Kaanaassa 20/12 -25.

Rakas Oma Häiskäni! Inä!

Niin, Upu-Kulta, tykkäänkin Sinusta. Ja on minulla ikävä Inua, kun olet niin kaukana. Ollut jo kokonaisen viikon, Häiskä-Kulta. Mutta ei ole enää kahtakaan viikkoa, kun tulen luoksesi, Rakas Asiani, Pikkunen Pupuni, ja sitten minä oikein mielinmäärin puputan korvaasi: tykkään Sinusta hyvin paljon (Nyt soi korvani tilliä, tietysti valvot, koskapa ajattelet minua. Vai unissasiko haet minua.)

Tänään, lauantaina, oli Kipinän pikkujoulu. Minä pidin puheen melkein valmistelematta Suomen V ja U:liiton ja Työväen Urheiluliiton yhteistyöstä. Muutapa ohjelmaa siellä ei liioin ollutkaan, tanssia ja joululahjojen jakoa. Tanssielin Siirin kanssa ja jonkun toisenkin plikan. Jussi sai palkinnoksi hopiaa, äiti tietysti kovasti mielissään. (Tässä välissä muistan jo sanoa, että Jussi, Siiri, äiti ja isä lähettivät terveisiä Sinulle. Kun Siiri kysyi isältä, pannaanko isältä terveisiä, kysyi isä: kenelle ja kun kuuli, että Sinulle, sanoi isä: joo, terveisiä ja palajo.)

Pommille tuli myrkyllisiä tietoja Helsingistä. Ei päässyt Hkiin ja ankara määräys, että se juttu pitää olla valmis ennen joulua. Lisäksi sain minä määräyksen valvoa, että juttu saatetaan nopeaan loppuun. Pommi oli päivällä hienoisessa humalassa, kun sai murheenviestit, kirjotti sähkösanoman Riekille: "epäluottamuksenne johdosta pyydän virkaeron vuoden lopusta". Mutta ei ollut sisua lähettää. Ja oli mulle pahana, kun vaadin häntä töihin. Nyt oli Kipinän juhlissa päissään, munaili ittiään y.m.s. Ja pitää minua yhtenä syöjänään ja Pihaa toisena. Pelkää minun havittelevan hänen paikkaansa j.n.e. Poika-parka, sääliksi vähän käy. Mutta milläpä minä saan häntä töihin, enhän toki millään. Enkä juttua sotkeudu kuulustelemaan, siitä varon itseäni.

Luettua vain ei tule. Eikä liioin oltua ulkonakaan. Huomenna aion hiukan ainakin olla, Upu-Kulta, koskapa kehotit minua siihen. Kaneli ainoa Kalpiainen, se sotahuutomme!

Kirjotin tässä kirjeen Hillilän Kallellekin. Panin terveisiä Pihan Albalta! Korpeekohan? Nyt olen tilannut Alballe joululahjaksi Arvid Mörnen kirjan Ett liv ja Kaimalle lähetän Francen: Enkelten kapina. Kirja se tuntuu olevan helpoin valinta.

Tapasin tänään juhlissa Saarron poikia. Olihan se seurustelu sellaista kuin se oli. Kutsuivat kylään. Ja onnittelivat. En mene.

Rakas Upu. Muista Inä hoitaa hyvin minun Omaa Asiaani. Nyt Helsingissä ja Angervonniemellä. Jonne saata terveiseni.

Muuten: unia olen vedellyt oikein hyvin. Unenpäästä saan heti kiinni ja hujauttelen 10 tienoille saakka. Toisinaan alotan aikasemmin, toisinaan menee myöhempään näissä kemuissa. Olin eilen nim. toverikunnan puurojuhlassa mutta se loppui jo 1/2 11 tienoissa ja minä lähdin pois jo 10 tienoissa.

Pupu. Rakas! Muistapa joskus minuakin, Sinä Länkkänäni. Eläkä neulo silmiäsi pilalle.

Sinun omasi