Matkakirje "lentävältämme"

Audienssilla Urho Kekkosen luona

Idrottsbladet 24.8.1938

HELSINKI, sunnuntaina.

10 minuuttia sen jälkeen, kun Aerotransportin suuri alumiinilintu "Vikingaland" oli pullauttanut minut Suomen maaperälle saatuaan Selkämerta ylittäessään huomattavaa apua 100 kilometrin myötätuulelta, minut otettiin vastaan juhlallisessa audienssissa Suomen paljon puhutun sisäministerin Urho Kekkosen luona, tämän henkilöityneen "perisuomalaisen", joka aikoinaan järjesti suomalaisten Ruotsia vastaan suuntautuneen urheilusaarron.

Hän istui hyväntahtoisesti odottamassa tämän opuksen vähäistä paperille panijaa suuren mahonkisen kirjoituspöytänsä ääressä sisäministeriössä, vanhahkossa rakennuksessa joka sijaitsee kivenheiton päässä Senaatintorilta. Urho Kekkosessa on jotakin erityistä, väistämätöntä kiehtovuutta. Minut sijoitettiin korkeaan käsinojalliseen tuoliin siten että ulkoa tuleva valo loisti suoraan silmiini, kun taas Kekkonen itse istui varjossa - tämähän oli tunnetusti myös Sherlock Holmesin menetelmä hänen keskustellessaan professori Moriartyn tai muiden huomattavien rikollisten kanssa.

Minusta tuntui kuin olisin istunut jonkun muinaisen Egyptin mahtavan ylipapin edessä - tai vanhavenäläisen tataarieverstin, joka on juuri tuominnut minut sysättäväksi arolle villihevosen selkään sidottuna. Jotakin määrittelemättömän jääkylmää, sulkeutunutta ja jäykkää on tässä teräksenkovassa suomalaispäällikössä, joka yhtä hyvin voitaisiin esitellä Dalai Lamaksi tai Mazeppan pojanpojanpojaksi - pienet, terävän älykkäät silmät ikään kuin pistävät lävitseni.

Ja sittenkin Urho näyttää ankarasti ottaen samanlaiselta nyt kuin 20 vuotta sitten, kun näin hänen hyppäävän korkeutta lähes 180 Ruotsin ja Suomen välisissä opiskelijakilpailuissa. Yhtä solakka ja jäntevä (jonkin aikaa sitten hän leiskautti korkeutta yli 170!) ja yhtä kemiallisesti vapaa pallonpyöreää päälakea häiritsevästä hiuspeitteestä.

                +++

Haastatteleva lehtimies ei yleensä juuri tarvitse ns. diplomaattista joustavuutta - hänhän edustaa vapaata sanaa ja avoimen kyselyn hiukan töykeää menetelmää. Parasta siis puhua suoraan ja ottaa kiertelemättä selvää, onko tekeillä uusi suomalainen yleisurheilusaarto. Ruotsin ja Suomen yhteistyöhän on kuten tunnettua vaarantunut, kun Kälarna sai starttikiellon Turun kilpailuissa 14 päivää sitten.

Urho Kekkonen sen sijaan on selvästikin diplomaatti.

- Meillä ei vielä ole ollut aihetta ottaa kantaa siihen asiaan, hän vastaa varovasti.

Hiukan kovemmin ahdisteltuna hän jatkaa:

- Meistä tuntuu kyllä suurelta vääryydeltä, että meille aina täytyy olla niin vaikeaa saada tänne ensiluokkaisia ruotsalaisia urheilijoita. Mehän panemme peliin parhaat miehemme kerran toisensa jälkeen, kun ruotsalaiset järjestäjät vetoavat meihin, ja silloinhan pitäisi oikeudenmukaisuuden nimissä olla mahdollista saada aikaan ruotsalaisia vastavierailuja, jotka auttaisivat meidän järjestäjiämme tarjoamaan suomalaiselle yleisölle näkemisen arvoisia kilpailuja. Mutta se on valitettavasti osoittautunut lähes mahdottomaksi.

- Emme ole vielä päässeet selvyyteen siitä, missä tämän ikävän jutun vika oikein piilee, mutta kyllä me täällä Suomessa panimme hyvin pahaksemme sen että Turun Urheiluliitto joutuisi siinä määrin kärsimään. Meistä tuntui kyllä siltä että tämä asia olisi voitu järjestää, jos ruotsalaiset olisivat osoittaneet hiukan hyvää tahtoa, varsinkin kun Jonsson itse kovin mielellään halusi juosta.

- Kysymys vastatoimista on siis avoimena?

- Kyllä, uskoakseni Suomi haluaa saada hiukan varmemmat takuut vastavierailuista ennen kuin vastedes lähetämme parhaita miehiämme Ruotsiin.

- Onko tapahtuneella vaikutusta ensi vuoden mahdolliseen Ruotsi-Suomi -maaotteluun?

- Ei, sitä en nyt usko.

- Ja maaottelu siis pidetään?

- Kyllä, kyllä minä niin uskon. Molemmille maille olisi varmasti onneksi käydä kova kamppailu vuotta ennen olympialaisia.

Ministeri Kekkonen ei ole kovinkaan puhelias - koska hänen sitä paitsi pitää viiden minuutin päästä lähteä hoitamaan valtakunnallisesti tärkeämpiä asioita kuin riikinruotsalaisen lehtimiehen kanssa käytävää jutustelua, saa sanottu riittää.

Kaksi seikkaa näyttää siis varsin todennäköisiltä: 1. Suuria vaikeuksia suomalaisten tähtien maahantuojille tänä syksynä. 2. Ruotsi-Suomi -maaottelu ensi vuonna.