[Helsinki n. 10.7.1942]

Rakas Sylvi.

Olipa hauska, kun soitit, ja olipa harvinainen juttu, että tapasit minut täällä. Olen ollut niin paljon eduskunnassa, että sinäkin päivänä ehdin täällä olemaan vain runsaan varttitunnin, ja silloin juuri satuit soittamaan.

Kalle on ollut täällä lauantaista. Eilisen päivän olimme Aaron luona maalla. Antti-poika voi hyvin, on vankka ja reipas pojanalku.

Lähden siis torstaina Karhumäkeen, mutta vieläkään ei ole selvää, menenkö Berliiniin. En osaa sitä itse ratkaista, ratkaiskoon Jukka. Kirjoitan kyllä ajoissa.

Tänne ei kuulu ihmeellisempää. Sota jatkuu, Kalle lausui saksalaisten olettavan, että Ranskaan tehdään aivan lähiaikoina maihinnousu Venäjän aseman helpottamiseksi ja niin kauan kuin itärintama vielä kestää. Ja totta on, että Englantia koetetaan painostaa maihinnousun tekemiseen.

Ostin anodin ja tuon sen mukanani sinne, jotta se asia on kunnossa.

Täällä on heinät jo seipäällä, eilen sen maalla näki. Mutta peruna on vain harvoissa paikoissa kukalla. Mitenköhän mahtaa sen meidän suuremman perunamaan kasvu edistyä?

En ollut ajatellutkaan kiirehtiä siinä rakennusasiassa. Urakkapyyntö on kohtuuton. Mutta jotenkinhan asia on järjestettävä. Puhutaan siitä, kun tulen sinne.

Pitäisiköhän Tanelille ottaa mukaan jotakin kirjoja, olen ajatellut. Ehkäpä niitä voi lähettää myöhemmin vaikka postissa. Ikävähän siellä pojilla syksynpimeillä tulee, se on selvä.

Muuten Vilkunan poika on Ruotsissa kieltä oppimassa. Ei se poikienkaan matka niin hassu ollut kuin he itse kuvittelivat.

Rakkaat terveiset

Sinun Urho.