Radiopuhe 3.5.1951

Arvoisat kansalaiset.

Sitkeitten, lähes kaksi viikkoa kestäneiden neuvottelujen jälkeen allekirjoitettiin eilen hallituksen ja eräiden tärkeiden talouspoliittisten järjestöjen kesken sopimus, jonka tarkoituksena on suoda hallitukselle ja muille osapuolille aikaa valmistaa suunnitelma talouspoliittista vakauttamista ja talouselämän tervehdyttämistä varten. Tämän viisi kuukautta kestävän ns. linnarauhan aikana ei tulla suorittamaan palkankorotuksia, samalla kuin hintojen kurissa pitämiseksi noudatetaan jyrkkää hintojen korotusten vastustamisen linjaa.

Siitä huolimatta, että neuvottelut ovat olleet pitkälliset ja vaikeat, on kuitenkin suurella mielihyvällä todettava, että kaikki osapuolet ovat suhtautuneet täysin myönteisesti hallituksen vakauttamispyrkimyksiin. Sopimuksen syntyminen on osoituksena siitä, että eri etupiirit ovat nähneet tilanteen vakavuuden ja ovat sen vuoksi nähneet tarpeelliseksi luopua omista hyvinkin perustelluista vaatimuksistaan yhteisen edun hyväksi. Eräänä todistuksena linnarauhasuunnitelmaa kohtaan tunnetusta myötämielisyydestä lienee paikallaan mainita, että hallituksessa alunperin valmistettu ehdotus linnarauhasopimukseksi tuli myöhemmissä neuvotteluissa tärkeimmiltä kohdiltaan miltei sellaisenaan hyväksytyksi. Se seikka osaltaan virittää luottamusta siihen, että niissä monissa ja suurissa ongelmissa, joiden käsittelyä varten linnarauhan aika tarvitaan, on löydettävissä sellainen talouselämän terveen kehityksen mukainen ratkaisu, jonka eri eturyhmät voivat hyväksyä. Viiden kuukauden aika sellaisenaan, jonka kestäessä voidaan luottaa siihen, että palkkojen ja hintojen välinen kilpajuoksu on pysähdyksissä, luo varmaankin rauhallisuutta yleisön mieliin ja inflaatioajalle ominaiset epäterveet ilmiöt poistuvat.

Suuri yleisö, joka on mielipahakseen nähnyt, että monet tähänastiset yritykset talouselämän vakauttamiseksi ovat hyvistä aikomuksista huolimatta valuneet hiekkaan, ehkä ottaa linnarauhan vastaan epäluuloisin mielin. Näkisin nimenomaan kaksi seikkaa, jotka tällä kertaa antavat perustellun aiheen luottaa siihen, että talouselämämme voidaan tämän viiden kuukauden aikana saattaa sellaisiin lähtöasemiin, että taloudellinen kehityksemme voisi siitä lähtien edetä ilman turmiollisia inflaatiohyppäyksiä. Toinen näistä seikoista on se, että tällä kertaa kaikki keskeisessä asemassa olevat talouspoliittiset järjestöt ovat aktiivisesti mukana tekemässä tervehdyttämisohjelmaa, jonka toteuttaminen valtiollisten vaalien jälkeen on varmastikin helpompi kuin juuri vaalien alla. Ja toinen näistä seikoista on se, että maamme talouselämän pohja sodanjälkeisen voimakkaan kehityksen ansiosta on niin luja, että meillä on erittäin hyvät edellytykset sellaisen terveellä perustalla olevan toimintaohjelman omaksumiselle, joka tekee lopun yleistä epävarmuutta ja rauhattomuutta aiheuttavasta järjestelmästä. Tähän on vielä lisättävä, että suuri yleisö on kyllästynyt jatkuvaan palkkojen ja hintojen väliseen kilpajuoksuun, josta hyötyvät vain reaaliomaisuuksien omistajat, kun sensijaan palkannauttijat, piensäästäjät ja yleensä vähävaraiset joutuvat kärsimään tällaisesta kehityksestä, kuten SAK:n puheenjohtaja eilen radiolausunnossaan totesi.

Kun lähemmin tarkastelemme talouselämämme pohjaa, on meidän syytä aluksi todeta, että viimeaikaiset talouspoliittiset vaikeutemme ja syntynyt epäluottamus rahan arvoon ovat pääasiallisesti johtuneet meistä itsestämme. Tätä tosiasiaa ei muuta se, että maailmanpoliittisen tilanteen kehittymisen johdosta tuontitavarain hinnat ovat voimakkaasti nousseet Korean sodan puhkeamisen jälkeen. Viime aikaiset merkit viittaavat kuitenkin siihen, että tämä nousu, joka tilastojen mukaan keskimäärin on kallistanut tuontitavaroitamme 30-40 %:lla, nyt vihdoinkin on pysähtymässä, mikä sekin osaltaan luo paremmat edellytykset vakautumiselle. Tätä optimismia lisää vielä sekin, että hallitus on voinut tehdä sopimuksen vientiteollisuuden kanssa ns. viennin suhdannepidätyksistä, joista toista miljaardia markkaa saadaan hinnantasausrahaston käytettäväksi ja tuontihintojen alentamiseksi.

