Akateeminen Karjala-Seura viisivuotias.

Selvitystä seuran toiminnasta.

T.k. 22. pnä täytti Akateeminen Karjala-Seura viisi vuotta.

Akateemisen Karjala-Seuran syntysanat lausuttiin aikana, jolloin heimousasia oli maassamme saavuttanut kaikkein kipeimmän kohtansa, jolloin ponnella aloitettu Karjalan kansannousu oli veriin kukistettu ja karjalaisten avuksi rientäneet suomalaiset vapaaehtoiset pakoitettu perääntymään rajan tälle puolelle, jätettyään jälkeensä monia urhokkaita tovereitaan, aikana, jolloin suuret pakolaislaumat Karjalasta olivat saapuneet hakemaan turvaa itsenäisen sukulaiskansan luota. Muutamat Karjalassa taistelemassa olleet ylioppilaat päättivät silloin, kaiken heimotyön ollessa järjestymätöntä ja hajanaista, perustaa ylioppilasjärjestön, jonka tehtävänä tuli olemaan heimoasian kaikenpuolinen ajaminen, sillä hetkellä etusijassa karjalaispakolaisten aineellinen ja sivistyksellinen tukeminen. Tämä ylioppilasjärjestö oli Akateeminen Karjala-Seura. Siihen liittyi heti useita kymmeniä ylioppilaita, joille heimoasia oli tullut sydämen asiaksi ja seura aloitti varsin voimakkaan työskentelyn pakolaisten taloudellisen tilan parantamiseksi ja erittäinkin heidän sivistystarpeensa tyydyttämiseksi. Se työ, mitä seura ja sen uupumattomat innokkaat jäsenet tekivät seuran olemassaolon alkuaikoina on merkitykseltään varsin suurta, sillä ilman Akateemista Karjala-Seuraa olisi pakolaisten huolto ollut hyvinkin heikolla kannalla.

Mutta ajanpitkään ei seuraa tyydyttänyt yksin pakolaisavustustyö. Käsitettiin, että heimokysymystä ja Suur-Suomi-unelmaa ei saada viedyksi voitokkaaseen loppuun, ellei koko Suomen suomalainen kansa ole yksimielisesti sen ajatuksen takana. Sen vuoksi otti seura ohjelmaansa kansallisuustyön, suomalais-kansallisen valtioajatuksen kehittämisen ja tehostamisen. Tältä pohjalta lähtien tuli Akateemisesta Karjala-Seurasta uuden suomalaisuustaistelun alkuunpanija, sen suomalais-kansallisen herätyksen nostattaja, johon Suomen kansa vastasi aitosuomalaisuuden nimellä tunnetun kansallisen suunnan perustamisella. Seuran nykyinen päämäärä ja sen työn tarkoitus käyvät parhaiten ilmi seuran sääntöjen 3. pykälästä: "Seuran päämääränä on voimakkaan kansallistunnon ja aktiivisen isänmaanrakkauden virittäminen ja lujittaminen kansassamme, Karjalan ja muiden heimokysymysten tunnetuksi tekeminen ja ajaminen. Seura harjoittaa suomalaiskansallista herätys- ja valistustyötä jäsentensä keskuudessa. Samoin seura työskentelee puolustustahdon kohottamiseksi ja kansamme eheyttämiseksi suomalais-kansallisissa merkeissä." Siinä ohjelmakohta, joka sisältää niin paljon isänmaallista työtä, että kukaan suomalainen ei voi seuralta kieltää elämisen oikeutta.

Seura on ylioppilasjärjestö, siihen ei pääse jäseneksi kukaan muu kuin miespuolinen akateeminen kansalainen. Ylioppilasjärjestönä onkin seura vaikuttanut huomattavalla tavalla ylioppilaselämään. Merkkinä siitä suosiosta, jota seuran toiminta ja päämäärä ovat saavuttaneet ylioppilaspiireissä, tulkoon mainituksi, että ylioppilaskunnan hallituksessa on tätä nykyä AKS:lainen enemmistö. Seuran jäsenluku, joka vuonna 1922 oli vain 60, oli viime vuoden lopussa kohonnut 706, mikä on tavattoman kunnioitettava tulos.

