Vaalit ovat ohi, työ jatkuu

Kyntäjä 3/1954

"Savossa ajoivat junat kerran yhteen kahden maaseutuaseman välillä. Muutamat isäntämiehet saapuivat paikalle tarkastelemaan onnettomuuden seurauksia. Eräs isäntä huomautti:

- Pahastipa on käännä.

Toinen vastasi.

- Niin on käännä, vuan siitäpähän oppiivat sivvuuttammaan asemiin kohalla."

Luin äskettäin tällaisen jutun, ja mieleeni tulivat nämä talvivaalit. Sivuutusasema olisi saavutettu ensi heinäkuussa lain määräämänä aikana, mutta maalaisliiton "murskaamisella" oli niin tulimmaisen kiire, että se piti suorittaa asemien välillä. Onnettomuushan siitä tuli, mutta ei sille, joka piti murskata, vaan murskaamisajatukselle yleensä ja sille onnettomalle porvaripuolueelle, joka nöyrästi tarjoili sosialidemokraateille palveluksiaan ja joka nyt makaa ruhjottuna kulkureitin sivussa, odottaen että joko vanhat rakkaat sopimustoverit tai uudet ystävät auttavat sen taas tien päälle. "Pahastipa on käännä, vuaan siitäpähän oppii sivvuuttammaan asemiin kohdalla."

Ankara vaalitaistelu, missä maalaisliitto on ollut kaikkien vastustajien hillittömien hyökkäysten alaisena, on päättynyt. Harva maalaisliiton ulkopuolella uskoi maalaisliiton menestykseen, mutta puolueen johto ja puolueen valpas järjestöväki oli selvillä siitä, että se taloudellisesti järkevä säästäväisyyspolitiikka, jota puolue oli edustanut, saavuttaa maaseutuväestön kannatuksen. Vastustajien kiihkomieliset taistelutunnukset maalaisliiton musertamisesta nostivat maaseutuväestön puolustustaisteluun. Vaalit ovat nyt ohi. Maalaisliitto lisäsi äänimääräänsä yli kuudellakymmenellä tuhannella. Vaikka edustajamäärä ei noussut vastaavasti, on maalaisliiton saavutusta pidettävä meidän oloissamme poikkeuksellisena voittona.

Maalaisliiton asema oli näissä vaaleissa sellainen, että jo entisten paikkojen säilyttäminen olisi merkinnyt puolueelle moraalista voittoa, niin keskitetty hyökkäys kaikilta tahoilta sitä vastaan oli kohdistettu. Asetelma, jonka ovelat pelaajat olivat vaalitaistelua varten rakentaneet, vaikutti ainakin heidän mielestään vastustamattomalta: huudetaan, että maalaisliitto on yhteistyössä kommunistien kanssa. Asetelman voiman piti olla sen kaksiväkäisyydessä. Toinen väkä pisti maalaisliiton lihaan, sillä väite maalaisliiton ja kommunistien yhteistoiminnasta, niin väärä kuin se onkin, kaataisi väkeä maalaisliitosta kokoomuksen helmaan kuin viikatteella niittäen. Ja toiselta puolen syytös, että kommunistit ovat tukeneet maalaisliiton "kurjistuttamisohjelmaa", leikkaisi työläisäänestäjät sosialidemokraattien leiriin. Siinä oli vaaliasetelman toinen väkä. Näin laskettiin.

Mutta tämä laskelma, jonka mukaan koko yhteinen vaalitaistelu käytiin, ei osoittautunut oikeaksi ainakaan maalaisliiton suhteen. Vaaleista tuli todella maaseutuväen puolustustaistelu maalaisliiton murskaamisen torjumiseksi. Tämä puolustustaistelu on nyt voitettu. Maalaisliiton eduskuntaryhmän tehtäväksi jää valvoa, että voiton hedelmiä ei saateta alttiiksi. Meidän täytyy pitää muistissamme, että v. 1948 vaaleissa maalaisliitto saavutti suuren vaalivoiton, kohottaen edustajamääränsä 56 edustajaan. V. 1948 vaalien jälkeen muodostettiin maahan kuitenkin sos.dem. vähemmistöhallitus, jonka penseys maataloutta kohtaan aiheutti maaseudun elinkeinoelämälle vakavia vaurioita.

