Kauppamiehen metrit ja talonpojan metrit.

Jokainen meistä tietää, että ostaja ei saa sanoa kauppiaalle: "ostan sinulta kilon kahvia, kun annat kilon hinnalla 1 kilon 200 grammaa kahvia". Eikä hän saa kangaspakkaa ostaessaan vaatia samaan hintaan viidettäosaa vielä toisesta pakasta. Miksi ei? - Siksi, että meillä on kaupassa voimassa laillisesti määrätyt mitat ja painot, joiden mukaan kauppias myy tavaransa ja ostaja maksaa siitä hinnan. Järjestetty kaupankäynti vaatii, että kauppias määrää tavaralle hinnan täysissä metreissä ja kiloissa, eikä ostaja voi vaatia, että hänen esim. kilon hinnalla on saatava tavaraa yli kilon.

Tällä tavoin kauppias on turvattu elinkeinossaan. Hänen ammattinsa nauttii tältäkin osaltaan lainsuojaa.

Mutta mikä on talonpoikaisväestön asema? Kun puutavarayhtiöt ostavat metsänomistajilta metsätuotteita, ne ovat oikeutetut sanomaan: "Maksan paperipuistasi niin ja niin monta markkaa pinokuutiometriltä, mutta jokaiseen kuutiometriin pitää sinun panna niin ja niin monta prosenttia ylimittaa." Tässä kaupassa ei siis metri ole metri, vaan se on milloin metri 10 senttiä, milloin enemmänkin. Eikä sillä vielä hyvä. Jos paperipuita on tehty esim. 55 metriä, niin luulisi, että niiden myyjä saa maksun 50 metristä, koska 50 +10 % = 55. Mutta hän saakin usein maksun vain 49.5, koska 55 - 10 % = 49,5. Tämä ilmeisesti epäoikeudenmukainen menettely on varsin yleinen. Näinollen metsänomistaja joutuu tuota ylimittaa antamaan yli 10 % niissäkin tapauksissa, joissa se oli sovittu ylimitan määräksi.

Minkä takia asianlaita on tällainen? Eikö kuutiometri puutavaraa ole yhtä selvä mitta kuin kilo kahvia? Eikö maamies ole oikeutettu myymään omia tuotteitaan samoin kiintein mitoin kuin esim. kauppias?

Pitäisi olla. Jo senkin takia pitäisi olla, että niiden henkilöiden lukumäärä, jotka tässä maassa joutuvat myymään metsänsä tuotteita, on paljon suurempi kuin maan kauppiaskunnan lukumäärä. Eikö ole oikeus ja kohtuus, että maan pääväestö saatetaan omassa elinkeinossaan omien tuotteidensa kaupassa, yhtä turvattuun ja yhtä hyvin lailla suojattuun asemaan kuin esim. kauppias omassa ammatissaan. Tätä vaatimusta vastaan ei kukaan voi tehdä aiheellisia vastaväitteitä. Mutta kuinka sitten on mahdollista, että tässä maassa ei suoriteta arvatenkaan yhtään pienpuutavarakauppaa, jossa myyjää ei pakoitettaisi antamaan ylimittaa. Kun sitä ylimittasysteemiä vielä sovelletaan sillä tavalla kuin alussa on esitetty, niin voidaan päätellä, että metsänomistajilta viedään ylimittausjärjestelmän kautta vuosittain useampien kymmenien miljoonien markkojen arvosta puutavaraa ilmaiseksi.

Tähän on saatava parannus aikaan. Kun kerran kauppamies ei ole velvollinen antamaan kilon hinnalla tavarassa enempää kuin täsmälleen kilon, niin on maamieskin saatettava samaan asemaan. Hänelle on lailla turvattava oikeus saada myydä tuotteensa kiinteisiin mittoihin, niin että ostajat eivät saa oman mielensä mukaan määrätä mittoja ylitettäväksi.

Maalaisväestömme asema on tätänykyä niin huono, että tällaisten epäkohtien olemassaolo on rikos maalaisväestöä kohtaan. Samaan aikaan kun valtiovalta, joka joko suorastaan itse tai valvomiensa laitosten kautta on hyvinä vuosina levittänyt maataloudelle lainavaroja ja edistänyt maatalouden velkaantumista, nyt sallii olosuhteiden kehittyä sellaisiksi, että talonpoikaisväestö saa nuo suurin toivein sille tarjotut lainat maksaa kaksinkerroin kalliimmin kuin ennen, samaan aikaan rengastuneet puutavarayhtiöt ovat alentaneet kantohinnat puoleen entisestä ja lisäksi pitävät voimassa ylimittasysteemiä, joka tietää huomattavaa lisärasitusta metsänmyyjälle. Näiden kaikkien kiristystoimenpiteiden tuloksena ei voi olla muu kuin maatalousväestön sortuminen, se alkaa huutokauppatilastojen valossa vihdoin olla päivänselvä.

Puutavaran mittakysymys on eräs pieni rengas siinä taistelussa, jota Suomen maatalousväestö nyt käy elinehtojensa puolesta. Sille on kyllä Lapualaistaholta koetettu sanoa, että pinokuutiometrejä ei saa ajatella nyt, jolloin koko valtiollinen elämämme on uudistettava ja tehtävä loppu muka väärästä kansanvaltaisuudesta. Mutta on aivan turhaa työtä koettaa taloudellisen hädän puristuksessa olevaa talonpoikaisväestöä kääntää pois niiltä linjoilta, joilla se torjuu itseään uhkaavaa tuhoa. Nämä vaalit, joissa ratkaistaan kolmeksi vuodeksi eteenpän, jatkuuko tässä maassa sosialistien ja oikeiston yhdessä ajama maalaisväestön kiristämispolitiikka, suoritetaan pulantorjunnan merkeissä. Maan maalaisväestö nousee kootuin rivein taistelemaan oikeuksiensa ja etujensa puolesta niitä vastaan, jotka tahtovat tukahduttaa sen taloudellisen ja valtiollisen vapauden. Ja se taistelu suoritetaan maalaisliiton riveissä.