Mutta seuran toiminta ei suinkaan ole supistunut vain ylioppilaiden piiriin. A.K.-S. on aina tuntenut, että sen juuret ovat maan suomalaisen kansan keskuudessa, että se on vain ilmentänyt sen ajatuksen mikä maan talonpoikaisväestön keskuudessa on aina ollut kytemässä, ja senvuoksi on seuran toimintaa käyty suureksi osaksi kansan parissa. Seuran puhujat, kiertäjät ja esitelmöitsijät ovat laajalti ympäri maan tehneet suomalais-kansallista herätystyötä ja erinomaisen tärkeänä seuran sisäisessä valistuksessa on ollut sivistyneistön ja maalaisväestön mielien lähentämisen tärkeyden teroittaminen. Tätä kansaa ei eheytetä, ellei maan sivistyneistö ja talonpoikaisto voi keskenään luottamuksellisissa suhteissa eläen rakentaa suomalaista kansallisuusvaltiota.

Suomalaisuuden päivänkysymyksiä on seura ajanut erikoisella ponnella. Valtioyliopistomme suomalaistaminen on ollut yksi tärkeimpiä. Onko se näet laitaa, että umpisuomalaisesta kodista tullut ylioppilas pakotetaan menettämään ainakin vuosi aikaa oppiakseen niin hyvin ruotsinkielen, että hän voisi vaivatta kuunnella ruotsalaisia luennoita. Näin joutuu suomalaisesta kodista lähtöisin oleva ylioppilas käyttämään vuoden enemmän opinnoihin kuin ruotsalaisesta tai kaksikielisestä kodista lähtenyt ylioppilas ja taloudellisestihan moinen on haaskausta. Monet muut syyt ovat puhumassa suomalaisen yliopiston puolesta ja maan suomalainen kansa on ensi vaaleissa antava äänensä sellaista yliopistoa ajaville puolueille.

Ruotsinkielen poistaminen oppikouluista pakollisena aineena ja jonkun suuren sivistyskielen ottaminen ruotsinkielen tilalle on toinen seuran ajama vaatimus. Me emme tarvitse ruotsalaisia sivistyksen välittäjiksi, me haluamme päästä kulttuurikosketuksiin suoraan suurten sivistyskansojen kanssa. - Armeijan upseeriston suomalaistaminen, virastojen suomalaistaminen ja monet muut käytännölliset suomalaisuusliikkeen vaatimukset ovat seuran käytännöllisen työn ohjelmassa ja näinollen seuran toiminta onkin viime vuosina käsittävä uuden suomalaisuusliikkeen kaikki tehtävät ja vaatimukset. - Seuran julkaisu Suomen Heimo ajaa seuran itselleen hyväksymiä päämääriä.

Meitä A.K.-S:n jäseniä syytetään että me lietsomme kansallisuusvihaa. Sitä me emme tee, me vain tahdomme, että suomalaisuus tässä maassa astuu sille kuuluvaan asemaan, että suomalaisesti ajattelevat miehet toimivat suomalaisilla seuduilla virkamiehinä ja että suomalaisella on tässä maassa se sananvalta, mikä sille maan pääväestönä kuuluu. Kukaan meistä ei tahdo ruotsalaisiltamme riistää heille kuuluvia kansallisia oikeuksia kansallisena vähemmistönä. Mutta kansalliskielenä ei Suomessa voi olla muu kieli kuin Suomi.

Meitä syytetään sivistysvihollisuudesta, kun me uskomme ja luotamme siihen, että suomalainen kulttuuri on oikeutettu ja kykenevä elämään ja kehittymään. Meitä syytetään sivistysvihollisiksi, kun me haluamme kohottaa kansansivistyksen tasoa.

Meitä syytetään paljosta muusta mutta me luotamme siihen, että kun ne aatteet, jotka ovat saaneet meidät nousemaan taistelun tielle, ovat peräisin sen suomalaisen kansan ajatuksista, joista me olemme lähtöisin, niin suomalainen kansa kerran on vastaava meidän syyttäjillemme tunnustamalla sen työn tärkeyden ja kauaskantoisuuden, jota me vieraitten ja ruotsalaisten parjaustulvan alaisena olemme tehneet. Suomen kansa kyllä aikanaan tulee omaksumaan ne siksi, koska ne ovat sen itse innoittaneet toimintaan, ja omaksumaan ne siksi, koska ne ovat sen omia ajatuksia.