Kirje J. W. Tuuralle 27.9.1955

Arvoisa Vanhempi Veli,

Huomaan, että kokoomus käyttää Sinua vielä pakinoitsijanaan silloin, kun tarvitaan todellista asiantuntijaa, tottunutta ammattimiestä minun haukkumisessani. Suon Sinulle tuon tutun työkentän niin mielelläni. Vanhuutesi päivät kuluvat hyödyllisessä ja huvittavassa harrastuksessa. Sehän onkin vanhuuden parhain viihdytys.

Huomaan edelleen, että et ole hankkinut etkä työnantajiltasi ole saanut puhekokoelmaani. Sallinet sen vuoksi, että lähetän sen omistuskirjoituksella varustettuna Sinulle.

Siellä ei ole - kuten pian havaitset - puhettani talvisodan päättyessä, mutta silloinen kannanottoni on siellä esitetty. Sinun kirjoittelusi keskeisintä teemaa: Äänislinnan sähkösanomaa ei siellä todella ole edes mainittu. Se johtuu siitä, että minulle ei tuota sähkösanomaa ole koskaan esitetty, joten en koskaan ole antanut kenellekään lupaa merkitä nimeäni sen alle. Tämä dementia olisi minun pitänyt tietenkin jo antaa vuosia sitten, mutta minun tapoihini ei ole kuulunut tappaa vääriä huhuja, sillä en halua sydämettömästi riistää leipää niiltä, jotka elävät noilla huhuilla. Tahtonet suorittaa tutkimuksia tämän dementiani johdosta ja niiden perusteella saat määrätä kannanottosi "Äänislinnan sähkösanomaan". Sellaista, että selostaisit tutkimuksiesi tuloksia ja sanoisit puhuneesi vuosien mittaan - tosin vilpittömässä uskossa - palturia, en tietenkään rohkene Sinulta odottaa. Olen varma, että mieluummin lopetat koko pakinointisi kuin kerrot totuuden tästä asiasta.

Parhain terveisin

Urho Kekkonen