Kaanaassa joulunaatonaattona 1925.

Rakas Oma Urhoolliseni!

Nyt on taas Omalla Rakastetulla Asiallani levoton ja raskas olo, mutta - Pupu-Kulta - elä ota tuollaisia asioita enää kovin raskaasti. Eihän ole syytä suruun, vaikka niin kävisikin kun pelkäät. Ei mitään surua. Matti haluaa esiintyä, tervetuloa, sen voimme nyt jo hyvillä mielin toivottaa, kun minunkin opintoni ovat päässeet nykyiselle asteelle. Kyllä me Pupu-Rakas jo voimme ottaa tuollaisen tiedon vastaan rauhallisella ja iloisella mielellä. Jos asia niin on. Nyt jo. Ja ellei nyt ole, niin on se pian, siitä olemme me molemmat varmaankin yhtä mieltä. Niin, Pupuni Omani, elä ole yhtään vähää hermostunut, elä anna tuollaisen pienen harmin jouluiloasi häiritä. Minäkin olen rauhallinen. "Olen päässyt prosessista." Käytännöllisistä seikoista neuvottelemme Helsingissä. Olen suunnitellut, että tulen Sinulle uudenvuodenlahjaksi luoksesi jo 1/1 -26, siis uudenvuodenaamuna. Koska kerran minulla on niin ikävä Sinua, niin lopullisen ikävä. Ja jo kun kaiketikin asiat ovat kertomallasi tavalla, niin sitä suuremmalla syyllä minulla on kiire Sinun, Oman Rakkaan Asiani luokse, Sinun luoksesi, Pikkunen Urho-ollinen Pupuni. Ole rohkea! Elä näytä apeaa mieltä kotiväellesi!

Täällä oli pakkasia, mutta eilen ne lauhtuivat. Junat ovat olleet kovasti myöhässä, eilenkin hiljastuivat pari kolme tuntia ja tuli postijuna vasta 9:ttä käydessä illalla. Aamulla sain joululahjapakettisi, avasinkin sen, mutta lahjojasi en ole vielä suuresta uteliaisuudestani huolimatta tarkastellut: Huomenna vasta, Häiskä-Rakas, ne katson. Kiitos, Pupu-Rakas, suuri kiitos niistä. Omasta ja omaisteni puolesta.

Olen ollut parina päivänä ajamassa porollakin. Pommilla on lopullisesti hurja ja menohaluinen poro ja se on kyydinnyt minua sellaista vonkaa, että tulta silmät iskeneet. Se on sitte ruhtinaallisen vihaista menoa, metsätiellä saa joka hetki varoa kolokuttavansa puuta vasten päänsä. Mutta riemullista se on menoa. Olen sikäli urheiluhullu, että nautin rohkeasta taitoa kysyvästä ja vaarallisesta menosta. Ja porolla,  villillä porolla on sitä. Harley Davidsson kesällä, villi poro talvella!

Aika mataa hitaasti. Ei tule luetuksi, ei vaikka oikenis. Koetan nukkumalla ja völlistelemällä tappaa aikaani ja päiväpä on sillä tavalla toiseksi vaihtunut, mutta kaksista se ei ole. Eniten on tietysti ikävä Omaa Asiaansa. Mitäpä tässä muuta ikävää olisikaan. Ei muuta. Kenestä eniten tykkää, sitä on eniten ikävä. Se on varma.

Mutta levossa olen ollut. Ja jos lepo hermoja parantaa, niin kyllä nämä ajat ovat olleet oivia hermolääkäreitä. Ja jos Sinä olet pahoillasi, että viime kirjeesi hermojani vaivaa, olet väärässä, sillä tiedon otan vastaan kuin asiaankuuluvan asian. Parempi tietysti olisi, jos olisimme saaneet vielä neljännesvuoden respiittiaikaa [pätevöitymisaikaa], mutta oleellisesti ei asia pahennu, vaikka se on kuten nyt taitaa olla. Rakas! Elä Inä hermostu. Et saa, tai minä puren korvaasi reiän. Tiin. Tiillerlietunen.

Huomenna on jouluaatto ja tänä iltana lähdet Sinä Mikkeliin. Osaanpa olla lopullisesti hyvillä mielin, kun sait paikkapiletin meno- ja makuupiletin paluumatkaasi varten. Tiedän, että varmasti pääset perille hyvin ja rasittumatta liioin. Pupu-Kulta, elä vain, nyt et missään nimessä, millään tavalla rasita itseäsi. Terve Matti! Vankka urheilija!

Tämä kirje ei taida tulla perille Sinulle ennen tapania. Toivotan Sinulle tässäkin hyvää joulua, Sinulle ja koko kotiväellesi. Minulta ja koko kotiväeltäni.

Saman päivän iltana.

Sain kirjeesi Pupu-Oma. Olet siis jo lähtenyt keskiviikkona ja et ole saanutkaan kirjettäni, jonka keskiviikoksi Sinulle lähetin. Upu-Rakas, joudut olemaan monta päivää erossa minusta. Valitan Oma Rakkaani, että näin kävi. - Kirjotit, että ei ole enää toivoa muusta. Ei, Pupu-Kulta, siitä Sinun tarvitse surra, kyllä me asian järjestämme. Valmista nyt vain kotiväkeäsi, että me menemme pian naimisiin, niinkuin teemmekin. Näin kirjallisestihan siitä on vaikea sopia. Mutta pääasia on ja siksi jää, ettet ole epätoivoinen. Et saa olla. Rakastan Sinua hyvin paljon, nyt ja vasta, siispä et saa olla murheellinen. Päin vastoin iloinen ja hyvillä mielin. Pupu, tulen pahoilleni, jos suret kovasti tuota asiaa, et saa, et. Kaikki käy hyvin, jos säilytät valoisan mielen. Et saa epäillä, et epäilekään, kun ei ole Sinulla syytä epäillä, etten rakastaisi Sinua. Tiedät ja tunnet, että syvästi rakastan. Nyt erossaollessa tunnen sen niin sydäntäpakottavan selvästi, kuinka kiinteästi minun kohtaloni on Sinuun yhtynyt, kuinka Sinun onnesi on minun onneni. Rakas Pupu, luota minuun.

Vielä kerran: Rauhallista, hauskaa ja hyvää Joulua Sinulle ja koko Angervonniemelle. Minulta ja meiltä kaikilta.

Voi hyvin, pysy iloisena, elä huolehdi asioistamme, koetan tulla luoksesi hyvissä ajoin.

Tuhat suudelmaa Sinulle

omaltasi.

Varmasti rakastan Sinua, Pupuni!