19.6.1955 Laihialla

MAASEUDUN NUORISON TEHTÄVÄT

JA ASEMA

Siitä on siis kymmenen vuotta, kun Maaseudun Nuorten Liitto, MNL, maaseutunuorison yhteiskunnallis-poliittinen järjestö perustettiin. Tämän juhlavuoden merkeissä olemme nyt kokoontuneet Etelä-Pohjanmaan lakeuksille. Minulla on kädessäni samat paperiliuskat kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin Maaseudun Nuorten Liiton ensimmäistä kesäjuhlaa vietettiin Salossa heinäkuun 1. päivänä 1945. Näille nyt rypistyneille paperiliuskoille on merkitty jäsentely siellä pitämääni puheeseen.

Millaista aikaa elimme heinäkuussa 1945? Takanamme oli juuri päättynyt pitkäaikainen sota ja solmittu raskas välirauha, sota ja rauha, jotka molemmat olivat jättäneet lähtemättömiä jälkiä Suomeen ja Suomen kansaan. Sodan jälkeen, meille saneltujen rauhanehtojen jälkeen, oli aloitettava elämä uusissa olosuhteissa. Oli käytävä rakentamaan tulevaisuutta uusissa oloissa. Millaisen mielialan vallassa tämä tapahtui? Tämän kymmenen vuotta sitten pidetyn puheen jäsentely antaa siitä kuvan ja siksi sitä tässä seuraan.

Raskaampana ei historia varmaan koskaan ole antanut Suomen nuorisolle sitä tehtävää, joka nuorisolle kuuluu: valmistautumista vastaamaan maan tulevaisuudesta, kuin se antaa nykypäivän nuorisolle -- näin alkoi puheeni. Meidän takanamme on kova sota, jonka aikana kymmenet vuosiluokat ovat saaneet maksaa kallista veriveroa. Meidän edessämme on valtavat tehtävät. Me olemme menettäneet Karjalan, meidän on annettava karjalaisille uudet kodit. Me olemme velvolliset suorittamaan ankarat sotakorvaukset. Sodan aikana viljelyksemme ovat rappeutuneet, ne on hellittämättömällä työllä saatava ennalleen. Monet muut suuret tehtävät ovat edessämme. Me tarvitsemme työssämme sodan jälkien hävittämiseksi kaiken voimamme ja kaiken tarmomme. Mutta me tarvitsemme myös aatteellisuutta ja aatetta, joka luo pohjan työllemme. Menetetyn sodan jälkeen on monet arvot arvioitava uudelleen. Kuulee sanottavan, että isänmaa on niitä arvoja, jotka ovat taakse jäänyttä elämää. Totta on, että isänmaa-aatetta on viime vuosina luvattoman paljon käytetty väärin. Eikö juuri isänmaallisen kansanliikkeen toiminnassa ollut runsaasti isänmaa-aatteen väärinkäyttämistä? Ja eikö sodan aikana patentti-isänmaallisuus, vetistelevä, teennäinen isänmaallisuus, jo alkanut kääntää mieltä. Mutta tästä kaikesta meillä ei ole oikeutta tehdä sellaista väärää johtopäätöstä, että isänmaa olisi heitettävä romukoppaan. Se on yhä se arvo, jonka pohjalla toimintamme on tapahtuva. Ilman uskoa omaan maahamme, ilman rakkautta omaan kontuun ja kieleen, ilman uskoa omaan kansalliseen olemassaoloomme ja tehtäväämme me emme voi selviytyä. Mutta meidän on isänmaahan yhdistettävä eräitä tekijöitä, ei uusia, mutta ehkä unohtuneita. On tullut aika, että kaikilla on oikeus olla isänmaallisia, samaten kuin kaikki ovat velvollisia olemaan isänmaallisia. On tullut aika, että isänmaalla on velvollisuus antaa sama lämpö kaikille tyttärilleen ja pojilleen siitä riippumatta, missä asemassa he tässä yhteiskunnassa elämäntehtäväänsä suorittavat.

