Tanskan kansanvalta huumorin kuvaamana

Kun Tanska kuluvan vuoden kesäkuun 5. päivänä suurin juhlamenoin vietti itsevaltiuden päättymisen ja demokraattisen perustuslain vahvistamisen 100-vuotisjuhlaa, kunnioitettiin tätä merkkipäivää varsin erikoisella, tyypillisesti tanskalaisella tavalla: julkaistiin komea kuvateos "Kansanvalta tanskalaisen huumorin kuvaamana". Esipuheen siihen oli kirjoittanut pääministeri Hans Hedtoft. Lähes 400 sivulla kerrotaan pilapiirroksin ja niitä selittävin tekstein Tanskan valtioelämän kehityksestä v. 1849 lähtien. Teos on niin kokoonpantu, että sellainenkin lukija, joka ei tunne Tanskan uusinta historiaa (ja niitä ovat miltei kaikki suomalaiset, sillä me tunnemme kyllä Margaretan ja Kristian II:n Tanskan, mutta emme tämän maan myöhäisempiä vaiheita), pääsee tämän kirjan avulla hyvin selville sen kulusta, sen tärkeimmistä tapahtumista ja sen merkittävimmistä miehistä. Tanskassa on huumori ollut niin oleellinen tekijä valtiollisessa elämässä, että tällainen katsaus on siellä yhtä luonnollinen ja tarpeellinen kuin se muualla olisi keinotekoinen. Georg Brandes onkin lausunut tanskalaisista seuraavat siivekkäiksi tulleet sanat: "Man förstår ikke dansk, när man ikke förstår speg." Ei ymmärrä tanskaa, ken ei ymmärrä leikkiä.

Teoksen alkuosa, joka kuvaa aikaa 1849-66, on vähemmän mielenkiintoinen. Valtiosääntö oli noina vuosina ainoastaan muodollisesti voimassa, monet päätökset olivat suorastaan sen vastaisia. Ei liioin ns. Estrupin aika 1866-94 anna tanskalaiselle huumorille vielä siipiä. Konservatiivinen Estrup hallitsi yhtämittaa 19 vuotta, tärkeimmät ratkaisut tehtiin hätäasetusten avulla vastoin kansankäräjien enemmistöä. Samaan aikaan oli maassa tiukka poliisihallinto, joka esti liiallisen ilonpidon hallituksen kustannuksella. Siitä osoituksena voidaan mainita, että v. 1876 tuomittiin pilapiirtäjä Harald Brix 4 vuodeksi kuritushuoneeseen hallituksen halventamisesta ja vallankumouksen yllyttämisestä! Se oli oikeuslaitoksen antama tunnustus piirustuksen mahdista.

Vielä kesti 7 vuotta ennenkuin vaali vaalilta voimakkaammaksi kasvaneen talopoikaisväestöä edustavan venstre-puolueen vaatimus parlamentaarisesta hallituksesta toteutui v. 1901. Suunnilleen samanaikaisesti alkoi Tanskan poliittisten pilapiirrosten loistoaika, jota on jatkunut tähän saakka. Erityisesti on mainittava kaksi verratonta taiteilijaa, nimittäin Alfred Schmidt ja Herluf Jensenius, jotka ovat piirtimellään aivan mestarillisella tavalla kuvanneet valtiollisia tapahtumia ja toimivia poliitikkoja.

