8.11.1959 Helsingissä

AJAN VAATIMUKSET KIRKOLLE

Kiitollisin sydämin voimme me suomalaiset todeta, että kirkon asema maassamme on aikojen vaihteluista huolimatta pysynyt perinteellisellä lujalla pohjalla. Kun sotien päättymisen luomat olosuhteet aiheuttivat miltei kaikilla yhteiskuntaelämämme aloilla muutoksia, säilytti kirkko omat työmahdollisuutensa ja -muotonsa. Kirkon toiminta on - niin voidaan sanoa - saanut sodan jälkeisenä aikana valtiovallan taholta entistä suurempaa huomiota ja tunnustusta osakseen, mistä on omalta osaltaan todistuksena kahden uuden hiippakunnan perustaminen tällä vuosikymmenellä. En ole täysin varma siitä, mutta rohkenisin olettaa, että Suomen kirkon historiassa ei ole toista ajanjaksoa, jonka kuluessa olisi lyhyessä ajassa laajennettu ja lisätty kirkon hallintoa niin kuin tällä vuosikymmenellä on tapahtunut. Valtiovallan puolesta tätä ei ole tehty yksin kirkon hallinnon tehostamiseksi vaan siinä toivossa ja luottamuksessa, että kirkko voisi entistä paremmin suorittaa tehtävänsä etsivän ihmisen johdattamiseksi ratkaisuissaan iankaikkisuuden eteen, niin kuin piispa Simojoki tänään saarnassaan meille esitti.

Kirkolle asettaa nykyinen aika suuret vaatimukset. Maailma elää valtavan kehityksen kautta. Mikään maa - tällä hetkellä kaikkein takapajuisinkaan - ei jää tästä kehityksestä osattomaksi. Omassa maassamme olemme lyhyessä ajassa eläneet yhteiskunnallisen muuttumisen, joka on kumouksen kaltainen. Teollistumisen vauhti, joka on tähän mennessä ollut varsin ripeä, tulee vastaisuudessa yhä kiihtymään. Tässä muuttuvassa yhteiskunnassa avautuu kirkolle uusia tehtäviä. Kirkon työn tulee elimellisellä tavalla liittyä sen ihmisen ongelmiin, jonka muodostamassa yhteiskunnassa kirkon on työskenneltävä.

Tiedän sen, että Helsingin hiippakunnan uusi piispa tuntee tämän ongelman, ja tiedän myös sen, että hän kykenee korkeassa palvelustehtävässään toimimaan niin, että kirkon työ löytää oikean kosketuskohdan ihmiseen. Toivotan Teille, piispa Simojoki, Korkeimman siunausta Teille avautuvassa suuressa tehtävässä.