Huolimatta vielä vuoden vaihteessa vallitsevista epävarmuustekijöistä, jotka silloin pakottivat meidät hyvin suureen varovaisuuteen, huoltotilanteemme on tämän vuoden puolella kehittynyt suotuisasti. Tästä saamme ennen kaikkea kiittää hyviä vientisuhdanteitamme. Yleismaailmallisen tilanteen aiheuttama ostoaalto on voimakkaasti kohdistunut juuri päävientituotteisiimme, puunjalosteisiin, joiden hinnat ovat nousseet poikkeuksellisen korkeiksi. Puunjalostustuotteiden hintatason keskimääräinen nousu on ollut 70-80 %, mutta eräissä tavaralajeissa, kuten esim. selluloosassa, on nousu saattanut olla jopa lähes 200 %. Tämän edullisen hintakehityksen johdosta voimme vientituloillamme nyt ostaa noin 30 % enemmän tuontitavaroita kuin vuotta aikaisemmin, huolimatta näidenkin hintojen noususta. Kun ottaa huomioon ulkomaankauppamme suuren merkityksen, ymmärtää helposti tämän kehityksen merkityksen huolto- ja valuuttatilanteen kannalta. Olemme myös onnistuneet jatkuvasti laajentamaan kauppasopimuksiamme eri maiden kanssa. Erityisesti Neuvostoliiton kanssa solmittu 5-vuotissopimus on suurimerkityksinen. Sen ansiosta toivottavasti pystymme estämään työttömyyden syntymistä metalliteollisuuden alalla. Sotakorvaustoimitusten pienentyessä ja ensi vuonna kokonaan päättyessä työttömyyttä olisi tällä alalla muuten ollut todettavissa.

Se seikka, että talouselämämme pohja, kuten monissa yhteyksissä on todistettu, on terve, antaa aiheen uskoa, että todella pystymme voittamaan ne vaikeudet, jotka vielä linnarauhan aikana on selvitettävä. Huolimatta viime vuoden aikana sattuneista suurista työriitaisuuksista saavutti kansantaloutemme uusia huipputuloksia. Niinpä on laskettu, että lähinnä karjataloustuotannon lisääntymisen ansiosta maatalouden nettotuotannon volyymi kasvoi noin 10 %. Lisääntyneiden metsähakkuiden vuoksi metsätalous osoittaa vielä sitäkin suurempaa volyymin nousua. Myös rakennustoiminta oli viime vuonna edellisen vuoden toimintaa vilkkaampi. Eri aloilla saavutetun tuotannon lisäyksen ansiosta lasketaan reaalisen nettokansantuoton ja kulutusvolyymin viime vuoden aikana nousseen 5-7 %:lla, edellisen vuoden nousun ollessa vain 3 %.

V. 1950 aikana saavutettu edullinen kehitys talouselämässämme on tarpeen näin linnarauhan alkaessa panna erityisesti merkille senkin vuoksi, että kuluvan vuoden tuotantonumerot ylittivät, eräiltä osin varsin runsaasti, edellisen vuoden vastaavat numerot. Vientiteollisuuden tuotantovolyymi on kuluvan vuoden kahden ensimmäisen kuukauden aikana ollut n. 25 % korkeampi kuin vastaavana aikana vuotta aikaisemmin. Jos kehitys kulkee yleisesti samaan suuntaan, voidaan lähteä siitä, että edellytykset taloudellisen tasapainon saavuttamiseen sen luovan tauon aikana, jota linnarauha merkitsee, ovat nykyistä paremmat ja että tuo tasapaino siten voidaan saada aikaan mahdollisimman pienin uhrauksin. Siitä huolimatta on kuitenkin selvää, että taloudellisen tervehtymisen toteuttaminen vaatii pidättyväisyyttä ja kuria kaikkien kansalaispiirien ja eturyhmien taholta. Me emme tiedä, miten kansainvälinen taloudellinen kehitys tulee vaikuttamaan vakauttamissuunnitelmiimme, joten yllätyksiä saattaa olla odotettavissa. Monet tärkeät taloudelliset pulmakysymykset ovat siirtyneet ensi syksyyn, joten siellä on tiedossa korkeita kynnyksiä, joiden yli on päästävä, ennenkuin kestävät vakautumisen edellytykset ovat tavoitetut. Lisäksi tiedetään, millaisia vaikeuksia talouselämässä syntyy, kun inflaation leveältä tieltä siirrytään vakaantuneen rahanarvon normaaliselle tielle. Nekin on otettava tosiasioina huomioon. Meillä ei siis ole oikeutta sulkea silmiä nähtävissä olevilta suurilta vaikeuksilta, mutta niiden vastapainona on ollut tarpeen tehdä selkoa niistä suotuisista yleisistä edellytyksistä, jotka ovat tiedossamme, kun käymme laatimaan tervehdyttämisohjelmaa.

Hallitus on linnarauhasopimuksen mukaisesti päättänyt ensi tilassa asettaa talouspoliittisen suunnitteluneuvoston, joka saa tehtäväkseen käsitellä hallituksessa valmisteltuja suunnitelmia eräiksi toimenpiteiksi taloudellisten olojemme tervehdyttämiseksi ja hintojen ja palkkojen välisen tasapainon saavuttamiseksi sekä yhteistoiminnassa hallituksen kanssa valmistaa yksityiskohtaisen pitkän tähtäimen talouspoliittisen ohjelman. Mainitsemani linnarauhaan liittyvät toimenpiteet sekä selostamani suotuisat reaalitaloudelliset edellytykset ja se yhteisymmärryksen henki, jonka ansiosta nyt tehty sopimus on saatu aikaan, antavat täyden syyn uskoa siihen, että edessä oleva työ tulee koitumaan rahamme arvon vakauttamisen hyväksi ja että nyt julistettu linna- ja työrauha edistää pyrkimyksiä tuotannon ja elintason kohottamiseksi ja siten turvaa kaikkien kansalaistemme hyvinvointia.