"PUNAKENRAALI"

MYYRYLÄISEN EDELLYTYKSET

Jokaisena talvena kaadetaan Pohjolan saloilla satoja tuhansia tukkipuita, ajetaan vesistöjen varsille ja keväällä uitetaan sahalaitoksiin. Savottapaikkoja on talvisin siellä jokaisessa pitäjässä, muutamissa useampiakin, ja työväkeä niihin kerääntyy maan kaikilta kulmilta. Kantajoukon niissä muodostavat vuodesta vuoteen tukkityö-"tienestin" varassa elävä irtolaisväki ja oman seudun pienet talolliset. Työnteettäjän, pomon, ja työntekijän, jätkän, välillä ei täällä suinkaan vallitse herttainen suhde. Se voi parista poikkipuoleisesta sanasta kärjistyä helposti ilmiriidaksi. Jätkien veriin on näet vuosien kuluessa syöpynyt vaistomainen viha herroja ja porvareita ja koko maailmanjärjestystä vastaan, ja sellaisissa oloissa ei työnjohtajan ammatti metsiintyneen jätkäjoukon keskellä ole leikkiä. Kova sisu ja jyrkkä peräänantamattomuus vain pystyvät masentamaan maailman kovassa koulussa, tai kuten jätkät sen sanoisivat "pölövästin koulussa" parkkiintuneen "souvarin" röyhkeyden, ja ellei niitä avuja työnteettäjä siellä täysin hallitse, ei hän pysty pitämään kurissa monisataista laumaansa. Jätkillä onkin sattuva sananparsi siitä, mitä vaaditaan mieheltä, joka aikoo tulla toimeen heidän parissaan. "Hänen tulee", sanovat he, "osata patespaata* ja hänellä pitää olla roolinki takataskussa". Se merkitsee, että pomon pitää pystyä saamaan käskynsä kunniaan, kun taas tavalliseksi rakehiseksi aikovan täytyy pystyä täyttämään miehen paikka, "vastaamaan huutonsa".

* patespaa = "pas d`Espagne"-tanssi.

Tällä mallilla ovat olot pohjoisessa olleet jo kauan aikaa. Mutta viime vuosina on kommunistikiihotus saanut voimakasta jalansijaa sikäläisillä tukkityömailla. Maaperä sille onkin villin jätkäjoukon keskuudessa ollut mitä sopivin. Miehet, jotka ikänsä ovat eläneet kaukana järjestyneestä yhteiskunnasta, vailla kaikkea sivistystä, vailla ihmistapoja, saa helposti räikeällä ja raa`alla agitatsionilla puolelleen, kun se lisäksi kohdistaa kärkensä heidän vihaamiinsa "pomoihin" ja "porvareihin". Viime vuosina onkin heidän joukossaan ollut ihailtavin sellainen mies, joka on raaimman uhkauksen pystynyt pomoille linkoamaan, joko heille itselleen vasten kasvoja tai tavallisimmin heidän selkänsä takana.

Kun edellisen perusteella tarkastelee Kuolajärvellä äskettäin tapahtunutta tukkityöläisten kapinanalkua, niin käsittää hyvin, minkälaisesta maaperästä se on kasvanut. Kun lisäksi tietää heidän "nostattajansa" entisyyden ja luonteen, on helppo ymmärtää, että jätkät seurasivat mielellään sellaisen miehen johtoa.

Ryöstöretken alkuunpanija oli entinen kajaanilainen osuuskaupantarkastaja Janne Myyryläinen, joka nyt täällä pohjoisessa esiintyi salanimellä Jahvetti Moilanen, keino, mikä aina antaa vähäisimmillekin henkilöille sankarillisuuden hohdetta.

