Pääministeri Kekkonen: Herra puhemies! Hallituksen esitysten käsittely on eduskunnassa ehtinyt nyt niin pitkälle, että alkaa olla jo nähtävissä, mikä enemmistön kannanotto tulee olemaan. Lienee pidettävä nimittäin selvänä, että valiokuntien mietinnöt antavat tästä riittävän selvän kuvan (Ed. Hakkila: Oikein!). Mutta nämä mietinnöt tai niitten syntytapa antaa myös kuvan siitä suuresta huolettomuudesta, etten sanoisi edesvastuuttomuudesta, jota eduskunnassa tietyissä ryhmissä tunnetaan, ja siitä vastuun pakoilusta epämiellyttävien ratkaisujen suhteen, joka on vallalla (Ed. Karvikko: Kuka vastuuta pakenee?). Toinen mietintöhän syntyi, niin kuin tunnetaan, sillä tavalla, että eräs edustaja pidättäytyi äänestämästä; hän ei voinut antaa ääntänsä kysymyksessä, joka merkitsee n. 10 miljardin markan menoa taikka tuloa valtiolle, ja kun hän sitten joutui nostamaan arvan, niin tämän arvan tulos ratkaisi valiokunnan kannan (Ed. Hiltunen: Kuka oli se edustaja? - Ed. Lahtela: Kansanpuolueen!). Toinen mietintö taas syntyi sillä tavalla, että kokonaisen ryhmän edustajat olivat valiokunnan kokouksesta poissa. Minun täytyy sanoa, että kun eduskunnassa hyvin paljon puhutaan, että taloudelliset realiteetit on asetettava poliittisten realiteettien edelle, tuntuu siltä, niin kuin tällä kertaa poliittiset realiteetit asetettaisiin tärkeämmiksi niitten taholla, jotka tähän asti ovat puhuneet taloudellisten realiteettien puolesta.

On ollut havaittavana, että kun eduskunnan tietyt ryhmät eivät ole halukkaita hyväksymään niitä ehdotuksia, joita hallitus on tehnyt, eivät ole halukkaita siis tekemään vaalitaktillisesti kenties ikäviä johtopäätöksiä, on tätä haluttomuutta puolusteltu sillä, että hallituksen ehdotukset ovat vähän valmisteltuja, että hallitus hätäilee taikka että hallitus ei esitä koko ohjelmaansa. Täytyy sanoa, että hallituksen toiminnassa ei ainakaan mitään hätäilyä ole esiintynyt, päinvastoin voidaan hyvällä syyllä sanoa, että hallitus on viivytellyt. Kokoomuksen keväinen välikysymyshän huipistui siihen syytökseen, että hallitus on viivytellyt taloudellisten toimenpiteitten esittämisessä. Sanoin silloin ja sanon sen nytkin, että tämä kokoomuksen syytös piti paikkansa. Hallitus ei riittävän ajoissa saanut aikaan ohjelmaa, joka olisi ollut sellainen, että ensi talven työttömyys olisi voitu hyvissä ajoin ehkäistä. Mutta syynä siihen oli se, minkä tämän välikysymyskeskustelun yhteydessä sanoin, että on viimeiseen saakka pyritty neuvottelemaan näistä toimenpiteistä; viimeiseen saakka on pyritty neuvotteluteitse saamaan aikaan sopimus, jotta voitaisiin eduskunnan enemmistöön nojautuvien ryhmien päätöksellä nämä toimenpiteet myöskin läpiviedä, eikä tätä sopimusta siihen mennessä ollut saavutettu. On hyvin mielenkiintoista palauttaa mieliin, kuinka sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja, ed. Tanner tämän välikysymyksen yhteydessä sanoi, että olisi ollut toivottavaa, että hallitus olisi jo nyt välikysymyksen yhteydessä esittänyt ohjelmansa, jonka ohjelman avulla voitaisiin kustannustasokriisistä selvitä, mutta kun se ei ole sitä esittänyt, niin tällä kertaa ryhmä tyytyy tähän ilmoitukseen, että se aikoo nämä toimenpiteet esittää.

