VII Tiedotusvälineille annettuja haastatteluja

36. Tasavallan Presidentin jugoslavialaiselle Oslobodjenje-lehdelle myöntämä haastattelu 4.5.1981

Te olette presidentti Titon kanssa toimineet rauhan ja yhteistyön lisäämiseksi maailmassa ilmaisten usein samankaltaisia tai hyvin samansuuntaisia mielipiteitä kansainvälistä yhteistyötä koskevista asioista.

Mitkä presidentti Titon kansainvälisellä alueella suorittamista toimista Te arvioitte tärkeimmiksi?

Miten arvioitte kansainvälisen yhteisön tämänhetkisiä haasteita ja kriisejä, ja missä määrin suurten persoonallisuuksien vaikutus, kun he eivät enää ole läsnä, voivat näyttää tietä vaikeiden ristiriitojen ratkaisemisessa?

Me suomalaiset seurasimme aina suurella mielenkiinnolla presidentti Titon toimintaa maailmanrauhan ja kansainvälisen yhteistyön lujittamiseksi. Hänen panoksensa oli ratkaiseva luotaessa sitoutumattomien maiden liikettä, joka sai keskeisen osan hänen poliittisessa ajattelutavassaan. Hänen lukuisat aloitteensa liikkeen kehittämiseksi kuuluvat hänen elämäntyönsä kansainvälisesti arvostettuihin poliittisiin saavutuksiin.

Sitä mukaa kuin Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioiden määrä kasvoi 1960-luvulla sitoutumattomien maiden liike sai aikaan syvällisen muutoksen maailman järjestön toiminnassa. Liike loi pelkällä olemassaolollaan edellytyksiä kansainvälisen ilmapiirin muutokselle kylmästä sodasta kohti suurempaa keskinäistä ymmärtämystä ja edisti näin osaltaan liennytyksen läpimurtoa. Eräänä sitoutumattomien maiden liikkeen johtajista presidentti Tito osoitti omintakeisuutta ajattelussaan ja kyvyssään ratkoa ongelmia. Hänen tuloksekas toimintansa sai laajaa kansainvälistä tunnustusta.

Tänään huomio kiintyy niihin hyödyllisiin kokemuksiin, joita sitoutumattomien maiden liikkeellä on pohjois-etelädialogiassa. Suomi ja Jugoslavia pitävät sitä tärkeänä pyrittäessä lisäämään kansainvälistä turvallisuutta ja hyvinvointia.

Minulla oli ilo tavata presidentti Tito useita kertoja sekä Suomessa että Jugoslaviassa. Kerta kerralta ymmärsin paremmin sitoutumattomien maiden liikkeen kehitystä. Näissä keskusteluissa opin myös kunnioittamaan sitä tapaa, jolla presidentti Tito osuvasti arvioi kansainvälisen politiikan erilaisia ongelmia.

Ystävälliset suhteet Suomen kanssa ovat saavuttaneet korkean tason, mihin johtaneeseen kehitykseen Teidän Ylhäisyytenne on suuresti vaikuttanut. Millä aloilla ja millä keinoin voitaisiin vielä edistää tätä ystävyyttä maittemme välillä? Maammehan ovat hyvin etäällä toisistaan maantieteellisesti, mutta kuitenkin monissa suhteissa hyvin läheisiä toisilleen.

Suomella on ollut perinteisesti hyvät ja ystävälliset suhteet Jugoslavian kanssa. Viime vuosien aikana nämä suhteet ovat kehittyneet myönteisesti lukuisten poliittisten, sivistyksellisten ja taloudellisten yhteyksien ansiosta.

Puolueettomana maana Suomen kanta moniin kansainvälisen politiikan kysymyksiin on lähellä sitoutumattoman Jugoslavian näkemyksiä. Molemmat maat pitävät politiikkansa ensiarvoisena tavoitteena Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön edistämistä, ja ovat tämän mukaisesti olleet monien tärkeiden eurooppalaisten kokousten isäntänä. Yhteistyömme ETYK:ssä ja yhteinen pyrkimyksemme edistää aseidenriisuntaa on osaltaan lujittanut myös kahdenvälisiä suhteitamme.

