Eduskunnalle

Nyttemmin, kun heinäkuun 14 päivänä 1923 Helsingin yliopiston järjestysmuodon perusteista annettu laki on päässyt kaikissa suhteissa voimaansa, on käynyt selväksi, että se tila, jonka mainittu laki yliopiston kielellisten olosuhteiden järjestelyssä on luonut, ei ole tyydyttävä, katsottakoonpa asiaa suomalaisen kansanaineksen oikeutettujen vaatimusten taikka yliopistoelämän sovinnollisuuden ja tieteellisen työn rauhallisen kehityksen kannalta. Se yhtenäinen pohja, jolle yliopistolainsäädäntö on rakennettu, ei ole osoittautunut kestäväksi ja jo yliopistolakien laatimisen aikana esitetty linjajakosysteemi on viime aikoina saavuttanut yliopistoviranomaistenkin taholla laajaa kannatusta. Täten on voimassaolevan yliopiston kieliolojen järjestelyn ratkaisevin periaate osoittautunut epäonnistuneeksi ja yliopiston kielellisten suhteiden uudelleenjärjestely on välttämätön.

Kun Helsingin yliopiston kielellisten olojen uudelleenjärjestelyyn ryhdytään, on tarkoituksenmukaisin menettely se, että toteutetaan  yliopiston suomalaistaminen, josta eduskunta-aloitteita on aikaisemmin tehty ja jonka puolesta Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on useita kertoja yksimielisesti tehnyt anomuksia sekä yliopistoviranomaisille että Valtioneuvostolle. Suomalaisen valtionyliopiston luominen on Suomen valtakunnan velvollisuus. Suomen valtakunta, jonka erikoisena tehtävänä maailmassa on edistää suomalaista hengenviljelystä, ei ole oikeutettu uhraamaan maan vähiä varoja korkeimman ruotsinkielisen sivistyksen hyväksi niin runsaasti, että korkein suomalainen sivistys jää sen takia vaillinaiseksi. On otettava huomioon, että ruotsinkielisen korkeimman sivistystyön tarpeita tyydyttämässä on Ruotsissa neljä valtionyliopistoa. Suomen valtion velvollisuus ruotsinkielistä sivistystyötä kohtaan maan ruotsalaisen asujamiston vuoksi ei näinollen voi olla niin suuri, että sen täyttämisen takia maan pääväestön yliopisto-opetusta ei voida järjestää suomalaisen kansan oikeuksien ja valtakunnan yllämainitun suomalaiseen sivistystyöhön kohdistuvan tehtävän mukaiseksi.

Maan korkein opetus palvelee sekin suurimmalta osaltaan kansakunnan tarpeita. Senvuoksi ei ole oikea se peruste, jonka mukaan opetuskieli yliopistossa määrätään ja taloudelliset suhteet siitä johtuen järjestetään opiskelevien kielellisen jaon mukaan. Ainoa kestävä peruste on maan erikielisten väestöjen lukumäärästä johtuvan suhteen huomioonottaminen niin yliopistossa kuin sivistysmäärärahojen jaossa yleensäkin.

Helsingin yliopiston suomalaistaminen ei suinkaan tiedä tämän oikean perusteen kieltämistä, vaan sen voimaansaattamista. Valtion on senkin jälkeen sopivasti huolehdittava ruotsinkielisen korkeimman opetuksen tukemisesta, joka muodostamalla Helsinkiin rinnakkaisyliopisto tai suorittamalla valtionapua Turussa toimivalle yksityiselle ruotsalaiselle yliopistolle. Kustannukst tällaisesta yliopisto-olojen järjestelystä, kun väestösuhdeperiaatetta noudatettaisiin, eivät nousisi korkeiksi, sillä Helsingin yliopistossa voitaisiin kaksikielisyydestä koituvien menojen tultua poistetuksi tehdä varsin huomattavia säästöjä.

Maan eri kieliryhmien sovinnollinen yhteistyö, johon jokainen maan yhteistä hyvää etsivä kansalainen pyrkii, ei ole aikaansaatavissa siten, että väkipakolla pyritään yhdistämään taikka pitämään yhdessä maan erikielisiä aineksia ja heidän työskentelyään sivistyksellisellä ja taloudellisella alalla. Jos niinhyvin suomalaiselle kuin ruotsalaisellekin yliopistotyölle suotaisiin toisistaan riippumaton asema ja lopetettaisiin ne hankaukset, joita kielellisistä syistä johtuen alinomaa esiintyy yliopistommekin piirissä, niin parantaisi se työn tehokkuutta kummankin kieliryhmän keskuudessa. Se edistäisi luottamuksellisten ja hedelmällisten suhteiden syntymistä ei yksinomaan suomen- ja ruotsinkielisten yliopistopiirien vaan koko väestöryhmien välille, se lopettaisi yliopistokysymyksen ympärillä käydyn taistelun ja se suuntaisi kaiken sen työn, mikä on omistettu kielellisten etujen tavoitteluun tai puolustamiseen, hajoittavista pyrkimyksistä vapaaseen toimintaan omakielisen hengenviljelyksen kohottamiseksi ja kehittämiseksi.

Edellä esitetyn nojalla ehdotamme kunnioittaen Eduskunnan päätettäväksi toivomuksen,

*että hallitus mahdollisimman pian antaisi Eduskunnalle esityksen laiksi Helsingin yliopiston järjestysmuodon perusteista, joka rakentuisi sille pohjalle, että Helsingin yliopisto muodostetaan täydellisesti suomalaiseksi valtionyliopistoksi, ja että tämän yksinomaan suomenkielisen korkeimman opetuksen tarvetta tyydyttämään yliopiston ulkopuolella tavalla tai toisella järjestettävän ruotsinkielisen yliopisto-opetuksen laajuutta määrättäessä pidetään perusteena väestösuhdeperiaatetta.*

Helsingissä helmikuun 12 päivänä 1931.