Sirkkelit soivat

VELJENPOIKA

15/10 1954

Olemme käyttäneet näin runollista otsikkoa houkutellaksemme lukijan tutustumaan tähän tekstiin, joka on elintärkeä. Jos olisimme kirjoittaneet tähän vain proosalliset sanat `sahatavaran liikevaihtovero`, niin moni olisi huokaissut, että ei se minulle kuulu. Demokraattisesti järjestetyssä yhteiskunnassa veroasiat kuuluvat jokaiselle. Joka väittää, ettei hän niistä mitään tiedä eivätkä ne hänelle kuulu, se maksaa viulut. Sellainen viulunmaksaja on ystävämme kirvesmies Lauri Salava, jonka yllytyksestä olemme nyt tarttunut tähän aiheeseen. Hän on vanhankansan kirvesmies, jolla jo näin perjantaina on huomattavan pitkä, musta parransänki ja runsas valikoima voimasanoja. Hänen kätensä käyvät kuin sahan raamit ja hänestä lähtee huoneeseen arvokas sahaliikkeen tuoksu.

  - Kun kerran olet olevinas kynämies, niin ole sitten ja kirjoita. Hauku ja sano, että tämä on humpuukia tämä tämmöinen. Kun minä rakennan taloja köyhille piruille tuonne Fredriksperiin ja Pasilaan ja sen semmoisiin paikkoihin niin minä joudun hakemaan joka koolingin ja pattingin tuolta Ivakon tai Tottijärven lautatarhasta ja se maksaa paljon rahaa, kun joka tuumasta menee liikevaihtovero.

  - Sehän on selvä se, että vero peritään.

  - Selvä, selvä. Mutta kun minä räknäilin kesällä tuolla Lammin Lievistössä, mitä siellä rakentaminen maksaa, niin se ei maksa paljon mitään eikä sitäkään. Kun sanoin, että peijakkaan pojat, ettehän te maksa liikevaihtoveroa, niin ne sukulaismiehet käskivät minun pitää suutani soukemmalla ja sanoivat, että Lammilla on eri laki kuin Helsingissä. Minä sanoin, että Suomessa on kaikille sama laki, ja siitä asiantuntijalausunnosta minä meinasin saada selkääni. Me päätimme katsoa ensiksi laista ennen kuin tapeltiin ja oikeassa ne olivat. Siellä sanottiin, että metsänomistajien omaan käyttöönsä ja omalla sahallaan sahaama puutavara on kokonaan vapaata verosta. Mutta kuka takaa, ettei sitä sahata muillekin, eihän sitä nyt hyviltä naapureilta sovi kieltää, kun tarpeessa ovat. Sinnekin tuli muuan Velhorannan Pransu kuorma-autonsa kanssa. Minä kysyin, että päästetäänkö sieltä linnasta nykyään kesälomallekin, niin Pransu sanoi, että "älä sinä Salavan Lassi ruppee leukaileen, vaikka oletkin kohonnut Sörkän sälliksi. Minä en tänä suvenna ruvennutkaan viinaa keitteleen, kun tässä puuhommassa hankkii paremmin ja tää on laillista, ainakin ihmiset eppäilee tätä lailliseksi. Ja kauppa käy kuin siimaa, kun täältä saadaan niin paljon halvemmalla kuin sahalta".

  - Eikö ole hyvä asia, että ihmiset rakentavat halvalla - edes jossain.

  - Hyvä se olisi. Mutta miksi meidän täällä kaupungeissa ja kaupunkien liepeillä pitää maksaa aivan toisella tavalla sahatavarasta. Miksi laki ei kaikille ole sama. Minä ostan tavaran kunnollisista sahaliikkeistä ja lautatarhoista, joiden pitää maksaa liikevaihtoveroa. Sen he ottavat tietenkin meiltä ostajilta pois.

  - Täytyyhän valtion jostain saada veronsa.

  - Täytyy, täytyy, mutta oikeuden mukaan sen pitäisi saada kaikesta puutavarakaupasta, mutta se ei saa kuin näistä kunnollisista liikkeistä. Ne tekevät vain neljänneksen puutavaran kotimaisesta kaupasta eli 900 miljoonaa markkaa.

  - Ovatko nämä sirkkelisahurit sitten kunnottomia.

  - Ai-jai-jai, olisit nähnyt, miten siellä puutavaraa haaskataan. Sirkkelin terät ovat paksuja, joka standardissa menee hukkaan ainakin 30 kuutiojalkaa. Eikä tuuman laudasta tule tuuman lautaa, siitä voi tulla ohuempaa tai paksumpaa, eikä siitä saada vastaavaa höylätavaraa. Kun korvessa kuusen juurella, sateella sekä tuulella kaksikymmentätuhatta sirkkeliä soi, niin siinä menee puuta hukkaan eri tavalla.

  - Kaksikymmentätuhatta. Millä niitä panee verolle, sehän on mahdotonta siellä korvessa kuusen juurella.

  - Niinhän se onkin mahdotonta. Tähän minä yritän tulla, mutta kun sinun kouluja käynyt pääsi ei vähemmällä puheella mitään ymmärrä. Se on mahdotonta. Sen takia pitäisi poistaa koko liikevaihtovero puun osalta. Sehän on epäoikeudenmukainen laki, kun se rasittaa vain näitä minun asiakkaitani, näitä vähäväkisiä. En minä kadehdi sukulaispoikia enkä heille veroa toivo, mutta ollaan kaikki ilman. Saatpas nähdä, kuinka rakennustoiminta elpyy ja kaikki ovat iloisia. Eikös tuo ollut hienosti sanottu, pane se lehteen. Minä olen ammattimiehenä sitä mieltä, että kunnon puut pitää sahata kunnon sahoilla, jolloin niistä ulkomailla saadaan lähes kaksinkertainen hinta. Jokainen kirvesmies rakentaa mieluimmin kunnon tavarasta. Sen valmistusta pitäisi edistää eikä panna koko hommaa hulinaksi sallimalla kaikenmaailman hämäräperäisten henkilöitten hyötyä puukaupoista.

- - -

   Tämä oli kirvesmies Lauri Salavan kanta, jonka lupasimme panna paperille.