Viime vuosien aikana maittemme välillä on suoritettu lukuisia virallisia vierailuja. Näin me olemme voineet vaihtaa säännöllisesti mielipiteitä ja lisätä keskinäistä ymmärtämystämme. Selvin ilmaus elävästä kiinnostuksesta toistemme kulttuurin saavutuksiin on kasvava turismi, joka nykyisin tuo vuosittain 30 000 suomalaista matkailijaa Jugoslaviaan.

Taloudellinen yhteistyö on esimerkki alasta, jolla keskinäisiä suhteitamme on syytä kehittää edelleen. Keskinäinen kauppamme ei ole vielä saavuttanut sitä tasoa, jolla poliittiset suhteemme nykyisin ovat. Viime aikoina olemme kuitenkin hankkineet myönteisiä kokemuksia yhteistoiminnasta kolmanssissa maissa, esimerkiksi rakennusprojektien sekä metalli- ja konepajateollisuuden alalla.

Kirjassanne "Tamminiemi", joka ilmestyi Helsingissä viime syksynä ja jonka on sanottu sisältävän Urho Kekkosen poliittisen filosofian, Te korostitte, että "pienten kansojen on luotettava itseensä".

Missä määrin nämä seikat, liittoutumattomuus supervaltojen kanssa ja jääminen blokkien välisten eturistiriitojen ulkopuolelle, voivat edesauttaa kaikkien valtioiden välisten hyvien suhteiden kehittymistä ja kansainvälisen ilmapiirin paranemista yleensä?

Olen saanut sen käsityksen, että sotilasliittojen ulkopuolella olevien valtioiden olemassaolo on usein ollut omiaan tasapainottamaan poliittista ilmapiiriä Euroopassa. Varsinkin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin eri vaiheissa puolueettomien ja sitoutumattomien maiden ryhmällä on ollut keskeinen rooli etsittäessä kompromissiratkaisuja. Tälläkin hetkellä ryhmä pyrkii työskentelemään yhdessä Madridin seurantakokouksen menestymisen hyväksi.

Kullakin Euroopan puolueettomalla ja sitoutumattomalla maalla on omat suhteensa maanosamme ulkopuolelle ja ne ovat osaltaan pyrkineet edistämään kansainvälistä yhteistyötä sekä rauhanomaista kehitystä. Toisaalta ne eivät luonnollisestikaan ole voineet toimia samalla tavoin ryhmänä esimerkiksi YK:ssa kuin ne ovat toimineet ETYK:ssä.

Kirjassanne "Tamminiemi" kirjoitatte: "Todellinen kansainvälinen turvallisuus voidaan saada aikaan vasta silloin, kun kaikki kunnioittavat peruskirjan pääperiaatteita, jotka velvoittavat valtioita pidättymään väkivallasta ja väkivallalla uhkaamisesta, sekaantumisesta toisten valtioiden sisäisiin asioihin sekä kunnioittamaan toistensa alueellista koskemattomuutta ja valtiollista itsenäisyyttä."

Vastaavatko viimeaikojen kansainväliset tapahtumat niiden odotuksia, jotka eniten ponnistelivat Helsingin kokouksen aikaansaamiseksi, vai ovatko pelot oikeutettuja: että elämme maailmassa, jolle on tyypillistä sanallisten julistusten ja käytännön tekojen ristiriitaisuus?

Minulla on kaikki syyt luottaa siihen, että vastuunalaiset valtiolliset johtajat toimivat vilpittömästi, kun he julistavat pyrkivänsä edistämään rauhaa ja allekirjoittavat tähän tähtääviä kansainvälisiä asiakirjoja. Niiden formuloinnit ovat kuitenkin lähes aina kompromisseja, joiden sisältö ymmärretään eri maissa eri tavoin. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole vielä olemassa riittävän yhtenäistä käsitystä siitä, miten maailma on ymmärrettävä ja millainen maailman tulisi olla.