että tällaista tapaa yleensä maailmassa tähän saakka on riitakysymysten yhteydessä käytetty.

Salo: Minulla on myös seuraava kysymys Euroopan turvallisuuskysymyksen liepeiltä, toivottavasti ei vierestä. Tiedän tietenkin sen, että Euroopan turvallisuuskysymys on monessa suhteessa olennainen ja jopa keskeinen myös maailmanrauhan kannalta, mutta monen mielestä siihen sisältyy tietty eurooppalainen ja tietty hyvinvoivan maailman ikäänkuin itsekkyyden sivumaku. Mitä Te Herra Presidentti sanoisitte tästä? Eikö tässä ole sen verran perää, että kriisien juuret entistä näkyvämmin ovat siellä kolmannessa maailmassa. Siinä miten tämä maailma asemansa kokee, miten se katsoo tulleensa kohdelluksi, unohdetuksi, esimerkiksi näiden hyvinvoivien ja turvallisten eurooppalaisten taholta.

Vastaus: Kyllä minä ymmärrän toimittaja Salon kysymyksen ja ajatuksen täysin ja minun käsitykseni on suunnilleen sama, siis tällä kertaa me selviämme hyvin taloudellisissa konferensseissamme ja turvallisuuskokouksissa piittaamatta lainkaan köyhistä kolmannen maailman valtioista, mutta kahden-, kolmenkymmenen vuoden kuluttua tilanne on toisin. Ja olisi hyvä, että voisimme valmistautua edes hankisesti tätä aikaa varten. Minä suurella ilolla ja mielihyvällä olen pannut merkille sen, että nuoriso tämän käsittää. Se ei voi tällä kertaa tietenkään sanottavasti tehdä, mutta se itse valmistautuu henkisesti tällaista uutta asetelmaa vastaan, joka ei enää ole niin Eurooppa-keskeinen tai Amerikka-keskeinen vaan siinä otetaan myöskin huomioon ne surkeat köyhät maat, joitten oloja meidän velvollisuutemme on parantaa.

Syvänen: Yhdysvalloissa pitämässänne puheessa sanoitte Euroopan aseiden olevan suunnatut menneisyyden haamuja vastaan. Voitteko täsmentää tätä lausetta.

Vastaus: Mitenkä sitä nyt pitäisi täsmentää. Eikö se ole aika selvä.

Syvänen: No, sisältääkö tämä nyt sitten, jotta se olisi selvä esim. Saksan ja Neuvostoliiton vastakohta-asetelman Euroopassa ja sen menneisyyden haamuolemuksen?

Vastaus: Niin, kyllä kaikki tuollainen aseistautuminen Euroopassa toisiaan vastaan, kyllä sitä rasittaa juuri menneet epäluulot ja mikä pahinta, myös kansallinen viha tietyissä tapauksissa.

Syvänen: Mutta, eikö tässä tapauksessa tule sitten, jos ajatellaan, että nämä kuuluvat menneisyyden haamuihin, tämä Saksan ja Neuvostoliiton asetelma, myös sellainen, että meidän Yya-sopimuksemme lepää nyt sitten menneisyyden haamujen pohjalla?

Vastaus: Niin, minä luulen, että teidän nyt täytyy seuraavassa artikkelissanne täsmentää tuota ajatusta. Minä en ainakaan näe siinä mitään vastakohtaisuutta.

Syvänen: Silloin siis Saksan-Neuvostoliiton asetelma on realiteetti eikä vastakohta-asetelma eikä menneisyyden haamu?

Vastaus: Yya-sopimus, joka tapauksessa on meidän kannaltamme erittäin tärkeä kaikissa olosuhteissa. Minä toivon, että Neuvostoliiton ja Länsi-Saksan väliset suhteet tulisivat niin hyviksi, että niitä ei rasittaisi mikään menneisyyden haamu, mutta minä puheessani sanoinkin, että tällä kertaa vielä tilanne on se.

Hatakka: Kun ajatellaan tätä Euroopan murroskautta, johon viittasitte myöskin Moskovan puheessanne, tätä jäitten lähdön aikaa, suurien muutoksien aikaa sekä poliittisella että taloudellisella sektorilla, millä tavalla haluatte luonnehtia Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen merkitystä tässä kokonaiskuvassa.

