Työtehon aleneminen

Kajaanin Lehti 85/4.8.1919

(Jatk.)

Sanottavampiin toimenpiteisiin ei ryhdytty työnantajien puolelta, ja aika olikin siihen aikaan sellainen, että ellei halunnut kokonaan seisauttaa töitä, josta tietenkin olisi koitunut yhä suurempi tappio, oli parasta suhtautua kärsivällisesti asiain todella kehnoon tilaan ja odottaa ajan paranemista.

Vihdoin loppuikin punakapina, se kukistettiin ja samalla kukistui työläisten pakkovaltius. Taas pääsivät määräämään työnantajat, joille se ehdottomasti kuuluukin, sillä eihän oppimaton työmies voi johtaa niinkuin erikoisesti sitä varten opinsaaneet ammattimiehet. Ja nyt aljettiin vähitellen vaatia työtehon parantamistakin.

Työläisten oli vaikea taipua vanhan kurin alle, tekemään työtä ylempien määräysten mukaan, sillä he olivat välillä saaneet olla vapaammin. Eivätkä he useassa paikoin vieläkään ole saavuttaneet entistä kuntoaan. Tuntipalkalla olevat koettavat laiskotella ja ottavat työn teon kovin kevyeltä kannalta ja harrastavat työaikanaankin omaa mukavuuttaan ennen kaikkea. Työnjohtajat ovat sentään taas jälleen saaneet heille kuuluvan määräysvallan ja sentakia on työläisistä kehittynyt oivallisia silmänpalvelijoita. Milloin kaitsija on ääressä, silloin kyllä töitä pusketaan, mutta jos hän siirtyy näkymättömiin, annetaan työnteon seisoa ja levätään.

Urakkatöissä taasen ollaan valmiit kaikin tavoin "fuskaamaan." Tehdään paljon työtä, alalleen tai määrälleen, miten milloinkin, mutta se tehdään mahdollisimman huonoa ja kehnoa. Pääasia on, että saataisi mahdollisimman suuri päiväpalkka. Tätä varten ollaan valmiit pettämäänkin työnantajaa, päältä tehdään työ kutakuinkin mukiinmenevää, mutta sieltä, minne ei silmä satu, jätetäänkin kaikki mahdollisimman vähälle.

Asiaintilan ei ole annettava jatkua tällä tavoin ja tähän suuntaan. On ajoissa kitkettävä perinpohjin pois kaikki tällainen suomalaisista työmiehistä. Nyt tulee kohottaa työteho entiselleen, sillä mihin johtaakaan, jos yhäti ollaan leväperäisiä tämän tuiki tärkeän seikan suhteen. Työnkaitsijoiden tulee pitää tarkasti alaisiaan silmällä, että heillä työaika ei menisi laiskotteluun ja urakkatöissä tulee vaatia urakkalaisilta kunnollista ja läpikotaisen hyvää työtä. Samalla tulisi koettaa kohottaa työläisten itsetuntoa, että he käsittäisivät, mihin johtaa, etteivät he kunnolla täytä tehtäviään. Tarmolla olisi ryhdyttävä työläisten sivistyttämispyrkimyksiä auttamaan, sillä toivottavasti se toisi mukanaan oikean käsityksen velvollisuuksien täyttämisestä.

Eikä Suomi ole ainoa maa, jossa tällainen työtehon surkuteltava aleneminen on havaittu. Sangen useat maat, varsinkin ne, joissa yhteiskunnallinen kriisi on kehittynyt äärimmilleen, ovat saaneet tästä kärsiä.

Kansanvaltaisessa Saksassa, jossa viime aikoina kaikellaiset mullistukset ovat järkyttäneet sen rauhaa, on ryhtynyt laajasuuntaisiin toimenpiteisiin saattaakseen asiat entiselle tolalle. Suuret tehtaat, joissa saattaa olla satakintuhatta työläistä, huomatessaan, ettei ilman ankaria toimenpiteitä voida kohottaa työtehoa entiselleen, ovat ilmoittaneet, että ellei työteho kohoa, erotetaan armotta kaikki asianomaiset töistä. Kun tällaisilla uhkauksilla ei ollut mitään vaikutusta, sanottiin heti irti monesta tehtaasta kaikki työläiset. Esimerkiksi Hampurissa Wolframin suurissa tehtaissa ovat työläiset jo kauan aikaa koettaneet kaikin tavoin vähentää työtehoa ja -nopeutta. Tehtaan johto harkitsee paraillaan kaikkien työläisten, luvultaan 100,000, irtisanomista.

Tämä on vain alku työnantajien taholta alkavaan taisteluun. Mihin ja minkäsuuntaisiin toimenpiteisiin se johtaa ei ole vielä tietoa.

Vuoden 1918 kapinaviikot johtivat osan työväestöstämme siveellisesti ala-arvoiseen tilaan, joka on jatkunut monessa paikoin aina tähän päivään saakka. Olisi sangen tärkeä kohottaa heidän siveellinen kantansa, m.m. tässä työtehoa ja -nopeutta koskevassa kysymyksessä, sillä jos asia saa kehittyä samaan surkuteltavaan suuntaan, kuin tähän asti, johtaa se lopulta sangen vaikeaan tilanteeseen työmarkkinoillamme.