Yhteiskunnallinen vaara Kajaanissa.

(Olen etsinyt nimeä tälle kirjoitukselle ? etsinyt etsimästä päästyänikin ja aivan viime hetkessä sain ylläolevan nimen päähäni. En tiedä, vastanneeko se tarkoitustaan, mutta "minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin").

Yhteiskunnallinenko - - ???- -vaarako - -???- - - Kajaanissako? Mikä sen juuri Kajaaniin on tuonut? kysyvät kai kaikki ajattelevat lukijat.

En tiedä mikä lienee tuonut, mutta on se. En sano, mikä se on, vaan selvitteeksi kerron asiaa valaisevan pikku tapauksen. Aika on nykyinen.

Päivä paisoi lämpimästi. Lumi alkoi sulaa kaduilta ja katoilta.

"Lintu-Antti" (tunnettu myös nimellä Kapusta-Antti" ja Pullukka-Antti") tuli erääällä kadulla keskikatua myöten ja veti perässään kelkkaa, jossa oli hierimiä ja kapustoita. Mutta katu oli - kuten Kajaanin kadut yleensä - vietto sekä liukas ja yht`äkkiä Antin kelkka lähti luisumaan katukäytävälle ja veti Antin mukanaan.

- Katto pullukkata kun ryöstäytyä aikoo, tuumaili Antti ja alkoi vetää kelkkaa keskikadulle.

Mutta silloin - mikä voima lieneekään vaikuttanut - silloin kuuli Antti takanaan omituisen rymäyksen, jonka vaikutuksesta kelkka tärähti ja jakko heilahti. Antti kääntyi katsomaan taakseen ja huomasi, että jäätä oli kapustoiden seassa.

- Katto pulukkata kun on jäitä heittänyt kelkkaan, tuumaili Antti ja meni puhdistamaan kelkkaansa.

- Mutta katto pulkuuata kun on halkaissut kapustan ja katkaissut hierimen piin, suututtelihe jo Antti ja keräsi jääkappaleet käteensä.

Antti on ihmisystävällinen mies. . .Esimerkiksi jos minä olisin ollut Antin asemassa, olisin minä äkkipikainen mies kun olen, varmasti kivahtanut, että jää olisi saannut pudota vaikka "Laulaja-Matin" päähän. Mutta Antti ei suurestikaan suuttunut, keräili vain jäät ja särkyneet kappaleet käteensä, heitti ne kadulle ja lähti edelleen kulkemaan.

No, nyt minä selitän asiain kulun. Kun Antti sortui katukäytävälle, riippui pitkä ja paksu jääpuikko hänen päänsä päällä, kuin Damokleen miekka. Se pysyi vielä hiukan kiinni, mutta kun Antin kelkka saapui sen alle, katsoi se parhaaksi pudota, edellämainituilla seurauksilla.

No, nyt te tiedätte, missä vaara piilee. Se piilee sekä jääpuikoissa että myös katolla olevassa lumessa, joka voi myös pudota kadulle ja haudata alleen allaolevat ihmiset.

Tässä olisivat hyvät neuvot tarpeen. Olisihan keinoja jääpuikko-lumi-tapaturmien varalle. Voisihan aidata katukäytävät tai voisi kieltää katukäytävällä kulkemisen ja ehkä helpoin olisi raivata pois nuo vaaralliset puikot ja lumet.

Joutilaille pikkupojille teroitan mieleen, että kaikin tavoin estäisitte jääpuikko-lumitapaturmia, sillä siten olette y h t e i s k u n n a n  h y v ä n t e k i j ö i t ä (harvennus minun).

Kuten näette ylläolevasta, olen kirjoittanut teille vastaavassa hengessä ja koska olen äkkipikainen mies, niin koettakaa jotain keinoa, ettei mitään pahempaa tapahtuisi. . .

Julisti Esaias Kohennuskeppi.

J.K.

Minä, entinen Ranstakka, olen suomalainen mies ? ja siksi olen muuttanut nimeni Kohennuskepiksi, joka on luultavasti paras vastine Ranstakalle. Lopuksi toivon, että kaikki muukalaisnimiset henkilöt muuttaisivat nimensä suomalaiseksi, se ilahduttaisi minua.