Vuorineuvos Arno Solin              30/1 1957

Tampere

Hyvä Veli,

   Olen saanut ikävän aiheen kirjoittaa Sinulle "Teollisuuslehti"-nimisen aikakauslehden tammikuun numeron sisältämän minua syvästi loukanneen kirjoituksen johdosta. "Teollisuuslehti" on Suomen Työnantajain Keskusliiton virallinen julkaisu, joten Keskusliitto vastaa siitä.

   "Kuukauden kuvastimessa" varustetulla otsikolla julkaistu kirjoitelma on siivoton hyökkäys minua vastaan. Siinähän vihjaillaan - tai oikeammin osoitetaan - että minä olen kirjoittanut "Kyntäjän" tunnetun artikkelin suurteollisuudesta ja olen "maalaisliiton määräilijä" sen tehdessä poliittisia kannanottojaan. Uskomattomalla hävyttömyydellä sanotaan: "Sitä sietää pohtia kaikkein korkeimmissa mahdollisissa piireissä."

   Tämä menee, Herra Vuorineuvos, sentään liian pitkälle.

   Minulla on ollut STK:n kanssa hyvät suhteet vuosina 1951-53. Keväällä ja kesällä 1953 esitin poliittisen itsemurhan uhalla ohjelman, josta olin neuvotellut STK:n kanssa ja joka oli sataprosenttisesti lujien taloudellisten realiteettien pohjalla ja jonka toteuttaminen olisi tietänyt Suomen teollisuuden ja talouselämän edessäolevien vaikeuksien poistamista^5. Ajoin sitä ohjelmaa läpi kaikin voimin, kunnes oli tultu siihen, että Tuomioja saattoi muodostaa oikeistohallituksensa^6. Siitä lähtien aina presidentinvaalitaisteluun saakka olen STK:lta ja Suomen teollisuudelta saanut osakseni sen kiitoksen, jonka se katsoo minulle kuuluvan yhteistyöstä vuosilta 1951-53.

   Mutta menneet ovat menneitä. Presidentinvaalissa kävi kaikesta huolimatta niin, että minusta - valitettavasti - tuli Tasavallan Presidentti. Tämän korkean viran perinteiden mukaan olen puolueiden ja ryhmien ulko- ja yläpuolella. Tässä riitojen repimässä maassa tarvitaan yksi tekijä, joka asemansa perusteella on tarpeen tullen sovittavana ja tasoittavana ja - miksei - asiaanpuuttuvana voimana. Sitä tarvitsee meidän demokratiamme.

    Näin olen aikonut ylläpitää Tasavallan Presidentin tradition mukaista asemaa. Olen unohtanut kaiken, mitä on tapahtunut ennen vaalia, henkilökohtaiset vääryydet, loukkaukset, vastakohtaisuudet jne. Minulle on jokainen henkilö virkani edessä yhtä hyvä ja tasavertainen.

   Mutta tämä asema, joka on koko kansanvallallemme ratkaisevan tärkeä, voi syntyä ja säilyä ainoastaan siten, että maan kansalaiset kunnioittavat pyrkimystäni ja auttavat minua siinä. Näin yleensä onkin mitä moitteettomimmalla tavalla tehty. Vain pari ikävää poikkeusta on aikaisemmin ollut, jolloin minut on pyritty vetämään poliittisten kiistojen kohteeksi. Mutta mitään niin häpeämättömän räikeää, mitä on nyt tapahtunut STK:n virallisessa julkaisussa, ei ole ennen sattunut. Jos minä olisin vapaa kansalainen, minä voisin iskeä takaisin, puolustaa itseäni, osoittaa, kuinka tahallisesti valheellinen STK:n virallisen julkaisun väite on. Mutta minä olen asemani vuoksi sidottu käsistäni ja jaloistani. Henkilökohtaisesti minua on vaaratonta loukata, minä en tule vastaamaan. Mutta onko Suomen työnantajien hyvin ajatellun edun mukaista yrittää vetää Tasavallan Presidentti valheilla alas siitä asemasta, johon vuosikymmenien aikana loukkaamattomaksi tullut traditio hänet on sijoittanut. Jos Suomen työnantajien tarkoitus on tehdä virassa oleva Tasavallan Presidentti työnantajien vihamieheksi, he eivät tule siinä onnistumaan, sillä Tasavallan Presidentin velvollisuus on loukkauksista huolimatta olla tasapuolinen ja oikeudenmukainen ja katsoa vain yleistä hyvää. Mutta mitä Suomen työnantajat tällaisella yrityksellä ajavat takaa tai siitä hyötyvät?

   Minä panen mahdollisimman jyrkän vastalauseen Suomen Työnantajain Keskusliiton virallisen julkaisun kirjoitusta vastaan. Tämä kirje on ulkonaiselta muodoltaan yksityinen, kirjoitettu vanhalle ystävälleni, mutta tämä on sisällöltään täysin virallinen. Vaadin, että Suomen Työnantajain Keskusliitto lopettaa Tasavallan Presidenttiin kohdistamansa parjauksen ja ryhtyy niihin toimenpiteisiin, joihin Teollisuuslehden esiintyminen antaa aiheen.