Vastaus: Siihenkin minä vastasin puheessani sanomalla, että juuri tällaisena murroskautena sellaisen pienen maan kuin Suomen etuun liittyy, että sen politiikan suhteen ei vallitse missään väärinkäsityksiä taikka toiveita taikka spekulaatioita ja siinä minä näen meidän Yya-sopimuksemme suuren merkityksen juuri nimenomaan nyt. Mehän mietimme, että olisiko viisainta esittää Neuvostoliitolle, että tätä sopimusta ei tällä kertaa pidennettäisi vaan jäätäisiin odottamaan tulevia aikoja kolme, neljä vuotta. Minä henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä olisi ollut riskaabelia. Kun se nyt voitiin pidentää tämä sopimus, se poisti kaikki mahdolliset spekulaatiot ja kuka tietää jos Euroopan kehitys ei menisikään siihen suuntaan kuin nyt näyttää, rauhallisempaan suuntaan. Minkälaisissa olosuhteissa me joutuisimme sitten Yya-sopimuksen pidentämistä käsittelemään Euroopan tilanteen ollessa rauhattomampi kuin nyt.

Salo: Minun kysymykseni on ehkä hieman toistoa sisältävä. Kuitenkin se on keskeinen ja tavallaan yleiskysymys. Mikä merkitys Yya-sopimuksella on nimenomaan Suomen puolueettomuudelle ja puolueettomuuspolitiikalle ja missä mielessä, näinhän on väitetty, vuoden 1970 pöytäkirja Yya-sopimuksen jatkamisesta on Suomen kannalta onnistuneempi kuin vuoden 1955 pöytäkirja?

Vastaus: Niin te teitte täydentävän kysymyksen edelliseen ja minun vastaukseni peittää suurelta osalta teidänkin kysymyksenne. Haluaisin lukea tästä suomalais-neuvostoliittolaisesta kommunikeasta 20. päivältä heinäkuuta. Molemmat osapuolet ovat uudelleen todenneet, että Suomen rauhaa rakastava puolueettomuuspolitiikka sekä sen ylläpitämät ystävälliset suhteet kaikkien maiden kanssa vaikuttavat arvokkaalla tavalla kansainvälisen yhteisymmärryksen kehittämiseen ja siten yleisen rauhan asiaan. Se on hyvin perusteellisesti kirjoitettu ja erittäin valaiseva osoitus siitä, mitä todella meidän puolueettomuuspolitiikkamme merkitsee ja kun me tiedämme että meidän puolueettomuuspolitiikkamme rakentuu Yya-sopimuksen pohjalle, niin myöskin ymmärrämme kuinka tärkeä tämä sopimus on olemassa.

Salo: Onko myös niin, että Yya-sopimus ei millään tavoin estä taikka rajoita ns. aktiivisen puolueettomuuden harjoittamista, joka on nykyisen presidentin toimikaudella laimaa antava monen havainnoitsijan mielestä. Suomi on toimelias kansainvälisissä kysymyksissä. Mitään rajoituksia ei Yya-sopimus siihen kaiketi aseta. Voidaanko sanoa, että sopimus jopa suosisi tällaista aktiivista toimintaa ja mitä sen edellytyksiin vaikuttavat suomalaiset neulanpistot.

Vastaus: Se on aivan selvä, että Yya-sopimus ei estä eikä rajoita Suomen aktiivista ulkopolitiikkaa vaan uskoisin, että se päinvastoin edistää sitä sen perusteella, että tämän sopimuksen luomalla pohjalla Suomi kykenee myös lähestymään sekä länsivaltoja että itää ja se on tämän sopimuksen turvin saavuttanut sellaisen aseman, että sitä hyvin paljon käytetään kansainvälisissä yhteyksissä silloin, kun pitäisi ratkaista jokin ongelma. Mehän tiedämme, että suomalaiset ovat joutuneet ja Suomi tällaisissa asioissa näyttelemään merkittävää osaa ja minä rohkenen ennustaa, että näin tulee vastaisuudessakin tapahtumaan, kenties ei kovinkaan pitkää aikaa kulu siihen.

Salo: Olin utelias myöskin tuosta neulanpistojen vaikutuksesta. Eikö tämä neulanpisto oikeastaan ole tällaiselle korkealle toiminnalle liian hieno nimitys. Eikö neulan asemasta voisi puhua esim. ruostuneista rautanauloista.

Vastaus: Toisinaan on fiksumpaa kirjoittaa sillä tavalla, että todella voi sanoa neulanpistoksi, mutta kyllä lehtiin näyttää pääsevän semmoistakin, eikä varsin harvoin, että tässä voidaan käyttää tätä teidän ymmärtääkseni varsin kuvaavaa sanontaa ruostuneella rautanaulalla tökkäiseminen.