Käydylle vaalitaistelulle antoi maalaisliiton sisällä leiman kiinteästi organisoitu järjestötyö. Puolueen sihteerin ja järjestöpuolen johtavien toimihenkilöiden huolellisesti suorittama järjestökoneiston luominen ja kouluttaminen tapahtui niin hyvissä ajoin, että yllättäen määrätyt vaalit eivät tavanneet meitä keskeneräisin järjestelyin. Minulle suotiin tilaisuus olla mukana kymmenkunnassa pitäjäpäälliköiden kokouksessa. Vaikka puhekierrokseni vuoksi en voinutkaan seurata kokouksia tarkemmin, niin saatoin panna joka ainoasta kokouksesta iloisella mielihyvällä merkille, että koneisto oli valmiissa kunnossa, ja mieliala miesten parissa oli verraton, innostava ja voitonvarma. Minun täytyy sanoa, että näin jälkeen päin tunnen oikein pahaa mieltä, että se reipas, luottavainen taistelumieli, joka vallitsi pohjoishämäläisten nuorten puoluetovereiden keskuudessa ei tullut oikeudenmukaisesti palkituksi toisella edustajanpaikalla. Mutta ensi vaaleissa tulee, siitä ei enää ole epäilystäkään.

Kun olen tarkastellut vaalinumeroita, niin olen Pohjois-Suomen kohdalta suorastaan säikähtynyt. SKDL:n ääntenlisäys Lapissa ja Oulun läänissä oli yhteensä lähes 8000 ääntä. Jos maalaisliitto ei olisi kyennyt vastaamaan tähän yhtä suurella ja suuremmalla ääntenlisäyksellä, n. 12000 lisä-äänellä, emme olisi kyenneet valloittamaan Lapin läänin uutta paikkaa ja Oulun läänin kahdeksas paikka olisi saattanut mennä kommunisteille. Sen propagandan vuoksi, jota vaaleissa maalaisliittoa vastaan esitettiin, oli puolueemme asema juuri Pohjois-Suomessa epäkiitollinen. Toiselta puolen maalaisliiton työ Pohjois-Suomen rakentamiseksi oli niin hyvin jokaisen valitsijan tuntema, että maalaisliiton sanoma löysi vastakaikua Pohjois-Suomessa suuremmassa määrin kuin kenties koskaan aikaisemmin.

Käydylle vaalitaistelulle antoi myös leimansa nuorten valpas osanotto. Kun pitäjänpäälliköiden kokouksissa tarkastelin osanottajia, niin saatoin panna merkille, että nuoret miehet muodostivat huomattavan enemmistön. On erittäin tähdellistä ja välttämätöntä, että puolueen kenttämiesten joukossa on riittävästi vanhempaa, kokenutta puolueväkeä, ja niin meillä onneksi asianlaita onkin. Mutta puolueen etu vaatii, että nuoret miehet vedetään ajoissa mukaan ja heille annetaan tehtäviä ynnä luottamusta. Haluaisin sanoa, että meidän loistavasti toiminut järjestöverkostomme on juuri sen takia niin erinomainen, että siinä on nuorten tarmokkaiden miesten ohella vanhempaa monessa tuulessa ja tuiskussa koeteltua väkeä. Minne tahansa tälläkin kertaa menin, tapasin vanhoja hyviä puoluetovereita 1930-luvulta, jolloin seisoimme yhteisessä rintamassa Lapuan Liikettä ja ikl:ää vastaan. Nämä miehet ovat kuin suola nuorten joukossa. Minulla on aina sellainen tunne, kun tapaan puoluetovereita yhteisiltä "vainovuosilta" 1930-luvun lopulta, että molemminpuolinen luottamus on vuosien mittaan vain lujittunut. Kun näen nuoria puoluetovereita, toivon sydämestäni, että heidän kanssaan voisin saavuttaa samat toverilliset, luottamukselliset suhteet, mitkä syntyivät silloin kun vuosia oli vähemmän hartioilla. Sillä se työ, mikä on edessämme, kun puolueen on osoittauduttava sen suuren luottamuksen arvoiseksi, minkä laajat valitsijajoukot ovat sille antaneet, vaatii keskinäistä toveruutta ja keskinäistä luottamusta.

Vaalit ovat ohi. Mutta työ jatkuu maaseudun ja maaseutuväestön hyväksi.

Urho Kekkonen