1, 29 ja ?

Kajaanin Lehti 70/28.6.1920

Lontoon Olympialaisissa kisoissa 1908 sai Suomi yhden palkinnon, Tukholmassa 1912 - 29. Otsikon kysymysmerkki tuolla ylhäällä viittaa Antwerpenin kisoihin. Montakohan palkintoa sieltä saadaan?

Moni päätellee, että Ahvenanmaan kysymyksen, Tarton rauhanneuvottelujen, messujen, bolsheviki-vaaran ja monen muun tärkeän seikan rinnlla on jotenkin yhdentekevää, kuinka paljon palkintoja sieltä tulee, mutta he erehtyvät varmasti. Se ei nimittäin ole laisinkaan yhdentekevää. On näet niin merkillistä, että tuollaisilla seikoilla on erinomaisen suuri tenhovoima, jopa niin suuri, että suuret urheiluvoitot ovat ikäänkuin suuria kansallisvoittojakin. Ihmiset näet ymmärtävät niitä niin hyvin. Sitäpaitsi on urheilu niin läpikotaisin syöpynyt tärkeäksi tekijäksi koko nykyaikaiseen elämään, että se enemmän tai vähemmän kiinnittää kaikkien mieliä koko sivistyneessä maailmassa, erittäinkin kun kysymyksessä on semmoinen kansojen voimainmittelö kuin olympialaiset kisat. Muistammehan kaikki, kuinka itsetuntomme nousi Hannes Kolehmaisen voitoista ja kuinka me tunsimme ikäänkuin omassa ruumiissamme sen pistoksen joka esti Tatun voittamasta kisojen Marathonjuoksun. Ja varmaa on myös, että me suomalaiset noiden 29:n palkinnon vuoksi suuresti nou- simme muiden kansojen silmissä. Joka tapauksessa odottelimme henkeä pidätellen viestejä Olympialaisista, ja kun niitä lisälehdin leviteltiin, olipa pyhä tahi arki, niin me kaikki ylpey- dellä tunnustimme: Olen suomalainen! Nuo voitot nostattivat siis kansallista itsetuntoamme, liittivät hetkeksi kokonaisen kansakunnan samojen ajatuksien, samojen tunteiden ympärille.

Nytkin tarvitsemme jotakin samanlaista yhdistävää, intomieltä nostattavaa, jota kaikki ymmärtävät, jota muidenkin täytyy pitää arvossa. Kuta voimakkaampana se esiintyy, sitä parempi meille, sillä ilman itsetuntoa, alamme kansallisesti ja rodullisesti taantua. Jos siis Antwerpenista palaisimme huonoin tuloksin, olisi se sangen ankara isku kansalliselle itsetunnollemme ja yhtä paha kolaus myöskin kansainväliselle arvonannollemme. Otsikossa olevan kysymysmerkin paikalle täytyy siis voida muutaman viikon kuluttua panna hyvin edustava numero, jos meillä mieli välttää nimitystä väsähtänyt ja ruumiillisesti taantuva kansa. Urheilijamme pitävät kyllä huolen siitä, että kunnialla tekevät tehtävänsä, mutta tekevätkö sen myöskin ne, joiden vallassa on ratkaista, kuinka paljon voimme urheilijoita Antwerpeniin lähettää, kummoiset olot voimme heille siellä kustantaa, kuinka pitkän harjoitusajan valmistaa perillä että miehemme ratkaisevaa hetkeä varten olisivat tottuneet ilmastoon ja moniin muihin tuloksiin vaikuttaviin olosuhteisiin? Niin, kuinka lie? Sinä olet yksi niistä, joista noiden kysymysten ratkaisu riippuu. Vastauksen voit antaa hankkimalla itsellesi Suomen Urheilulipun; nimittäkäämme siksi sitä emaljista tehtyä Suomen lippua, joka myydään osanottomme ja edustuksemme hyväksi Antwerpenin kisoissa. Niitä täytyy myydä kymmenintuhansin ennenkuin menot ovat peitetyt. Olympialaislippu siis jokaiselle!