Hatakka: Haluaisin jatkaa eräästä asiasta, joka oli lehdistössä muutama viikko sitten ja viime viikkonakin näyttää olleen esillä. Nimittäin ennen Yya-sopimuksen uusimista esitettiin eräissä lehdissä arvosteluja siitä, että sopimukseen tulisi mahdollisesti myös Suomen puolueettomuutta koskeva nimenomainen maininta. Sopimustahan jatkettiin entisessä muodossa. Te sanotte toisaalta perjantain puheessanne, että Suomen tässä sopimuksessa otetaan huomioon Suomen pyrkimys pysytellä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Haluaisitteko kertoa, oliko tämän lisäksi tämä puolueettomuussanonnan termin erikoinen korostaminen esillä niissä keskusteluissa, joita käytiin ennen tämän sopimuksen uusimista.

Vastaus: Kyllä siellä oli tämä sama sana, kuten monet muutkin sanat, ja nimen omaan myöskin tätä sanaa siellä käsiteltiin. Tässä ei tarvitse sanoa, että sopimuksessa otetaan huomioon Suomen pyrkimykset suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella, koska se on eräs sopimuksen kohta ja siitä me olemme lähteneet silloin, kun olemme pyrkineet kehittämään varsin varovaisesti alkaen ns. puolueettomuuspolitiikkaamme ja tässähän juuri toimittajan Salon kysymyksen johdosta luin tämän ratkaisevan tärkeän kappaleen komminikeassa tiedonannossa, joka julkaistiin näitten suomalais-neuvostoliittolaisten neuvottelujen jälkeen. Se on erittäin merkittävä todistus siitä, että meidän puolueettomuuspolitiikkaamme arvostetaan.

Salo: Haluaisin tehdä kysymyksen yhdeltä politiikan erityisalueelta. Mikä on nimenomaan puolustuspolitiikan ja nimenomaan puolustuslaitoksen rooli Suomen puolueettomuuspolitiikassa?

Vastaus: Niin, sehän on luonnollista, että puolustuslaitoksella on puolueettoman maan asemassa oma tehtävänsä. On aikoinaan, ja olen tainnut minäkin sen sanoa, että oma kansa sitä tukee ja siihen, että meillä on olemassa puolustuslaitos, joka tukee meidän puolueettomuuttamme ja tietysti Yya-sopimus, jolla on perustavaa antava merkitys puolueettomuuspolitiikallemme. Mutta tämän puolustuslaitoksen osa meidän oloissamme ei kyllä ole niin tärkeä kuin poliittisen toiminnan osa silloin kun puolueettomuusasemaa täytyy varjella ja turvata. Minä muistan, että vuonna 1965 oli Suomessa nuoren polven ulkopoliittisen yhdistyksen toimesta järjestetty esitelmäsarja Suomen asemasta ja tämän esitelmäsarjan eräässä esitelmässä komentajakapteeni K. Killinen luonnehtiessaan meidän politiikkaamme 1930-luvulla lausui, että sille oli annettu korostetusti sotilaallinen sävy ja että se sen vuoksi herätti epäilyksiä. On hyvin mielenkiintoinen sattuma, että joko ennen tätä esitelmää tai kohta sen jälkeen eräs suomalaisen diplomaatti lähetti raportin, jossa hän kertoi erään kolleegansa esitelleen suunnilleen tämäntapaisia ajatuksia. Meidän kyllä täytyy aina seurata tässäkin asiassa kansainvälisen tilanteen kehitystä. Minä kysyin kerran Moskovassa ollessani eräältä Neuvostoliiton johtajalta, miten hän olettaa Euroopan kohtaloitten käyvän, onko odotettavissa uusi Euroopan sota? Hän vastasi tähän, että hän ei usko sittenkään, että tällaista sotaa syttyy vaikka sen vaara leijuu toisinaan ilmassa, sen vuoksi, että jokaisen täytyy käsittää, että tällaisesta sodasta tulee ydinasesota. Olen kyllä hyvin suuren painon pannut tälle ajatukselle, joka on realistisesti huomioonotettava näkökohta.

Salo: Voidaanko tässä yhteydessä ajatella, että myös ns. siviilipuolustusta kehittämällä ja kenties harjoittamalla voitaisiin toteuttaa Yya-sopimuksen henkeä tai noudattaa sen velvoituksia?

