Kirjoitus J. K. Paasikiven 80-vuotispäivän johdosta 23.11.1950

Jouduin läheiseen yhteistyöhön nykyisen valtionpäämiehemme kanssa loppusyksystä 1944, jolloin hän sodan päätyttyä otti vastaan pääministerin tehtävät. Minua ihmetytti ja ihastutti hänen syvät tietonsa, hänen uskomaton työkykynsä ja hänen rohkea ennakkoluulottomuutensa poliittisissa kysymyksissä. Kun me hänen nuoremmat hallitustoverinsa noina raskaina aikoina tuskailimme vaikeiden ratkaisujen edessä, muistan Paasikiven useaan otteeseen suorasukaiseen tapaansa meitä valistaneen: "Kyllä teidän piti se jo etukäteen tietää, että ei hallituksessa oleminen tällaisina aikoina ole mikään idylli".

Paasikiven ura tiedemiehenä, talousmiehenä ja valtiomiehenä kantaa hellittämättömän työn ja tosiasioihin perustuvan arvostelukyvyn leimaa. Suurin toivein alkanut tiedemiehen tie jäi lyhyeksi, kun Paasikivi kutsuttiin valtiokonttorin ylitirehtööriksi, josta hän sitten siirtyi Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajaksi. Tällä paikalla Paasikivi suoritti täyteläisen päivätyön, mutta vasta pankkivirasta eläkkeelle siirryttyään hän joutui tehtäviin, joissa hänen suotiin ratkaisevalla tavalla vaikuttaa isänmaan kohtaloihin. Hänen osuutensa rauhanpolitiikan ajajana on kaikille tunnettua. Sodan päätyttyä tarvittiin pääministerin paikalle juuri Paasikiven kaltainen mies. Tarvittiin sitä luottamusta, jota häntä kohtaan naapurimaissa tunnettiin, tarvittiin hänen valtiomiestaitoaan niiden suurten vaikeuksien voittamiseksi, joita sodat olivat kansamme eteen vyöryttäneet. Paasikivellä on ominaista, että hän näkee ulkopolitiikassa valtakuntamme suurimman probleemin ja juuri ulkopolitiikan piirissä on hänen tosiasioiden tuntemiseen ja tunnustamiseen pohjautuvalle realismilleen tarjoutunut hedelmällinen toiminta-ala.

Kun muistelen presidentti Paasikiven pääministerikautta vuosina 1944-46, tulevat mieleeni hänen elokuussa 1918 eduskunnalle lausumansa sanat: "Kansan ja sen johtajain valtiollinen kypsyys ilmaantuu juuri siinä, että he kykenevät tahtomaan sitä, mikä maan valtiollisen aseman säilyttämistä ja lujittamista kulloinkin edistää, siitä huolimatta, onko se yksityisten kansanjäsenten vieläpä kansanryhmienkin mieskohtaisten mielipiteiden mukaan enemmän tai vähemmän mieluista." Ne sanat sopivat juuri häneen itseensä.

Kun politiikka perustuu tosiasioiden oikeaan oivaltamiseen ja niiden pohjalla suoritettavien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuuden arvioimiseen, se vaatii tietorikkautta, ennakkoluulottomuutta ja henkilökohtaista rohkeutta. Näitä avuja Paasikivellä on ihailtavassa määrin. Hänen lukeneisuutensa tuntuu rajattomalta ja hänen muistinsa hämäännyttävältä. Hän ei loista ratkaisujensa nopeudella, päinvastoin hän uhraa paljon aikaa ja perusteellista ajatustyötä päätöstensä valmistamiseen. Mutta kun hän on saanut itselleen jonkin asian selvitetyksi, hän uskaltaa omaksua tämän oikeaksi harkitsemansa mielipiteen kaikesta vastustuksesta piittaamatta, ja hänen kestävyytensä oman kantansa uupumattomassa esittämisessä lähenee suomalaisten kestävyysjuoksijoiden parhaita saavutuksia. Paasikiven ilmaisutapa on tehokas ja väkeväkin, kun hän puolustaa mielipiteitään tai arvostelee toisten käsityskantoja tahi toimintaa, mutta jokainen saa olla varma, että kaiken, mitä hän haluaa sanoa, hän sanoo edessäpäin. Paasikiven tempperamentti on kuuluisa kautta maan, mutta sen lauhdutusvetenä on hänen verraton huumorintajunsa.