Lautamiehen lavitsalta

Suomen Heimo 6/1928

Puoluekokouksista yleensä ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavana. Samaan suuntaan vetävät miehet niissä ja riitelevät keskenään vallan vimmatusti, hairavat toisiaan tukasta kiinni ja poukuttavat puoluetoverinsa päätä vasten seinää sen kun kerkiävät. Tavallisesti nämä kamppailut suoritetaan neljän seinän sisällä eikä sivullisille anneta lainkaan tietoa keskinäisistä tappeluista, mutta ainahan se sattuu seinässä joku oksanreikä olemaan, ja sen kautta sitten koko ulkomaailma pääsee puoluekokouksen tiimellyksestä tietoiseksi.

Maalaisliiton Helsingissä pitämä puoluekokokous oli laadultaan tavallista parempi. Siellä lyötiin ja ammuttihin, käyttääksemme tunnettua runokuvaa. Tasavallan herra presidentin pääministeriksi tekemä hra Sunila sai siellä ansionsa mukaan niiltä maalaisliittolaisilta, joiden mielestä puolueohjelmaa suomalaisuuskysymyksessäkin olisi noudatettava eikä annettava joidenkin taktillisten näkökohtien sanella menettelytapoja tärkeissä suomalais-kansallisissa kysymyksissä. Sillä vaikka virallinen maalaisliitto on sitten Sunilan hallituksen astuttua remmiin osoittautunutkin miltei samanlaiseksi puolinaisuuden suomalaisuudella ratsastavaksi kuin sen monasti moittimat suomalaisväriset edeltäjät, niin kyllä maalaisliitossa on sentään suomalaisesti ja täysin suomalaisesti ajattelevia miehiä, jotka sanovat ja rohkenevat sanoa sanan ajallaan, kun huomaavat, että jonkun yksityishenkilön laskelmalliset pyyteet johtavat puolueen toiminnan pois oikeilta urilta. Ja niitä on maalaisliitossa enemmistö, vaikka se nyt ei päässyt ilmenemään, kun puolueen kunnian vuoksi oli pakko olla antamatta puolueen halitukselle epäluottamuslausetta. Ja väärin se olisi ollutkin, sillä kyllä hallituksessa on enemmistö hyviä suomalaisia, mutta korkea painostus tuntuu niitä estävän saamasta tahtoaan lävitse.

Aaltiolle ja Heiskaselle haluamme antaa tunnustuksen. Taktillisesti huonosti suunnitellulla ja harkitulla hyökkäyksellänne te olette osoittaneet olevanne totisia suomalaisia, joita laskelmat eivät saa horjahtamaan pois oikean aito-suomalaisuuden ja tosisuomalaisen politiikan poluilta. Kun teihin panee luottamuksensa tietää, että te ette jotakin korkeata arvopaikkaa tähyillessänne anna periksi siitä, minkä suomalaisuuden asiassa katsotte olevan oikeata.

Kiitokset myös niille rehdeille suomalaisille talonpojille, jotka olivat valmiit puolustamaan alullepantua arvostelua, joka kohdistui maalaisliittolaisen hallituksen kannanottoon suomalaisuuskysymyksissä, vaikka tiesitte tappion olevan edessä. Suora ja rehti toiminta, se meitä suomalaisia ylioppilaita miellyttää.

Suomalaisuusasiasta toiseen. Tukholmassa vietetty pohjoismainen ylioppilaskokous on antanut aihetta paljoon puheeseen. Suomalaiset ylioppilaat jäivät pois, koska 1) suomenkieltä ei hyväksytty kokouksen viralliseksi kieleksi, ja 2) koska Länsi-Pohjan kysymystä ei suostuttu ottamaan edes epävirallisesti Suomen ja Ruotsin ylioppilaiden välillä pidettävän toverillisen neuvottelukokouksen ohjelmaan. Suomalaisten ylioppilaiden kannanotto nimenomaan ensiksimainittuun kohtaan nähden on merkillepantava. Se tietää periaatetta, johon skandinaavisessa "kanssakäymisessä" on päästävä: skandinaavisten kansojen on otettava Suomi pohjoismaisen "konsertin" jäseneksi sellaisena kuin Suomi todella on, suomenkielisenä kansana. Ruotsinkieli on tähän asti ollut se yhdysside, jonka turvissa suomalaisetkin ovat hyväksytyt seurustelemaan Pohjanlahden tuolla puolella tasa-arvoisina skandinaavien kanssa. Kun ruotsinkielen taito nyt on suomalaisen kansan keskuudessa häviämässä, niin johdonmukainen seuraus siitä on se, että jos Skandinavia haluaa pitää Suomea pohjoismaisessa konsertissa mukana, on sen hyväksyttävä se Suomi, joka puhuu suomea. Ratkaiseva vaihe on tullut. Joko - tahi. Kansallinen omanarvontuntomme ei meidän salli perääntyä.

Norden-yhdistykselläkin on edessään tämän kysymyksen periaatteellinen ratkaisu. Asiaan on näet toisellakin taholla kiinnitetty huomiota. Eräs oslolainen perheenisä kirjoittaa muutamassa huomattavassa oslolaisessa päivälehdessä varsin myrkyllisen kirjoituksen sen johdosta, että Suomesta Norjaan tehdyn kouluretkeilymatkan osanottajat eivät olleet osanneet puhua ruotsia, ja tulee siihen lopputulokseen, ettei suomenkielisten oppikoululaisten kouluretkeily Skandinaviaan eikä ruotsinkieltä taitamattomien käynti yleensäkään Skandinavianmaissa ole tarpeellista. Skandinavia tahtoo olla tekemisissä vain ruotsinkieltä taitavien suomalaisten kanssa.

Kysymys vaatii ratkaisua. Mutta me uskomme, että Suomen kansa asettuu ylioppilaittensa kannalle. Joko me kelpaamme suomenkielisinä taika me emme kelpaa lainkaan.

Lautamies