1901-1913 oli venstrellä kaikki valta käsissään. V. 1901 vaaleissa oli oikeisto saanut vain 8 paikkaa ja sosialidemokratit olivat vielä silloin pienenä vähemmistönä. Venstren valta-aikana suoritettiin monia suuria uudistuksia. Valtiolliselle elämälle antoivat noina vuosina väriä ja pilapiirtäjille ainehistoa erityisesti sisäiset suuntataistelut valtapuolueen piirissä, jotka johtivat v. 1905 tapahtuneeseen radikaalisen siiven eroon venstrestä. Pilakuvia hallitsevana hahmona oli erityisesti venstre-puolueen kaikkivaltias puheenjohtaja tilanomistaja J.C. Christensen, joka konservatiivien keskuudessa nautti jakamatonta epäsuosiota. Christensenin pääministerikausi päättyi yllättävästi, kun hänen suosimansa oikeusministeri Alberti osoittautui jättiläiskavaltajaksi. Alberti oli ollut pakotettu jatkuneiden poliittisten hyökkäysten vuoksi 22/7 1908 jättämään paikkansa hallituksessa, jonka sovitukseksi Christensen hankki hänelle Danneborgin suurristin ja salaneuvoksen arvonimen. 8/9 1908 ilmoittautui Alberti poliisille ja hänen vuosikausia jatkuneiden kavallustensa todettiin nousevan 15 miljoonaan kruunuun. Christensenin oli pakko jättää hallituksesta eroanomus tämän jälkeen, mutta hän säilytti keskeisen asemansa Tanskan valtioelämässä kuolemaansa saakka. Christensen oli noina vuosina pilapiirtäjien erikoissuosiossa, nimenomaisesti Alfred Schmidtin, joka kuvasi hänet aina kettu olkapäällä. Mutta Christensen jatkoi leikkiä, valitellen puhetilaisuuksissaan, että häntä ei kenties tunneta, koska hän on jättänyt ketun kotiinsa.

V. 1913 vaaleissa voittivat sosialidemokraatit ja radikaalinen venstre, saaden yhteensä 55 % paikoista. Radikaali Zahle muodosti ensimmäisen hallituksensa, joka istui yhtämittaisesti 7 vuotta. Tämän hallituksen aikana saatiin perustuslain muutos, joka huomattavasti laajensi vaalioikeutta. Pilapiirtäjien aihekenttänä olivat sota-ajan säännöstely, keinottelijat, nousevat verot ja pääministeri Zahle, jonka pienestä koosta ja isosta nenästä riitti helppoa iloa.

Ajanjakso 1920-29 on teoksessa merkitty otsakkeella: taistelu enemmistöstä. Se suoritettiin noina vuosina sosialidemokraattien ja porvareiden välillä ja se päättyi edellisten voittoon. Johtavat porvaripuolueet venstre ja konservatiivit eivät voineet päästä yhteistyöhön, sillä venstre vihasi konservatiiveja Estrupin ajan diktatuuripolitiikan takia ja konservatiivit eivät puolestaan voineet sulattaa venstren yksipuolista maatalousohjelmaa. Sitäpaitsi näiden puolueiden taloudelliset intressit eivät sopineet yhteen: turvatakseen maataloustuotteiden viennin ulkomaille suosi venstre vapaakauppaa, kun taas teollisuutta edustavat konservatiivit vaativat tulli- ja tuontirajoituksia. "Tyypillistä oli, että konservatiivisella tehtailijalla oli enemmän etujen yhteyttä teollisuustyöläisen kanssa kuin talonpojilla", sanotaan eräisiin pilakuviin liittyvässä selonteossa.

V. 1920 vaaleissa säilytti venstre asemansa suurimpana puolueena ja venstren johtaja Neergaard muodosti hallituksen. Lähinnä seuraavat vuodet olivat taloudellisesti vaikeat: esim. helmikuussa 1922 oli 34 % järjestyneestä työväestöstä työttömänä. Pääministerin, joka oli samalla valtiovarainministeri, piti kohottaa veroja ja tehostaa niiden perimistä. Hän tuli sanomattoman epäpopulääriksi ja pilapiirtäjät käsittelivät häntä kovakouraisesti. Julkaisemme ohella Schmidtin kuvan Neerdaardista kahvilaveron perijänä.