Vastaus: Minun on hyvin vaikea tähän kysymykseen vastata senvuoksi, että minulla ei ole itselläni minkäänlaista mielikuvaa siitä, mitä siviilipuolustus loppujenlopuksi on kunnes sitä on tutkittu?

Salo: Sitä siis pitäisi tutkia ja selvittää?

Vastaus: No se on luonnollista minun mielestäni. Se on ilmassa leijuva ajatus jota olisi syytä ryhtyä huolellisesti tutkimaan.

Syvänen: Saanko tuon äskeisen johdosta hiukan sinne 30-luvulle myös kun siitä on tehty joskus sellainenkin luonnehdinta, ajatellen tätä lehdistä tulvivan ja miten se nyt sitten kukin käsittää, materiaalin määrän olkoon ne nyt sitten nämä ilkeydet neulanpistoja tai rautanauloja tai muuta. On sanottu niin, että silloin 30-luvulla olimme puolueettomia länteen ja kalistelimme sapelia itään päin. Nyt näyttää ikäänkuin asetelma olisi muuttunut jos sitä mittaa julkisuudessa näkyvällä määrällä siitä, mihin päin eniten rautanauloja lentelee.

Vastaus: No en minä usko, että kukaan haluaa sapelia kalistaa länteen päin. Kyllä se on ilmeisesti väärä rinnastus. En minä ole havainnut, että meillä olisi mitään vaikeuksia nykyistä ulkopolitiikkaamme noudattaessamme hankkia hyvät suhteet sekä itään että länteen. Mutta minä hyvin ymmärrän, että tämä idän kysymys on kipeä kysymys. Muutama päivä sitten luin mikä ero on vihollisuuden ja vihan välillä. Eräs juutalainen sanoi, että vihollisuus merkitsee erimielisyyttä jostakin konkreettisesta tosiasiasta ja saattaa käydä, että tämä vihollisuus johtaa niin pitkälle, että se on ratkaistava sodalla, mutta sen jälkeen kun on sota käyty niin senjälkeen täytyisi oppia elämään hyvinä naapureita niinkuin YK:n peruskirja sanoo. Runebergia on yleensä pidetty jonkinlaisena sodan apostolina, mutta kyllä Kulnev-runossa esimerkiksi on hyvin yleisinhimillisiä ajatuksia. Muistuu tuollainen kohta hänen runostaan, että "hän oli kyllä vihollinen mutta sitähän mekin olimme. Jos vuodattakin vertamme sen sota hälle soi." Mutta meillä tahtoo olla niin vaikeata unohtaa sitä, että vihollisuuden ja vihan välillä on suuri ero. Nuoret eivät enää tätä vihaa ymmärtääkseni tunne mutta minä toivoisin, että vanhemmat ihmiset, jotka ovat eläneet sitä aikaa, jolloin he toimivat vihollista vastaan sodan kestäessä, että he muistaisivat, että se oli vihollisuutta mutta se ei ole vihaa. Se on ymmärtääkseni erittäin tärkeä juttu ja minä sanoin puheessani, että se näyttää ikäänkuin lisääntyvän tuo vihamielinen ja pahansuopa suhtautuminen. Kun olen tässä muutamia esimerkkejä maininnut niin vielä kerron erään jutun. Se ei ole mikään paljastus, se on kierrellyt Helsingissä kauan aikaa. Tarina jossakin Suomessa pidetystä kokouksesta, jossa joko valittiin taikka juntattiin erästä henkilöä tärkeään tehtävään. Mies, joka esitteli tämän henkilön sanoi että "se on hyvä mies, hyvät puoluetoverit, se puhuu seitsemää kieltä, ja ysikään niistä kielistä ei ole venäjä!" Ja hän sai raikuvat aploodit kokouksen osanottajilta.

Salo: Jos minä hyppäisin hiukan toiselle alueelle. Tässä näyttävässä puolessa kuin lehdistöön. Onko mielestänne kansanedustajien osallistuminen mielenosoitukseen ystävällisessä suhteessa olevan valtion edustajaa ja politiikkaa vastaan sopusoinnussa puolueettomuuskuvan kanssa.

Vastaus: Minä en sanoisi että se olisi vastakohtaisuudessa meidän puolueettomuuskuvamme kanssa niin paljon, mutta kansanedustajan aseman kanssa kenties se ei ole täysin sopusoinnussa. Kansanedustajan pitäisi jättää nämä huvittavat tehtävät vähän nuoremmille. Toimittaja Salo vähän nauraa. Hän oli istumassa nälkälakon aikana Runebergin patsaalla, mutta siitähän on jo pitkä aika.

