McCarthyn tarina.

Arvoisa Veljenpoika.

Kun Te Veljenpoika olette niitä harvoja kommentaattoreita tässä maassa, joka uskaltaa käydä härkää sarvista kiinni olipa se sitten minkä värinen ja rotuinen tahansa ja kun viljelemänne palsta on siksi auktoratiivinen että se huomioidaan joka taholla, haluaisin välityksellänne lähettää terveisiä eräille ihmisille niin kauaksi kuin rapakon tuolle puolelle. Ei kylläkään McCarthylle vaan ihmisille, joiden toivoisin ottavan McCarthyä sarvista kiinni ennenkuin se on liian myöhäistä.

Väitän olevani ainakin jossain määrin asiantuntija kun puhutaan kommunismista ja taistelusta sitä vastaan. Tämän perustalla myöskin väitän, että sillä menetelmällä jolla McCarthy on alkanut puhdistaa Amerikkaa kommunismista tullaan päinvastoin vahvistamaan kommunismia sekä Amerikassa että sen ulkopuolellakin. Kommunistinen aate, oppirakennelma ei sinänsä voi olla rikollista eikä myöskään ihmistä, joka sen on omaksunut saisi missään oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa maassa käsitellä rikollisena. Voidaanko sen avulla maailmaa parantaa tai ihmiskuntaa onnellistuttaa, sitä minä en usko, mutta se ei suinkaan vielä merkitse sitä, että se olisi rikollista. Mutta McCarthy apulaisineen näkyy vainoavan vain kommunismia ja kommunisteja yleensä. Tuloksena on ollut suuttumuksen myrsky ja antikommunistienkin myötätunto ihmisille, jotka ovat joutuneet vainon uhreiksi. Ajatelkaamme vain Charlie Chaplinin tapausta.

On totta, että kommunistien joukosta on löydetty vakoilijoita, sabotöörejä ja muita vieraan vallan palkkaamia agentteja enemmän kuin minkään muun puolueen tai aatesuunnan tunnustajain joukosta. Rosenbergit, Fuchsit y.m. Mutta eihän se ole alkuperäisen kommunistisen aatteen syy, vaan sen tai niiden vieraiden valtakuntien syy, jotka ovat alkaneet tuon aatteen nimessä ja varjolla harjoittaa omaa imperialistista politiikkaansa. Mikä aate tahansa voidaan näin tehdä epäilyksen alaiseksi, mutta onko se sillä tullut rikolliseksi.

Otetaanpas esimerkki, joka monen mielestä voi tuntua sopimattomalta, mutta joka ehkä juuri äärimmäisyytensä takia saattaa räikeimmin valaista kyseellistä tilannetta. Oletetaan, että jokin suurvalta olisi kyllin häikäilemätön ja riittävän vahva monopolisoidakseen kristinopin omaksi yhteiskuntaopikseen ja uskonnokseen julistamalla kaikki muut uskonnot ja kansakunnat vääräoppisiksi. Sen johto väittäisi, että tuo uskonto on yhtä kuin heidän valtionsa. Julistaisi moraalia, että kaikki rumimmatkin rikokset ovat oikeutettuja, jos ne tehdään tämän uskonnon ja heidän valtionsa hyväksi. Mccarthyismin mukaan olisivat uskonvainot kaikissa maissa luultavastikin ainoa oikea keino taistelussa tuota suurvaltaimperialismia vastaan, koska uskovaisten keskuudesta silloin löydettäisiin paljon vieraan vallan agentteja. Tuloksena olisi valtava marttyyrien armeija ja kristinopin leviäminen pakanamaihinkin.

Mutta tärkein osa terveisissä, jotka haluaisin lähettää rapakon taakse, ei suinkaan ollut tuollaisessa filosofeerauksessa. Tärkein osa on väitteessäni, että samanaikaisesti kun McCarthy komiteoineen omalla erikoistavallaan `puhdistaa` maata kommunismista nostattamalla valtavan kohun ja yhteen suuntaan kohdistetun rumputulen, samanaikaisesti tuo pelätty vieras mahti saa rauhassa luoda vakoiluverkostoaan aivan päinvastaisella taholla. Rohkenen näet väittää, ettei vastustaja ole suinkaan niin saamaton ja tyhmä, etteikö se olisi osannut agenttejaan sijoittaa sinne, missä niillä on työrauha ja mistä ne todella voisivat myöskin jotakin tiedottaa.

Seuraava askel tulee siis olemaan uuden komitean asettaminen, jonka tehtäväksi tulee tutkia minkälaista väkeä on pesiytynyt McCarthyn komitean ympärille ja sen komitean saalis saattaa olla parempi kuin konsanaan McCarthyn, mikäli on kysymys todellisista vakoilijoista. Mccarthyismi on luonut atmosfäärin, missä vihollisen on helpompi operoida kuin raittiissa, kirkkaassa ilmastossa. Samalla se on luonut tilanteen, mikä on edullinen salapoliisihierarkian syntymiselle.

Niissä maissa, joissa tuollaisten puhdistusten toimittamisessa ollaan paljon pitemmällä kuin mihin McCarthy vielä on päässyt, on jouduttu siihen, että tuollaisen puhdistustehtävän kimpussa tavallisesti puuhaa kolme salapoliisia päällekkäin: salainen valtiollinen poliisi, armeijan vakoiluosasto ja kommunistisen puolueen valvontajaosto. Kaikki nuo salaiset poliisit valvovat toinen toistaan ja noitaprosessit ovat tulleet jokapäiväisiksi, mutta siitä huolimatta vihollisen agentit vain lisääntyvät päivä päivältä, jos saa uskoa virallisia tietoja. Salapoliiseista ja puhdistuskomiteoista on tullut itsetarkoitus, joiden on löydettävä puhdistettavia kaikkialta eikä suinkaan harvoin omasta keskuudestaan.

Toivon hartaasti, ettei Yhdysvallat, jota me suomalaiset olemme oppineet ihailemaan demokraattisena valtiona, maana, missä kunnioitetaan yksilön vapautta, muodostuisi tuollaista poliisivaltiota. Kommunismi oppina tai aatesuuntana ei varmaankaan voi siellä olla mikään yhteiskuntajärjestystä uhkaava vaara. Vieraan vallan palkkaamat vakoilijat ja muut tuholaiset voivat kylläkin olla vakava vaara, mutta niitä vastaan voidaan luullakseni taistella tehokkaammin muilla kuin mccarthylaisilla metodeilla. Niin ainakin uskoo

*Kommunismia tunteva Amerikan ystävä.*