Kukapa olisi viisi vuotta sitten saattanut Kajaanissakaan uskoa, että Janne vielä hämmästyttäisi synnyinmaataan esiintymällä rosvojoukon johtajana pohjan pimeillä perillä. Eipä sillä, että olisi osattu epäillä häneltä edellytyksiä sellaiseen puuttuvan. Olihan hän mielipiteiltään tunnetusti äärimmäisen kiivas, olipa kysymys mistä tahansa, ulkomuotonsa oli kuin luotu rosvopäällikölle, ja näyttelijänlahjat, joita ensiluokkainen Rinaldo Rinaldini aina on tarvinnut ja vastedeskin tulee tarvitsemaan, olivat hänellä vuodesta vuoteen kehittyneet Kajaanin työväentalon näyttämön palkkeja tallatessa. Mutta ei rohkeimmankaan ennustajan mieleen olisi juolahtanut sellaista, minkä nyt todellisuus on näyttänyt tapahtuneeksi.

Muutamat tiedot Myyryläisen aikaisemmasta toimialasta ja hänen luonnettaan kuvaavat tapaukset todistavat selvästi, että hän oli kuitenkin oikea mies jätkien johtajaksi. Hän oli nimittäin aikaisemmin toimiessaan Kainuussa tukkityönjohtajana tullut tuntemaan jätkien olot, heidän mielenlaatunsa ja heidän ajatustapansa, ja tämän perusteellisen tuntemuksen nojalla oli hänellä niin hyvät mahdollisuudet kuin suinkin jätkien "nostattamiseen". Lisäksi hän oli joltinenkin puhuja sekä käytti mielellään puhuessaan teatraalisia asenteita ja käsienliikkeitä, jotka luonnollisesti menevät yksinkertaisiin ihmisiin kuin häkä.

Tulkoon tässä kerrotuksi eräs tapaus Kajaanista ajalta ennen Venäjän vallankumousta. Se antaa selvän kuvan Myyryläisen sankarillisia tekoja etsivästä luonteesta, joka lienee hänet ajanut Kuolajärvellekin "punakenraalin" arvoa hakemaan.

Kerran hän kuljetti nimittäin satuloidun hevosen Ämmäkoskessa sijaitsevien Kajaanin linnan raunioiden yläosan korkeimmalle huipulle ja hyppäsi siellä hevosen selkään. Eräs hänen toverinsa asettui alhaalle valokuvauskoneen kanssa, ja samassa kun Myyryläinen tiukotti ohjaksia ja kohotti hevosen etujalat ilmaan, näpsäytti tämä valokuvan. Siinä näkyy Myyryläinen uljaana hevosen selässä lakittomin päin, toisella kädellä hän pitää ohjaksista hevosta, joka seisoo takajaloillaan, ja hänen toinen kätensä on kohotettuna pään yläpuolelle kuin hän aikoisi manata jumalat uhkarohkean tekonsa todistajiksi. Ja totta kyllä, sisua siinä mieheltä kysyttiin, sillä pienellä ja luisulla töyräällä oli hevosen asema erittäin vaarallinen: sen tasapaino olisi voinut kadota, ja alhaalla tornin juurella odottivat teräväsärmäiset kivet kolhittaviaan.

Tässä yksi esimerkki Myyryläisen sankarinhohdetta kaipaavasta kunnianhimoisesta luonteenlaadusta. Kenties hänen yksityiselämänsä olisi niitä tulvillaan. Joka tapauksessa olisivat tällaiset luonteet monelle sielutieteellisiä havaintoja harrastavalle mielenkiintoa herättävää työalaa. Sillä Myyryläinen ei ole sellainen mies, jota sopii mitata tavallisten kaavojen mukaan.

Kun siis tietää Myyryläisen luonteenlaadun ja edellytykset, niin ei lainkaan voi ihmetellä, että hän kykeni saamaan puolelleen Pohjolan jätkät "kukistamaan porvariyhteiskuntaa". Myyryläisen puhujantaidon ansioksi lienee myös laskettava se seikka, että "Pohjolan punainen sissipataljoona", jolla nimellä rosvojoukko kulki, seikkailuretkensä päätyttyä Suomessa on onnistunut kirjavasta kokoonpanostaan huolimatta pysymään koossa. Ja Myyryläisen korkean johdon alla se on nyt siirtynyt Pietariin, jossa se koulutetaan bolsevikkien "kansainvälisessä sotakoulussa" pettämänsä isänmaan vannoutuneiksi vihollisiksi. Mutta tuleeko Myyryläinen tänne takaisin vetämään uutta apajaa . . .?

Känä 1922