Käyn käsittelemään asiaa, joka on monelle avoimen haavan kaltainen, ja voi ottaa kipeää, kun sitä koskettaa. Tarkoitan uutta valtiollista asemaamme. Käsitykseni on, että kansallinen tulevaisuutemme riippuu siitä, kykenemmekö lujittamaan asemamme tosipohjaisen realistisen ulkopolitiikan avulla. Meidän on luotava naapurisopu ja hyvä rajanaapuruus suuren naapurimme Neuvostoliiton kanssa.

Sinne missä on ennen vallinnut epäluottamus on saatava syntymään luottamus ja keskinäinen arvonanto.

Puheeni lopetin seuraavasti:

Maaseudun Nuorten Liitto on maalaisliiton radikaalinen ennakkoluuloton siipi. Sitä eivät sido vanhat poliittiset vastakohtaisuudet ja tottumukset. Valtiollinen asemamme on muuttunut. Isänmaan hyväksi tehtävä työ vaatii nyt nuorta, uudistuksille altista mieltä. Sellaisina uuden rohkeina tunnustajina tervehdin maaseudun nuoria ja heidän liittoaan.

Tässä olen esittänyt osia kymmenen vuotta sitten pitämäni puheen jäsentelystä.

Vaikka huolestuneisuus täytti siihen aikaan sydämemme, me julistimme sodan päätyttyä toivon ja rohkeuden sanomaa. Meidän oli pakko tehdä niin. Se oli kansallinen välttämättömyys. Meillä ei ollut oikeutta epätoivoon eikä epäuskoon, sillä vain luottamus tulevaisuuteen saattoi antaa kansallemme sen voiman, jonka turvin me kykenisimme selviytymään edessä olevista suurista vaikeuksista. Lähtökohtana työllemme uutta tulevaisuutta varten oli maan itsenäisyys ja kansakunnan vapaus. Sen turvaamiseksi oli noudatettava tosiasioihin pohjautuvaa järkevää politiikkaa. Tie, joka Suomen kansalle silloin kymmenen vuotta sitten avautui, oli raskas ja outo tie ja kaikki mikä on outoa on pelottavaa. Mutta vain tätä tietä kulkien isiltä perityt arvot olivat säilytettävissä. Tänään me tiedämme, että olemme onnistuneet tätä tietä kulkien suurien vaarojen keskeltä pelastamaan ja säilyttämään kansallemme vapauden. Mutta tie ei ole ollut helppo, sillä täällä oman kansamme keskuudessa on ollut paljon niitä, jotka ovat vaikeuttaneet kulkuamme: on ollut äärimmäinen vasemmisto herättämässä epäluuloa rehellistä ja vilpitöntä tahtoamme kohtaan, on ollut omassa joukossamme miehiä, jotka ovat vanhoihin, suosittuihin iskulauseisiin verhoutuen yrittäneet saattaa tiemme epäilyksen alaiseksi isänmaallisessa katsannossa.

Tänään me tiedämme, että se mikä kymmenen vuotta sitten näytti epävarmalta on tänään lujalla ja kestävällä pohjalla. Isänmaan vapaus, kansan vapaus määrätä asioistaan ja tulevaisuudestaan on turvattu. Me suomalaiset tunnemme, että on kannattanut elää ja työskennellä nämä vaikeat vuodet kansallisen rakennustyön rintamassa.

Millainen on ollut erityisesti maaseutunuorison osa? Maatalous oli rappeutunut sotavuosien aikana. Nämä rappiot oli maaseutuväestön korjattava. Isien ja äitien rinnalla ovat maaseudun neitoset ja nuoret miehet tämän työn suorittaneet. Paljon uutta peltoa on raivattu, vanhojen peltojen tuotantoa on kohotettu ei vain ennalleen vaan korkeammalle, kuin se oli ennen sotaa. Samaten me olemme myös kyenneet kohentamaan voimakkaasti karjataloustuotantoa. Tällä rintamanosalla maaseutunuoriso on täyttänyt todella kunniakkaasti sille kuuluvan tehtävän. Erityisen raskas on ollut karjalaisen nuorison osa, varsinkin niiden, jotka ovat kylmille tiloille sijoitettuina joutuneet rakentamaan itselleen uuden elämän uusissa olosuhteissa.