Nyt täytyy sanoa, että sen jälkeen kun viimeiset keskustelut eduskunnassa on käyty kustannustasokysymyksestä, tilannekuva on tullut yhä tarkkapiirteisemmäksi. Vientisuhdanteet eivät parane ja työttömyys tulee olemaan ensi talvena odotettua suurempi. Juuri tämä näköala on pakottanut kaikki vastuuntuntoiset kansanedustajat yrittämään sitä, että saataisiin sellainen hallitus, joka eduskunnan enemmistöön nojautuen voisi esittää toimenpiteitä meidän talouselämämme tasapainoon saattamiseksi, mutta tällaista yhteisymmärrystä ei ole aikaansaatu. Minä vakuutan, hyvät kansanedustajat, että sitä on totisesti yritetty viimeiseen saakka. Heinäkuun 9 päivänä, samana päivänä, jolloin hallitus muodostettiin, minulla oli tilaisuus sosialidemokraateille lähettää ehdotus, jossa olin yhä edelleenkin esittämässä yhteisymmärrykseen pääsemistä osittain heidän asettamillaan ehdoilla, mutta siitäkään ei tullut mitään. Asia on kuitenkin sillä tavalla, että aika ei odota. On saatava alkuun jotkin toimenpiteet, jotta työllisyystilanne tulevana vuonna voitaisiin turvata. Tämäntapaisena alkuna hallitus on käsittänyt ne ehdotukset, jotka se on eduskunnalle vajaat pari viikkoa sitten jättänyt.

Kun sanotaan, että nämä esitykset ovat vähän valmisteltuja, niin se ei pidä paikkaansa. Edellisen hallituksen aikana valmisteltiin näitä kaikkiakin eduskunnalle nyt jätettyjä esityksiä varsin huolellisesti. Se on sanottava mm. ylellisyysveron osalta. Kun täällä erikoisesti autoveron osalta on sosialidemokraattien piirissä puhuttu hyvin pahaa nykyisestä hallituksesta, minun täytyy sanoa näille pahanpuhujille ja -kirjoittajille, että tämä autoveroesitys nimenomaan on ed. Rantalan luotettavaa käsialaa pilkusta pilkkuun. Oli vain pelkkä sattuma, että sitä ei esitetty eduskunnalle edellisen hallituksen aikana jo. Tämä olisi pitänyt ottaa huomioon silloin, kun kirjoitellaan nykyisen hallituksen pahasta tahdosta hyviä harrastuksia kohtaan. Se olisi pitänyt ottaa huomioon silloin, kun eräs tunnettu hallintoneuvos pakinankirjoittajan tyyliin käsittelee perustuslakikysymyksiä autoverotuslakiesityksen yhteydessä.

Sanotaan edelleen, että hallitus ei ole esittänyt koko ohjelmaansa. Toissa viikon keskiviikkona esittämässäni lausunnossa sanoin, että tämä on välttämätön alku, joka on kaikissa olosuhteissa toteutettava, muuten ei päästä mihinkään. Sanoin myöskin sen, että jos lisätoimenpiteitä tarvitaan ensi syksynä, niin tilanne todella on kehittänyt sellaiseksi, että jokaisen kansalaisen täytyy nähdä näiden lisätoimenpiteitten tarpeellisuus ja välttämättömyys. Varmaa on, että jos hyväksyttäisiin nämä toimenpiteet, jotka nyt ovat eduskunnan käsiteltävänä, niin se jo sellaisenaan auttaisi työllisyystilannetta ensi talvena varsin merkittävällä tavalla.

Kun olin valtiovarainvaliokunnassa ns. asiantuntijana kuultavana, niin siellä ed. Hietanen esitti tiedustelun, onko hallitus huolehtinut siitä, että jos nämä ehdotukset hyväksytään, niin työnantajat saadaan pitämään työntekijät työssä. Minulla on tämän tiedustelun perusteella ja johdosta ollut syytä asettua aivan viime aikoina uudelleen yhteyteen maamme teollisuustyönantajien kanssa, ja voin sanoa, että myös maamme teollisuustyönantajien, joiden edustajien kanssa olen neuvotellut, käsityksen mukaan hallituksen esityksen hyväksyminen olisi parantanut tuotannon kannattavuusedellytyksiä ja kilpailukykyä sekä auttanut pyrkimyksiä tuotannon käynnissä pitämiseen ja joukkotyöttömyyden ehkäisemiseen (Ed. Hietanen: Ei ollut mitään takeita!). Tämän pitäisi antaa ajattelemisen aihetta niille, jotka kevytmielisesti käyvät hallituksen esityksen hylkäämään.