V. 1924 vaaleissa menetti venstre 7 paikkaa sosialidemokraateille, joista tuli suurin puolue. Stauning muodosti ensimmäisen hallituksensa. Se noudatti varsin jyrkkää vasemmistopolitiikkaa, josta osoituksena teoksessa mainitaan, että "Kong Christian", joka oli ollut Tanskan kansallislaulu, poistettiin liian monarkistisena ja sijalle otettiin "Der er et yndigt Land." Erityistä huomiota saavutti - myös pilapiirtäjien keskuudessa - opetusministeri Nina Bang, jonka nimityspolitiikan johtavana periaatteena väitettiin olevan: "Oletko sosialidemokraatti - jaa vai ei". Yllä eräs pilapiirros tästä aiheesta. Kuvan allekirjoitus on: "vihdoinkin pätevä hakija". Selitykseksi on mainittava, että otollisen hakijan kädessä oleva olutpullo tähtimerkein on sos.dem. puolueen määräysvallassa olevan oluttehtaan tuotetta.

Ensimmäinen sos.dem. hallitusyritys ei täysin onnistunut, sillä v. 1926 vaaleissa venstre voitti enemmän kuin sos.dem.puolue, joka kuitenkin säilytti asemansa suurimpana puolueena. Kun radikaalinen venstre lopetti yhteistyönsä sosialidemokraattien kanssa, muodosti Madsen-Mygdal venstrehallituksen, joka kesti vuoteen 1929 saakka. On suurelta osalta Madsen-Mygdalin joustamattomuuden ja puutteellisen yhteistyöntaidon syytä, että sosialidemokraatit saavuttivat n. 1929 vaaleissa ratkaisevan voiton.

Vuodelta 1926 on tanskalaisen poliittisen satiirin kenties tunnetuin piirros, jonka julkaisemme ohella. Stauning on siinä esitetty Kööpenhaminan eläintarhan virtahepo "Jeppenä", joka juuri samoihin aikoihin oli myyty ulkomaille, mutta joka oli kieltäytynyt menemästä kuljetushäkkiin. Selitys on seuraava: Stauning oli lausunut v. 1926, että vapaakauppa on onnellisin olotila kansoille, mutta eräässä sos.dem. kongressissa myöhemmin hän oli todistellut, että tullit voivat olla tarpeen työn varaamiseksi tanskalaisille työläisille. Jensenius piirsi kuvan, jossa hän kysyy, haluaako "Jeppe" mennä oikeiston suosittelemaan suojelutullien häkkiin vai ei. Rohkea kuva entisestä pääministeristä, mutta Tanskassa se käy päinsä.

Toinen Jenseniuksen mestarillinen piirustus kuvaa Stauningia oppositiossa Madsen-Myghalia vastaan. Landmansbanken oli joutunut vaikeuksiin ja asioiden järjestäminen aiheutti valtiolle 500 miljoonan kruunun menot. V. 1927 moitti Stauning hallitusta, että se oli käyttänyt valtion varoja Landsmansbankenin avustamiseen. V. 1928 joutui Privatbanken vaikeuksiin ja silloin Stauning moitti hallitusta, että se ei ollut ojentanut tälle pankille auttavaa kättä. Ohellisessa kaksiosaisessa piirroksessa proletaari Stauning vuodelta 1927 ja talousmies Stauning vuodelta 1928.

V. 1929 vaaleissa, jotka aiheutuivat siitä, että konservatiivit olivat kaataneet venstre-hallituksen, sosialidemokraatit voittivat 8 paikkaa (61), venstre hävisi 3 (43), konservatiivit hävisivät 6 (24), radikaalit säilyttivät asemansa (16) ja oikeusliitto sai 3 paikkaa. Stauning muodosti hallituksen yhdessä radikaalien kanssa ja oli tästä lähtien eri hallituksissa yhtämittaisesti pääministerinä kuolemaansa saakka 1942. Muutamia kuvia näiltä vuosilta.

V. 1931 teki Stauning sopimuksen konservatiivien kanssa maatalouden ja työttömien avustamisesta. Siitä Schmidtin kuva: Stauning kiikuttamassa konservatiivien johtajaa Christmas Mölleriä.