Mutta vielä tärkeämpää on ollut se, että maaseudun nuoret ovat näiden vuosien aikana käyneet voitollista taistelua nuorison sielusta. Isänmaalle ja siltä perityille arvoille vieras ja vihamielinen oppi on voimakkaasti hyökännyt ja tunkeutunut myös maaseudulle.

Vuosien 1944--45 levottomissa, epävarmoissa olosuhteissa näytti siltä, kuin sodan raskaat vuodet ja rauhan tuoma epätietoisuus olisivat riistäneet maaseutunuorisolta ne kiintopisteet, joihin se oli tottunut uskomaan. Silloin näytti siltä kuin hävittävät voimat olisivat saamassa yliotteen. Maaseutunuoriso nousi oman järjestönsä voimalla, terveen isänmaallisuutensa voimalla taisteluun näitä hävittäviä voimia vastaan. Taistelu on ollut pitkäaikainen, se on ollut sitkeä, eikä se suinkaan vielä ole päättynyt, mutta siitä on jo myönteisiä tuloksia näkyvissä. MNL on suurin poliittisista nuorisojärjestöistämme. Nimenomaan maamme köyhimmillä seuduilla MNL on saanut suuren jalansijan. Siellä se tekee työtä suomalaisen kansanvaltaisen ajatustavan puolesta, työtä, jota mikään muu järjestö ei voisi siellä suorittaa.

Me kysymme, mistä johtuu MNL:n menestys, ja me vastaamme tähän: MNL:n menestys johtuu siitä, että se on maaseudun oma järjestö. Se on nuorison oma järjestö. MNL tuntee maaseudun nuorison tarpeet, se tuntee maaseutunuorison toiveet onnellisemmasta tulevaisuudesta. Voimme sanoa, että MNL on kuin herkästi tunteva sormi maaseudun voimakkaasti sykkivällä valtimolla. MNL tuntee tämän valtimon lyönnit, se ymmärtää niiden mukanaan tuoman sanoman, se haluaa ja se osaa toimia nuorisolta saamansa viestin mukaisesti. Siihen perustuu MNL:n voima. Mutta se perustuu myös siihen, että MNL kansallisena järjestönä ei etsi ratkaisua pulmiimme vieraista oloista taikka vieraista opeista, vaan rakentaa kotoiselle, menneiltä sukupolvilta peritylle pohjalle. Se rakentaa kansalliselle pohjalle ja on uskollinen omalle kansalleen.

Rohkenin sanoa puheessani v. 1945, että MNL on maalaisliiton radikaalinen, ennakkoluuloton siipi, jolla on uudistuksille altis mieli. Santeri Alkio, jota MNL täydellä syyllä pitää oppi-isänään, on v. 1917 kirjoittanut moniosaisen kirjoitelman, jonka nimenä on "Maalaisliittolaista talous- ja yhteiskuntaoppia". Tässä kirjoituksessa on eräs osasto, jonka nimenä on "Kapitalismi ja sosialismi maata viljelevän väestön johdossa". Luen siitä seuraavan kohdan: "Ei mikään ole maanviljelyksen uuden aseman kannalta arveluttavampaa kuin yhteiskunnallinen vanhoillisuus. Yrittää olla taantumuksellisen porvariston kanssa aina samaa mieltä taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa asioissa, mutta pitää työläisiään aina luonnollisina vastustajinaan, se on yhteiskunnallinen erehdys. -- -- Älkää uskoko, maanviljelijät, että sosialismia voidaan vastustaa estämällä yhteiskunnallista lainsäädäntöä, joka tarkoittaa ruumiillisen työntekijän aseman parantamista. Sosialismi on sellainen maailmanliike, jota ei vastusteta millään muulla kuin käytännöllisellä kilpailulla."