Mutta niin kuin tiedetään, kyseenalaiseksihan on suorastaan tehtykin, että ei tarvittaisi mitään toimenpiteitä, että tilanne on sellainen, että kaikki toimenpiteet toistaiseksi voitaisiin lykätä myöhemmäksi. Niinpä sosialidemokraattisen puolueen talousekspertiksi toivehikkaasti heittäytynyt finanssiopin professori Matti Leppo suositteli viime sunnuntaina Suomen Sosialidemokraatissa julkaisemassaan artikkelissa selvää viivyttelytaktiikkaa. Hänhän kirjoitti mm.: "On ainakin odotettava ja nähtävä, onko Suomen talouselämässä todella jättiläistyöttömyys jatkuvana" ja lisäsi: "eikä vain talvityöttömyytenä edessä, vai onko väite sen tulosta osittain tarkoitukselliseen liioitteluun perustuvaa". Tietämäni mukaan kansantaloustieteessä on viime vuosina suositeltu työllisyyspolitiikkaa, joka mahdollisimman ajoissa ennalta turvaisi korkean työllisyyden. Mutta tämä sosialidemokraattinen professori on asettunut uuden työllisyysteorian kannalle, ja ihmeellisintä on se, että tämän päivän Sosialidemokraatti pääkirjoituksessaan, monilla välikkeillä varustetussa pääkirjoituksessaan, lämpimästi puolustaa professori Lepon käsityskantoja ja kysyy ivallisesti: "Kuka nämä asiat paremmin tietää, paatunut pääministeri vaiko kiihkoton tiedemies professori Leppo?" (Hilpeyttä) On kyllä totta, että professori Lepon linja on kiihkoton. Se on suorastaan kylmäverinen, tämä professori Lepon ohjelma. On siis odotettava, ei vain sitä, tuleeko jättiläistyöttömyys, vaan odotettava sitä, jatkuuko tämä jättiläistyöttömyys muunakin kuin jättiläistalvityöttömyytenä. Sitten vasta olisi tämän talousoppineen ja tiedemiehen käsityksen mukaan oikeus ryhtyä toimenpiteisiin, ja sitä Sosialidemokraatin pääkirjoitus tänä päivänä koettaa myös toimittaa. Mitähän Suomen työväestö, joka joutuisi tämän kiihkottoman professorin koekaniiniksi, tästä sanoisi, jos asiat päästettäisiin tälle kannalle (Ed. Leskinen: Ei se joudu, herra pääministeri!). - - Anteeksi? (Ed. Leskinen: Ei se joudu!) - Pitäkää sitten talousasiantuntijanne kurissa (Hilpeyttä. - Ed. Hakkila: Onko maalaisliitolla varaa puhua kurista? - Eduskunnasta: Ei se Niukkasen esimerkkikään niin erinomainen ole!). Puhukaa te siitä.

SAK:n toisella varapuheenjohtajalla Antikaisella on kyllä toinen käsitys kuin professori Lepolla. Mutta on merkille pantavaa, että puheenjohtaja Antikaisen lausunto oli pimeällä petiitillä samaan aikaan tämän päivän Sosialidemokraatissa kuin professori Lepon ansioita monilla välikkeillä varustetussa kirjoituksessa kuvailtiin. (Eduskunnasta: Ei sekään kelpaa pääministerille). - Ei, kyllä minun täytyy sanoa, että minä olen hyvin pitkällä ed. Antikaisen kannalla. Kun ed. Antikainen sanoo esim. seuraavat sanat: "Toimenpiteisiin on ryhdyttävä, koska tilanne mm. ensi talven työllisyyttä ajatellen pahenee päivä päivältä", niin minulla on aivan tämä sama käsitys. Toimenpiteitä tarvitaan, koska tilanne pahenee päivä päivältä, eikä ole syytä jäädä odottamaan toimenpiteitä, niin kuin professori Leppo ja Suomen Sosialidemokraatin pääkirjoittaja suosittelevat. Minä olen täysin samaa mieltä kuin ed. Antikainen.

