Maaherra Ragnar Lassinantti               26/1 1975

Luulaja

Hyvä Veli,

  Olen mielihyvällä lukenut sekä kirjeesi, että Reidar Särestöniemelle tämän kuun 18 päivänä pitämäsi puheen. Oli erittäin hyvä asia, että Sinä saatoit matkustaa Särestöniemen suureen juhlaan ja vielä parempi, että saatoit niin osuvalla tavalla esittää sen, mikä Särestöniemessä ymmärtääkseni taiteilijana ja ihmisenä on kaikkein ominaisinta.

  Kuten ehkä olet kuullut, Särestöniemen professoriarvonimi ei ollut niinkään yksinkertainen asia. Meillähän on Suomessa toimikunta, joka valkkaa niistä lukemattomista ehdotuksista, joita arvonimien suhteen tehdään, esille parhaat, pätevimmät ja sopivimmat. Ja tämä lista sitten esitellään tasavallan presidentille. Tällä kertaa oli ehdotus tehty myöskin Särestöniemen professuurista, mutta tämä toimikunta oli sitä mieltä, että Särestöniemi ei ollut riittävän ansioitunut, ja lisäksi hän on onnettoman nuori, koska hän ei ole täyttänyt vielä viittäkymmentä vuotta. Kun pyysin nähdä myöskin sitä luetteloa, jossa esiintyi hyljättyjen nimet, niin yllätyksekseni löysin sieltä juuri Särestöniemen. Pääministerin kanssa sovittiin kuitenkin, että hän esittelee Särestöniemelle professorin arvonimen, ja niin Reidar sitten on professori kuolemaansa saakka ja sen jälkeenkin.

  Olen kovin pahoillani, että en päässyt Särestöniemen juhliin. Viime kesänä olin jo ilmoittanut Särestöniemelle sopivana ajankohtana saapuvani Kittilään, mutta en päässyt. Ensi kesänä pitäisi olla aikaa.