Nämä MNL:n 10-vuotisjuhlat järjestetään Alkion omalla maaperällä. Tällä maaperällä on ilo todeta, että MNL on seurannut Alkion viitoittamaa linjaa, sitä linjaa, joka niin selväpiirteisesti tulee esille edellä esittämissäni valtiomiehen sanoissa. Olenkin varma siitä, että MNL:n uskollisuus Alkion rohkealle yhteiskunnalliselle julistukselle on taannut MNL:n menestyksen. Kun tarkastamme MNL:n erinomaista periaateohjelmaa ja kun havaitsemme, kuinka paljon siihen sisältyy uuden, terveen ja kestävän etsimistä Alkion hengessä, me ymmärrämme, että MNL:llä on ollut menestystä työssään. Yhteiskunnallinen uudistus on sanayhtymä, joka aikaansaa suonenvetokohtauksen tietyissä suomalaisissa kerroksissa, mutta yhteiskunnallinen uudistus on sanayhtymä, joka ei pelota MNL:ää. Yhteiskunnallinen uudistus nimittäin merkitsee aina vähäväkisen kansanosan aseman parantamista. Koska syvästi tajuaa yhteiskunnallisten epäkohtien synnyttävän katkeraa mieltä isänmaata kohtaan, MNL haluaa poistaa nuo yhteiskunnalliset epäkohdat.

Kun tarkastelemme elämää Suomessa tänä päivänä, niin mielihyvin voimme todeta, että olosuhteet ovat monessa mielessä suuresti kohentuneet. Mutta me tiedämme, että vielä on paljon aineellista hätää ja henkistä köyhyyttä maassamme, ei vain raukoilla rajoillamme, vaan kautta maan. MNL haluaa ennakkoluulottomasti tuoda pelastusta ja korjausta näihin epäkohtiin. MNL ymmärtää että meidän on saatava vallalle voimakas uhrautumisen henki, jotta yhteiskunta olisi valmis tuomaan pelastavan käden sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Kun luemme Alkion kirjoituksia, tulee siellä tavan takaa esiin tunnuslause: "Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta." Se sisältää vaatimuksen uhrautuvuudesta ja yhteenkuuluvuudesta ja se vaatimus on välttämättä täytettävä, jos me aiomme harjoittaa rohkeaa yhteiskunnallista uudistuspolitiikkaa.

Tänä kymmenvuotispäivänään MNL saattaa tyytyväisin mielin tarkastella mennyttä, mutta se voi rohkein mielin ottaa vastaan tulevaisuuden sille asettamat tehtävät. Kansalliselta kannalta MNL:n työ on tärkeä ja vaativa työ. MNL haluaa koota maaseutunuorison isänmaallisten tunnusten alle turvaamaan kansanvallan, turvaamaan yhteiskunnallisen kehityksen, turvaamaan vapaan elinkelpoisen talonpoikaisviljelyksen ja terveen suomalaisen yhteiskunnan. MNL:n voitollinen tie ja nuorekas elämänusko antaa lupauksen MNL:n tulevaisuudesta. Me olemme varmat siitä, että MNL kykenee täyttämään sen vaativan tehtävän, joka sille suomalaisessa yhteiskunnassa on annettu. MNL on taistelujärjestö, sillä se tietää, että vain määrätietoinen, uhrautuva taistelu vie perille. Mutta MNL korostaa työssään kansallisen yhteenkuuluvuuden, keskinäisen sovinnon ja keskinäisen luottamuksen ohjelmaa, sillä niin on kuin MNL:n periaateohjelmassa sanotaan: äärimmäisyyksiä hillitsevä ja ristiriitoja tasoittava keskustapolitiikka luo parhaat edellytykset kansanvaltaiselle yhteiskunnalle. Vaikka MNL on taistelujärjestö, niin se on sellaisenakin velvollinen aina muistamaan, että ilman rakkautta se ei voi työtänsä menestyksellisesti suorittaa. "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei ole rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen." Sen vuoksi MNL toiminnassaan voimakkaasti tehostaa sovinnon ja keskinäisen yhteisymmärryksen merkitystä. MNL ei ole itsetarkoitus, MNL ei tahdo itselleen mitään. Kaiken työnsä se omistaa rakkaalle isänmaallemme.