Kun tästä asiasta vajaat kaksi viikkoa sitten täällä keskusteltiin, niin minä saatoin hallituksen puolesta esittää ne perustelut, joiden vuoksi tämän tapaiset toimenpiteet ovat välttämättömät. Nämä toimenpiteet ovat nimittäin välttämättömät työllisyyden turvaamiseksi ja devalvaation torjumiseksi. Olen lukenut niitä lausuntoja, joita toissaviikon keskiviikkoisessa istunnossa eduskunnassa esitettiin, ja minun täytyy valitettavasti sanoa, että niissä lausunnoissa ei, mikäli minä huomasin, lainkaan käsitelty sitä, millä tavalla voitaisiin suorittaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä työllisyyden turvaamiseksi, ja devalvaatiota vastaan ei puhuttu enempää oikealta kuin vasemmaltakaan. Minun täytyy sanoa, että oli hyvin kuvaavaa ja pahaenteistä, että devalvaatiosta vaiettiin (Ed. Karvikko: Vielä pahaenteisempää, kun pääministeri puhui!). - Mutta sitä enemmän, ed. Karvikko, esiintyi täällä toissaviikon keskiviikkona henkilökohtaisia hyökkäyksiä.

Minun täytyy sanoa, että hämmästyttävintä oli se, että entinen ministerikolleega pani alulle nämä henkilökohtaiset hyökkäykset ja kokolailla kärkevästi, siitä huolimatta, että ennen kuin hallitus hajaantui, yhtenäisesti sovittiin siitä, että tässä nyt ei ole kysymys mistään henkilökohtaisista ristiriidoista, vaan erimielisyydestä siitä, minkälainen pula on ja miten se on torjuttava. Tästä sovittiin yhteisesti, mutta se sopimus ei kovin pitkälle kestänyt. Tietysti tähän hyökkäykseen piti sekoittaa myöskin ulkopoliittiset asiat, kuinkas muuten. Väitettiin, että minä käytän hyväkseni suurvaltojen välisiä ristiriitoja. Puuttui vain, että olisi sanottu, että minä panen alulle ja viritän ja ylläpidän näitä suurpoliittisia ristiriitoja (Hilpeyttä. - Eduskunnasta: Sitä ei kukaan keksinyt!). Tämä ryntäys ulkopolitiikan alalle minun ymmärtääkseni oli kokolailla tarpeeton ja epäviisas, sillä se ulkopolitiikka, jota edustan, on täysin tasavallan presidentti Paasikiven linjan mukaista ulkopolitiikkaa, ja minun täytyy suositella, että myöskin sosialidemokraattiset puhujat pitäytyisivät saman Paasikiven linjan taakse (Ed. Hakkila: Se riittää, kun kaksi herraa on!).

Kun sosialidemokraattien taholta on hyökätty henkilökohtaisesti minua vastaan, niin jos katsellaan sitä kahden ja puolen vuoden aikaa, jonka sosialidemokraattis-maalaisliittolainen hallitus on ollut hoitamassa maan asioita, niin on syytä palauttaa mieliin, että minä en tähän hallitukseen kovin suurin toivein mennyt. Eräässä Kuopiossa pitämässäni puheessa nimenomaan lausuin olevan vähän toiveita siitä, että tämä hallitus kykenisi asiat hoitamaan menestyksellä, koska ristiriidat ovat sittenkin hyvin suuret. Minä sain tästä lausunnostani hyvin arvovaltaiset moitteet. Puoluetoverini Niukkanen piti kohta tämän jälkeen puheen ja sanoi, että torpanpojan pitäisi uskoa ja yrittää eikä saa luopua noin vähällä. Minä nyt olen kahden ja puolen vuoden aikana uskonut ja yrittänyt, ja kun tarkastelen tuota kahden ja puolen vuoden aikaa, niin voin panna merkille, että useammin minä omieni kanssa olen ollut ristiriidassa kuin sosialidemokraattien. Mutta tämän palkinnon minä sitten heiltä saan. Minun täytyy sanoa myöskin seuraajilleni yhteistyössä sosialidemokraattien kanssa, että kyllä te saatte aikananne yhtä huonon päästökirjan ed. Leskiseltä kuin minä olen saanut. Mutta minulla on se lohdutus, että se ei ollut minulle yllätys.

