Matkavaikutelmia Neuvostoliitosta.

Minulta on kysytty, mikä on ollut voimakkain vaikutelmani äsken suoritetun Moskovan matkan päiviltä. Siihen on helppo vastata: myönteinen tulos Porkkalan asiassa. Mutta selvää on, että monet muut seikat ovat jättäneet unohtumattomia muistoja.

Meillä oli tilaisuus monen päivän aikana eri yhteyksissä tavata Neuvostoliiton johtavia valtiomiehiä ja vaihtaa mielipiteitä heidän kanssaan. Tämä tapahtui sekä virallisissa neuvotteluissa että vapaan keskustelun muodossa. Varmaa on, että kaikille meille kävi selville, kuinka hyvin Suomen olot ja vaiheet tunnetaan itäisessä naapurimaassamme ja kuinka suurta sympatiaa Suomi siellä nauttii. Ei tietenkään ole kaikille helppoa uskoa, että entinen suuri vihollismaa tänä päivänä kunnioittaa vastustajaansa ja antaa sen kansalle arvoa, mutta niin on asianlaita Neuvostoliiton ja Suomen välillä. Meidän on vaikeaa mennä esittämään syitä tämäntapaisen onnellisen kehityksen syntymiseen, mutta omasta puolestani rohkenisin ikäänkuin ajatuskokeena kiinnittää huomiota siihen merkitykseen, mikä aina on sillä seikalla, että kansa pitää rehellisesti ja ilman asenteellisuutta kiinni omasta arvostaan lankeamatta enemnöyristelyn kuin katkeran ylimielisyyden syntiin.

Niissä selonteoissa ja puheissa, joita täällä kotimaassa on esitetty Moskovan matkan johdosta, on useaan otteeseen mainittu, että Neuvostoliiton johtomiehet osoittivat lämpöä ja sydämellisyyttä meitä suomalaisia kohtaan. Se pitää paikkansa. Tasavallan presidentti Paasikivi on erikoisena positiivisena vaikutelmanaan lausunut pitävänsä sitä, että Neuvostoliitossa suhtaudutaan Suomeen asiallisesti ja järkevästi. Tämä on tärkeä perusedellytys sille, että maittemme väliset suhteet voidaan rakentaa kestävälle pohjalle.

Siinä puheessa, jonka marsalkka Voroshilov piti 16/9 neuvottelujen alussa hän lausui mm.:

"Elämä itse ja viime vuosien kokemukset meidän suhteissamme ovat näyttäneet toteen, että vilpitön yhteistoiminta Neuvostoliiton ja Suomen välillä vastaa sekä Neuvostoliiton että Suomen kansojen syvimpiä kansallisia etuja."

Siinä puheessa, jonka 19/9 pidin neuvottelujen päättäjäistilaisuudessa, lausuin Suomen ja Neuvostoliiton välillä noudatetusta hyvän tahdon politiikasta, että se on ollut meille ainoa oikea politiikka, koska ainoastaan se on voinut turvata kansalliset etumme.

On merkillepantavaa, että sekä Suomen että Neuvostoliiton taholla lähdetään noudatettua ystävyyspolitiikkaa arvioitaessa siitä, että se vastaa omia kansallisia elinetuja. Kun näin on asianlaita, voidaan täydellä syyllä todeta, että politiikkamme rakentuu asialliselle ja järkevälle pohjalle ja että sen tulevaisuuskin on täten laskettu kestävälle perustalle. Uskon, että en ole ollut väärässä, kun äsken mainitussa puheessani lausuin vakaumuksenani että Suomen ja Neuvostoliiton välillä ei voi olla mitään sellaista asiaa, suurta tai pientä, jota ei voitaisi ystävällisissä neuvotteluissa hoitaa keskinäisen luottamuksen ja molempien osapuolten edun pohjalla.

Asia on tältä osalta selvä. Mutta valtakuntien välisissä suhteissa on aina kaksi osapuolta ja osapuolina eivät ole ainoastaan hallitukset vaan myös kansat. Me tiedämme hyvin, että meillä Suomessa on joukko ihmisiä, jotka ovat vastustaneet Suomen ja Neuvostoliiton välillä noudatettua hyvän yhteistyön politiikkaa. Tällaista toteamusta pidetään nyt eräillä tahoilla vähintään sopimattomana, mutta tosiasioita on pakko nimittää näiden oikealla nimellä. Mutta nämä vastahangan piirit ovat vuosien mittaan supistuneet supistumistaan, ja nyt niillä ei enää ole merkittävää vaikutusta itse asioiden ratkaisuun. Porkkalan sopimus on käsitykseni mukaan aivan ratkaisevasti ottanut pois maata jalkojen alta niiltä, jotka menneitä onnettomia historiallisia vaiheita hautoessaan ovat elättäneet epäluuloaan ja sen vallassa määränneet ulkopoliittisen kannanottonsa. Käsitykseni on, että tästä lähtien on Suomen ja Neuvostoliiton välistä hyvän tahdon politiikkaa kiitollisempi ajaa täällä Suomessa kuin tähän asti sen perusteella, että yhä laajemmat kansalaispiirit näkevät siinä suomalaisen kansallisen politiikan.

Kun matkavaikutelmia Moskovasta kirjoitetaan, ei voi jättää sivuun sitä miltä neuvostojohtajat vaikuttivat ihmisinä. Marsalkka Voroshilov, joka ilmeisesti nauttii maassaan suurta arvonantoa ja kunnioitusta, oli ikävuosistaan huolimatta nuorekas ja reipas ja juuri hänestä huokui välitöntä ystävällisyyttä ja sydämellisyyttä. Pääministeri Bulganin oli tasapainoinen ja rauhallinen mies, jonka koko esiintyminen teki mitä suurimmassa määrin vakuuttavan ja luotettavan vaikutuksen. Värikkäin neuvostojohtajista oli Hrustshev. Hänessä oli temperamenttia, valloittavaa huumoria ja rehtiä avomielisyyttä. Hän on mies, joka kansanomaisuutensa takia varmasti nauttii suurta suosiota maassaan. Hän oli puhuja, joka rehevällä, mielikuvitusrikkaalla, leikillisyyden höystämällä puhetaidollaan osaa pitää kuulijansa suoranaisessa jännityksessä.

Moskovan päivät ovat takanapäin. Vaikutelmat sieltä ovat voimakkaat ja monet muistot unohtumattomat. Suomen kansan onnellisen tulevaisuuden nimessä on toivottavaa, että sama luottamuksen ja sydämellisyyden henki, joka vallitsi Moskovan neuvotteluissa, antaisi leimansa Suomen ja Neuvostoliiton välisille suhteille vastaisuudessa. Jos vilpitön yhteisymmärryksen ja yhteistyön tahto säilyy ja vahvistuu, silloin ei maittemme välillä tosiaankaan voi olla mitään asiaa, jota ei voida ystävällisissä neuvotteluissa hoitaa keskinäisen luottamuksen ja molempien osapuolten edun pohjalla.