Heidelberg 6/11 -31.

Rakas Emäntä!

Sain tänään kirjeesi ja sanomalehdet ja niistä sanomattoman paljon kiitoksia.

Panen tähän alkuun asiat:

1) Ota Hels. Sanomista ilmoitussivut pois, postimaksuja se vain kallistaa enkä niitä lue. Elä lähetä sunnuntailiitettä eläkä Ylioppilaslehteä ja Suomen Heimoa.

2) Pane kirjeisiisi joitakin erikoisempia jos saa postimerkkejä, täällä tämä poika on postimerkkihullu (enemmän hän on politiikkaan hullu, vihaa juutalaisia ja ranskalaisia kuin kristitty paholaista, on kova kansallissosialisti samaten kuin kaikessa salaisuudessa isänsäkin, entinen poliisimajuri.)

3) Pane kirjeet ja lähetykset aamulla postiin että ehtivät Turun pikajunaan. Silloin ne ovat kolmannen päivän aamuna täällä. Sinun 3/11 kirjoittamasi kirje oli 6/11 aamulla kun menin teetä juomaan täällä.

4) Sano pojille isältä paljon rakkaita terveisiä. Ei isä ole kaatunut ja kyllä isä tulee kotiin katsomaan pieniä hupakoitaan. Nehän tuntuvat juttelevan jo aivan suuremmoisia asioita.

5) Eläkä Sinä hulluttele niiden ystävien kanssa, vaan lepää nyt, kun kerran saat.

6) Ja voi hyvin ja anna nenniä isille.

Siinäpä minun asiani ovatkin. Paitsi sitä, että voin kohtalaisen hyvin ja teen työtä kohtalaisen hyvin ja että kaikki menee kohtalaisesti, kuten ulkomailla voi mennä. Olen päässyt taas työn henkeen ja saanut hyvin päästä kiinni. Kaipa se alkaa luistaa.

Täällä on ollut aivan suuremmoiset ilmat. Päivällä niin lämmintä, että minäkin olen pikkutakkisillani ollut kirjastossa, keskiviikkona kahteenkin otteeseen. Kirjastossa olisi rauhallisempi ja effektiivisempi työskennellä kuin täällä, jossa on yksi paha puute: minun huoneessani ei ole kirjoituspöytää, vaikka tosin pöytä, jolla hyvin voi kirjoittaa ja sen ääressä työskennellä. Mutta matka ottaa kävellen 1 tunnin edestakaisin, kun ei lujasti kävele ja 20 min. suuntaansa, kun pitää kiirettä. Kerran sen matkan tekee huvikseen, mutta ei kahdesti. No niin, lämmin on ollut, keskiviikkona auringossa 25 ja yölläkin verrattain hyvä.

Keskiviikkona olin koko perheen kanssa Stadthallessa Stahlheim-torvisoittokunnan orkesterissa. Kesti 8.15-12. Marsseja etupäässä. M.m. 30-vuotisen sodan marssi, muuten ainoa ulkomaalainen sotilasmarssi. Kansa joi bieriä ja viiniä ja oli innostunut. Minä join - sitruunamehua.

Pariisista lähetin Elinille kortin, ei se aivan raivo ollut eikä liian sopimaton lainkaan. - Vai leikuutat sen kaunistuksesi pois. Onko se tullut pahaksi? Kerro, miten leikkaus onnistui. Minäkin aion täällä pistäytyä lääkärissä, ellen jätä Berliiniin. Minulla on rinnassa jonkinlainen vaiva, joka joskus tuntuu, kun on väsynyt, ja ahdistaa vähän hengitystä. Ei se isosti vaivaa, mutta joutaisihan tuokin pois. Saa nyt nähdä, onko asia sen arvoinen, että kannattaa jo täällä tutkituttaa.

Vai Karikko naimisiin. Kerrohan minun terveiset, että minä senkun yllytän.

Kirjoitan taas ensi viikolla. Nyt käyn vähän lukemaan ja sitten kovasti nukkumaan.

Rakkaita terveisiä Sinulle ja pojan vesseleille. Isi käskee poikia olemaan pai`ta äidille ja tykkäämään kovasti äidistä. Sillä tavalla pojat tykkäävät isästäkin.

Voikaa hyvin

teitä ikävöivä

isä.

P.S. Soitapa Tammisen Jussille ja kysy varsin mitä kuuluu (Hänellä piti olla tentti, mutta ellei kerro niin elä kysy).

Oli hyvä, että panetit ketjun oveen. Paneta Jussilla se suojus. Ja pidä ketjua päällä. Ja sano Jussille terveisiä ja käske kirjoittaa kotiin, että hyvin menee.

7/11 Rakkaat terveiset