Ed. Kaitilalle, joka täällä myöskin kuului turvautuneen henkilökohtaisiin hyökkäilyihin, minä sanon, että se ei ollut minun syytäni, ed. Kaitila, että kansanpuolue asiallisesti katkaisi hallitusneuvottelut (Ed. Kaitila: Ei siitä ollut kysymys! - Ed. Karvikko: Kuka ne katkaisi?). - Kansanpuolue.

Minä olen sanonut, että kustannustason alentaminen on toinen vaihtoehto, jolla voidaan talouspula torjua. Toinen vaihtoehto on devalvaatio. Mutta sosialidemokraatit ovat suositelleet jo aikaisemmissa neuvotteluissa erästä kolmatta tietä, jota he ovat sanoneet muistaakseni "nurinkäännetyksi suhdannepidätysjärjestelmäksi". Nyt professori Leppo on myöskin kiihkottomuudessaan mennyt puoltamaan tätä nurinkäännettyä suhdannepidätysjärjestelmää, vaikka hän sanoo siitä, että suhdannepidätysjärjestelmä on alettava negatiivisesta päästä. Se merkitsee, noin tavallisen ihmisen kielelle käännettynä, tämä "negatiivisesta päästä aloitettu suhdannepidätysjärjestelmä" sitä, että viennille annetaan raha-apua, jotta se voisi toimia, ja viennin tulee tämä raha-apu maksaa valtiolle takaisin, ja väitetään, että tämä voisi meidän kustannuskriisimme selvittää (Oikealta: Tilapäisesti!). Nyt kysytään, mistä nämä rahat tulisivat. Tietenkin veronmaksajilta. Missään muualla meillä ei ole vapaita varoja, niin kuin hyvin tietää valtiovarainministeri, joka on koettanut hankkia kaikki liikenevät varat valtion käytettäväksi tätä syksyä varten, ja ed. Junnila täällä todisti, ettei hän tule siinä onnistumaan. Missä ne varat nyt olisivat sitten, jotta ne voitaisiin antaa viennille vientiavuksi? Niitä ei ilmeisesti muuten ole saatavissa kuin verotusta lisäämällä. Minun täytyy sanoa, että on aika huomattava ero tämän hallituksen verotuspolitiikan ja professori Lepon suositteleman verotuspolitiikan välillä. Me näet esitämme verotusta alennettavaksi. Jos takaisinmaksu riippuu tulevasta kannattavuudesta, niin kuin ilmeisesti täytyy riippua, niin joutuu kysymään noin kansantalouden yleisen kehityksen kannalta mikä intressi sitten teollisuudenharjoittajalla on pitää lähivuosina kustannukset kohtuullisissa rajoissa, koska hän joutuu maksamaan sitä varmemmin velkansa valtiolle takaisin. Mutta jos hän nostaa kustannukset niin paljon, että tuotanto ei kannata, niin valtio joutuu menettämään lopullisesti nämä antamansa avustusrahat (Ed. Murto: Samalla laillahan ne nytkin ryöstetään!). Tämä on sellainen kanta, joka ilmeisesti on käytännössä täysin mahdoton. Että se on teoriassa mahdollinen, se minun täytyy uskoa, koska finanssiopin professori sen on sanonut.