Salo: Niin, vain tunnin. Ja sitäpaitsi sodan ja rauhan kysymyksissä me emme ole puolueettomia.

Vastaus. Sekin pitää paikkansa.

Salo: Minulla olikin kysymys, joka koskee kansainvälisen kysymyksen erästä hyvin tärkeää aluetta ja järjestöä. Kysyisin mikä on tällä hetkellä Suomen asema ja rooli ja sanokaamme Suomen tehtävä Yhdistyneissä Kansakunnissa ja erityisesti sitten Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa?

Vastaus: Me esitämme tässä järjestössä minun ymmärtääkseni erittäin aktiivista ja tuloksellista osaa ja ne epäilykset, jotka kohdistuivat meidän valintaamme pyrkiä turvallisuusneuvoston jäseneksi ovat täysin osoittautuneet vääriksi. Nimenomaan turvallisuusneuvostossa olemme voineet tehdä monia hyödyllisiä ehdotuksia, jotka ovat päättyneet myönteisesti ja jotka ovat palvelleet kyllä YK:n tarkoitusta ja rauhan asiaa. On vain muistettava eräs seikka joka usein unohdetaan, että yleensäkään Suomen ulkopolitiikassa ja nimenomaan meidän politiikassamme YK:ssa emme yritä esittää sellaisia ehdotuksia, joista etukäteen tiedämme, etteivät ne mene läpi.

Salo: Te tapasitte New Yorkissa YK:n pääsihteerin U Thantin. Sopisiko tässä yhteydessä tämmöinen vanha turistikysymys: Mitä U Thant ajattelee Suomesta ja suomalaisista YK:ssa?

Vastaus: Hänellä oli hyvin, rohkenisin sanoa, mairittelevaa sanottavaa Suomen osuudesta YK:ssa ja niistä suomalaisista henkilöistä, joitten kanssa hän YK:ssa on joutunut toimimaan ja jos turistikysymykseen täytyy antaa vastaus niin hyvin suurella ihmetyksellä kuuntelin kun tapasimme siellä, sillä hän muisti vielä käyntinsä Suomessa. Jouduin ja mielelläni sen teinkin, antamaan lounaan Kultarannassa ja hän kysyi, että mikä oli se hyvä kala, jota me söimme silloin lounaan aikana? Sanoin, että se oli hauki ja että olin sen edellisenä päivänä kalastanut niinkuin hyvin muistatte. Joo kyllä hän muistaa.

Hatakka: Pyysikö lähettämään haukea?

Vastaus: Ei, ei, ei.

Syvänen: Saako jatkaa tuohon. Menisikö tuo ystävällisyys niin pitkälle, että nimenomaan YK:n pääsihteeri suosittelisi seuraajakseen suomalaista?

Vastaus: Se on hieman spekulatiivinen kysymys ja siihen minä en rohkene vastata, vaikka kyllä minulla olisi hieman tietoja siitä asiasta.

Hatakka: Ilmeisesti täytyy järjestää lähiaikoina toinen tällainen haastattelu, että saadaan tiedot kun ne ovat kypsiä. Mutta vielä viimeinen vakava kysymys eli viimeinen kysymys koko tässä haastattelussa. Teillä oli parin viikon sisällä tilaisuus tavata sekä Neuvostoliiton että Yhdysvaltain johtajia joittenka kanssa te kävitte keskusteluja kansainvälisistä kysymyksistä. Minkälainen kuva teille jäi näiden keskustelujen jälkeen mahdollisuuksista saada aikaan rauha Lähi-Idässä ja Indokiinassa?

Vastaus: Sinä päivänä, jolloin minä olin Washingtonissa olivat kaikkein kiihkeimmillään neuvottelut Rodgersin ehdotuksen saamasta vastaanotosta Lähi-Idän maissa ja sain sen kuvan sekä amerikkalaisten kanssa käydyistä keskusteluista, että siellä olevien neuvostoliittolaisten edustajien kanssa käydyistä keskusteluista, että he suhtautuvat verrattain optimistisesti Lähi-Idän kysymyksen ratkaisuun. Siinä on edessä tietysti tavattoman suuria vaikeuksia, mutta vallitsevana oli tuollainen optimistinen odottelu. Mitä taas sen sijaan tuli Indokiinan ongelman ratkaisuun niin siinä en juuri valopilkkuja nää.

Hatakka: Pyydän saada kiittää herra Presidentti. Tämä 55 minuuttinen on minun käsitykseni mukaan antanut paljon hyödyllistä informaatiota.