V. 1931 vaati oikeusministeri Zahle, että 70 vuotta täyttäneet tuomarit oli vapautettava viroistaan. Tuomarit vetosivat v. 1915 perustuslakiin, jossa heille turvattiin oikeus olla toimessa iästä riippumatta ja jonka oli varmentanut silloinen oikeusministeri Zahle. Siitä kuva ohella.

Hitlerin valtaantulon jälkeen oli Tanskan hyvän naapurisovun vuoksi noudatettava varovaista politiikkaa Saksaan nähden. V. 1938 tuli Göring käynnille Helsingöriin, jonka sosialidemokraattinen pormestari otti hänet monin kunnianosoituksin vastaan. Siitä ohellinen Jenseniuksen piirros.

Saksan miehitettyä huhtikuussa 1940 Tanskan, tehtiin pilapiirtäjien leikinlaskusta loppu, mutta vapautuksen jälkeen se alkoi uudelleen. V. 1945 vaaleissa venstre peri voiton ja sen johtaja Knud Kristensen muodosti puhtaan venstre-hallituksen. Ohellisessa Ungermannin kuvassa Kristensen pyytää aikaisemmalta venstre-pääministeriltä J.C. Christenseniltä kettua lainaksi.

Kristensenin hallitus kaatui 1947 Etelä-Slesvigin kysymykseen. Sijalle tuli sosialidemokraattinen hallitus Hans Hedtoftin johdolla. Bo Bojesenin piirros kertoo hallituksenvaihdoksesta: Kristensen lähtee ja tilalle tulee Hedtoft. Hotellin eteisvartijana on ulkoministeri Gustav Rasmussen, joka siirtyi Kristensenin hallituksesta Hedtoftin hallitukseen. Lähtiessään Kristensen toivoo, että Rasmussen siirtäisi sen luottamuksen, jota hän oli osoittanut Kristensenille itselleen, hänen seuraajalleen. Selitykseksi lienee sanottava, että Rasmussen hallituksenvaihdoksen jälkeen lausui, että hän ei ole tavannut yhtäkään niin edustavassa asemassa olevaa politikkoa kuin Kristensen, jolta olisi niin täydellisesti puuttunut käsitys siitä, mitä ulkopoliittiset näkökohdat edellyttivät.

Näin olemme pilakuvia seuraten tulleet Tanskan valtiollisen elämän nykyhetkeen. Perustuslain 100-vuotisjuhla osoitti, että sama huumorin höystämä poliittinen toiminta, joka on ollut ominaista Tanskan viimeaikaiselle historialle, jatkuu edelleenkin.

Lopuksi pari nokkelaa repliikkiä, joita esittelemässämme teoksessa on koko nipullinen.

Kun J.C. Christensen tuli ministeriksi, kerrottiin tästä jyllantilaisesta talon isännästä, että hän oli ruvennut ottamaan ranskan tunteja. Hän dementoi huhun seuraavasti: "Juttu on hyvä, mutta ei täysin oikea. Kyseessä ei ollut ranska, vaan saksa, se ei tapahtunut tänä vuonna, vaan viime vuonna, ja se en ollut minä, vaan minun tyttäreni. Muuten oli juttu tosi."

Stauning kääntyi erään eduskuntakeskustelun aikana Christemas Möllerin puoleen ja lausui: "Arvoisa edustaja uskoo ilmeisesti, että minä olen täydellinen idiootti." Möller teki välihuudon: "Ei mikään ole täydellistä, herra pääministeri."

Vieläpä repliikkien vaihto nykyisen II kamarin puhemiehen, Bomholtin ja I kamarin puhemiehen, Steincken väliltä. Bomholt: "Näyttää kuin sinä ajattelisit." Steincke. "Voitko *sinä* nähdä sen."

Perustuslain 100-vuotisjuhlapäivänä piti Bomholt 7 puhetta ja Steincke 1 puheen. Politikenin virallinen juhlaselostus alkoi komealla 4-palstan otsikolla: Bomholt löi Steincken 7-1.

Urho Kekkonen