Mehän voisimme ottaa erään esimerkin, joka kenties valaisee jokaiselle meistä, mitä tämä professori Lepon suosittelema linja merkitsee koko laajuudessa käytäntöön otettuna. Mehän taistelemme tällä kertaa siitä, että meidän täytyy kustannustasomme saada alenemaan ja elinkustannukset alenemaan. Hyvä, me voimme antaa hallituksesta määräyksen, että vähittäiskaupan täytyy myydä kaikki tuotteensa 10 prosenttia halvemmilla hinnoilla kuin tähän saakka, ja ilmoitamme vähittäiskaupalle, että se tulee saamaan valtion varoista avustusta tämän operaation toteuttamiseksi sillä edellytyksellä, että se - sanokaamme viiden vuoden kuluessa - maksaa nämä avustukset takaisin valtiolle. Minä haluaisin kysyä, kun täällä on edistysmielisen osuuskauppaliikkeen johtomiehiä, luuletteko te, että OTK ottaisi näillä edellytyksillä valtion avustuksia voidakseen myydä 10 prosenttia halvemmalla kaiken kauppatavaran, mikä meille kuluttajille ja tuottajille olisi varmasti hyvin hyödyllistä (Eduskunnasta: Eihän se ole ulkomaankauppaa!). - Se on periaatteessa aivan sama kysymys. - On aivan käsittämätöntä, kuinka voidaan tällaisia suunnitelmia vakavasti esittää. Seurauksena joka tapauksessa olisi se, että valtion holhous saataisiin ulottumaan joka ainoaan pikkukauppiaaseenkin, jos professori Lepon tietä lähdettäisiin kulkemaan. Professori Lepon olisi pitänyt myöskin, ennen kuin hän tuon kantansa esitti, vaivautua lukemaan hieman osakeyhtiölakia. Siellähän 39 §:ssä sanotaan, että jos varat eivät vastaa velkoja, niin yhtiön omaisuus on jätettävä konkurssiin. Jos me koetamme saada lainoilla jonkun yrityksen toiminnan jatkumaan, niin kyllä siinä tulee eteen se, että yhtiön johdon täytyy harkita, missä vaiheessa se jättää konkurssianomuksen, jos aikoo menetellä lain mukaisesti. Mutta se on tietysti näkökohta, jota kansantalousmiehen ei tarvitse ottaa huomioon.

Nyt on ollut havaittavana, että sosialidemokraattien taholta on syytetty porvareita siitä, että nämä eivät ole halunneet toteuttaa suhdannepidätysjärjestelmää koko laajuudessaan. Tähän on sanottava, että suhdannepidätysjärjestelmä tosin myöhästyi, mutta se kuitenkin toteutettiin koko ankarana. Kokoomuksen taholtahan on vastustettu koko tätä suhdannepidätysjärjestelmää. Mutta olen varma siitä, että myöskin ne piirit maalaisliitossa, jotka vastustivat suhdannepidätysjärjestelmää sellaisenaan, olisivat suhtautuneet tähän suunnitelmaan suuremmalla luottamuksella, jos siitä ei olisi määrätty otettavaksi niin paljon hinnantasausrahastoon kuin tehtiin (Keskustasta: Aivan oikein!). Jos se olisi kokonaan otettu suhdannepidätyksiä varten, niin sen menestys jo tällä kertaa olisi varma. Mutta jos me emme olisi myöhästyneet ja jos kaikki varat olisi otettu todellakin suhdannepidätysrahastoon, niin sen vaikutus olisi - siinä minä yhdyn sosialidemokraatteihin - ollut erittäin huomattava, mutta tehän pyritte saamaan suurimman osan siitä hinnantasausrahastoon, joka ei luonnollisestikaan ollut tarkoituksenmukaista nykyisissä oloissa.

Mutta kun näitä toimenpiteitä, joita esitetään kustannustason alentamiseksi, ei ilmeisesti täällä hyväksytä, niin jäljelle ei jää muuta kuin devalvaatio (Sos. dem. ryhmästä: Lipsahdus!). Miten eräät vasemmistopiirit siihen ovat suhtautuneet, sen me jätämme myöhemmän selvityksen varaan. Mutta minun täytyy sanoa, että maalaisliitto vastustaa devalvaatiota. Ja jos ne toisen lohkon neuvottelut, joista pääkaupungin sanomalehdet pitivät lukijoitaan viime hallituspula-aikana niin uskollisesti ajan tasalla, onnistuvat ja minut savustetaan pois hallituksesta, niin minun täytyy sanoa, että minä olen siitä enemmän iloinen kuin oppositio on siitä onnellinen, sillä lähes kolme vuotta pääministerinä suhteellisen vaikeissa oloissa riittää kovapintaisellekin miehelle saatikka sellaiselle herkälle luonteelle kuin minä (Naurua!). Mutta minä pyydän ilmoittaa vain sen, että minä palaan silloin Suomen Pankin johtokuntaan, ja siellä minä olen samanlainen salpa devalvaation estämiseksi kuin hallituksessakin (Ed. Hiltunen: Mutta ei vuonna 1949 kuitenkaan!). Tämä seikka on sellainen poliittinen realiteetti, joka on syytä muistaa niiden, jotka näkevät unta devalvaatiosta (Ed. Käkelä: Taas merkitään pörssissä huippukursseja!). - Ed. Käkelällä on aivan väärä käsitys, mitä tämä pörssiin vaikuttaa! Se vaikuttaa päinvastaisesti.

Näyttää siltä, että vaalien läheisyyden vuoksi Suomen demokratia olisi menettänyt terveen toimintakykynsä. Jokainen tietää, että taloudellinen pula on edessä. Tiedetään sen syyt. Ollaan selvillä myöskin niistä keinoista tai on pakko nähdä ne keinot, joilla pula voitaisiin torjua, mutta ei uskalleta näitä keinoja toteuttaa. Se vasemmiston ja kansanpuolueen muodostama niukka enemmistö, joka vastustuksellaan estää hallituksen finanssipoliittisen ohjelman läpimenon eduskunnassa, on tietenkin ensisijaisesti vastuussa niistä työllisyyshäiriöistä, jotka ovat alkavana talvikautena maata odottamassa. Mielestäni on varsin valitettavaa, että asioiden annetaan tietoisesti ajautua kohti tällaista kehitystä, sillä ilmeisesti edessä olevista kuukausista muodostuu tarpeettoman kovan havainto-opetuksen aika Suomen kansalle, ei vähin sen työväestölle. Mutta ehkä ne piirit, joita kansanpuolue täällä edustaa, pääsevät vähimmällä.

Kun tämän asian käsittelylle saattaa olla hyödyksi eräs ilmoitus hallituksen taholta, niin minä pyydän sen esittää. Hallitus on sitä mieltä, että nykyisissä oloissa ei ole aihetta eduskunnan hajoittamiseen ja uusien vaalien toimeenpanemiseen. Eduskunnan hajoittaminen on sellaisenaan poikkeuksellinen toimenpide, johon ei ole ryhdyttävä ilman erittäin pakottavaa syytä, varsinkin kun normaalit vaalit suoritetaan jo ensi vuoden heinäkuussa. Nykyisenä ajankohtana tuottaisi eduskunnan hajoittaminen valtiontalouden hoidolle huomattavan suuria vaikeuksia, koska valtion tulevan vuoden talousarvion valmistuminen jäisi pitkälle vuoden 1954 puolelle. Sitäpaitsi ne talouspoliittiset pulmakysymykset, joiden vuoksi vaalit olisi toimeenpantava, ovat sitä laatua, että vaalien tulos ei niihin voi välittömästi vaikuttaa.

Tasavallan presidentti on sallinut käsityksenään ilmoittaa, että eduskuntaa ei nykyisissä oloissa tulla hajoittamaan.

Hallituksen on eduskuntaryhmien omaksumien kannanottojen perusteella ollut pakko todeta, että hallituksen tekemät ehdotukset, joiden päämääränä on ollut odotettavissa olevan joukkotyöttömyyden torjuminen tuotannon kannattavuuden palauttamisen avulla, eivät tule eduskunnassa hyväksytyiksi. Mikäli suuri valiokunta hylkää hallituksen esitykset, hallitus tulee siinä tapauksessa ehdottamaan Tasavallan presidentille, että hän peruuttaisi hallituksen kyseessä olevat esitykset.

Hallitus valittaa näin syntynyttä tulosta, mutta katsoo olevansa pakotettu jäämään paikoilleen (Ed. Karvikko: Hm!) varsinkin kun on loppuun saatettava valtion - Ed. Karvikko ei naura liian aikaisin! (Ed. Karvikko: Minä hymähdin vain!) - tulevan vuoden talousarvioehdotuksen valmistaminen sellaiseksi, että valtion menoja supistetaan talousarvion tasapainoon saattamiseksi ja verorasituksen lieventämiseksi. Hallitus ilmoittaa kuitenkin tulevansa viipymättä jättämään paikkansa, jos oppositio saa aikaan uuden, eduskunnan enemmistöön nojaavan hallituksen (Ed. Hiltunen: Täytyykö hallitusneuvottelut käydä etukäteen?).