Kalevan-maljan kohtalo.

Sääntöjen muutos tarpeellinen.

Porvoon Akilles-seuran odottamaton ilmaantuminen Kalevan-maljan kilvoittelevien ylhäiseen seuraan on aiheuttanut tämänkin lehden palstoilla mielipiteenilmaisuja, jotka lienevät etupäässä käsitettävät mustan pettymyksen aiheuttamiksi. On sotaäänellä huudettu, että kun kerran polkupyöräilijät voivat saada yleisurheiluseuroille tarkoitetun kiertopalkinnon haltuunsa, niin on asia ratkaistavissa yksinomaan siten, että malja nostetaan tomuttumaan Urheiluliiton museoon.

Tässä lehdessä on jo lyhyesti huomautettu tuollaisen vaatimuksen epäoikeudesta. Käsitelkäämme asiaa hieman laajemmalti.

Kalevan-maljan tarkotus on epäilemättömästi ollut kohottaa nimenomaan Suomen mestaruuskilpailujen arvoa sitomalla seuraintressit yhteen yksityisintressien kanssa tavallista lujemmiksi, mistä on taas ollut seurauksena se, että urheiluseurat ovat lähettäneet tavallista tarkempaan jokaisen mestaruutta tavottelevan jäsenensä mestaruuskilpailuihin. Näin on maamme ensimmäisten kilpailujen osanottajajoukko juuri voimakkaiden seuraintressien takia tullut niin edustavaksi kuin suinkin. Eipä ole ihme, jos Kalevan-maljaa persova seura on pakottanut jonkun urheiluun väsähtäneen jäsenensä harjottelemaan ja valmentautumaan mestaruuskilpailuja varten, ja tämä yksinomaan Kalevan-maljan takia. Tämä on mielestäni Kalevan-maljan kaikkein tärkein merkitys ja sen tuottama hyöty. Olisi suoraan sanoen ajattelematonta luopua maljasta tämänkesäisen todellakin yllättävän ja tähän asti kokonaan huomioon ottamatta jääneen mahdollisuuden noustua vääjäämättömänä esiin.

On vaikeata ymmärtää, kuinka on mahdollista eksyä niin syvälle epäloogillisuuden harhapoluille kuin mitä tässä vastustetun esityksen tekijät ovat joutuneet tekemään. Ei suinkaan esineen hylkääminen ole ainoa keino siinä tavatun vian korjaamiseksi, koskapa se itse asiassa ei mikään korjauskeino olekaan. Kuka meistä pistäisi käytännössä hieman vialliseksi huomatun sähkökoneen tehtaan seinämälle museon pohjaksi, jos me voisimme pienellä montteerauksella tuon koneessa havaitun vian korjata? Kuka meistä hylkäisi moottoripyörän, jonka on huomannut kuluttavan liiaksi bentsiiniä, kun voisimme parantaa vian vähäisellä viilan käyttelyllä? Yhtä epäloogillista olisi luopua nyt kokonaan Kalevan-maljasta, kun sen säännöt eivät enää vastaa maljan alkuperäistä tarkoitusta. Onhan meillä näet mahdollisuus korjata sääntöjä niin, että ne tyydyttävät enemmistön vaatimuksia.

Ovatko nyt Kalevan-maljan säännöt sopimattomat ja senvuoksi muutettavat? Ilman enempiä pohtimisia on annettava myöntävä vastaus, sillä asioitten ollessa nykyisessä vaiheessa on maljasta kilvoittelevien seurojen laatu ja harrastuspiiri sikäli erilaiset, että on vaikea ajatella niitä keskenään kilpailemaan samasta kiertopalkinnosta. Jos maljan säännöt pysytetään nykyisellään on siitä hyvin pian seurauksena sen merkityksen väheneminen aivan mitättömiin. Ja sellaiseen ei meillä toki olisi varaa. Säännöt on muutettava. Kilvottelussa maljan omistamisesta - oikeammin hallinnasta - tulee ottaa huomioon yksinomaan yleisurheilun ja siihen läheisesti kuuluvien urheilumuotojen lajit.

Ilman muuta on silloin selvää, että niinhyvin varsinaiset kenttäurheilulajit 10-otteluineen, viesteineen ja estejuoksuineen kuin myöskin murtomaajuoksu tällöin tulisivat huomioonotetuiksi. Mutta kuinka on vauhdittomien hyppyjen laita? Onko vauhdittomien hyppyjen katsottava kuuluvan samaan kategoriaan varsinaisen yleisurheilun kanssa vai onko se Kalevan-maljasta puheen ollen suljettava pois laskuista samalla tapaa kuin pyöräily ja pesäpallo y.m. Tietenkin vauhdittomien hyppyjen Kalevan-maljan piirissä pysyttämistä voidaan hyvällä syyllä vastustaa, mutta mielestäni olisi väärin sulkea vauhdittomia hyppyjä siitä pois, sillä ne kuuluvat lopultakin niin läheisesti yhteen varsinaisen kenttäurheilun kanssa, että olisi sivuseikkoihin takertumista, jos annettaisiin sen seikan määrätä, että vauhdittomien hyppyjen kilpailut suoritetaan talvisin ja sisällä. Kun vauhdittomille hypyille edelleen taataan osallisuus Kalevan-malja-kilvottelussa, niin sillä edistetään varsin huomattavasti näiden urheilulajien harrastusta. Tästä taas on hyötyä itselleen kesäurheilulle, sillä vauhdittomien hyppyjen harjottelu on mitä parhain kesäurheilijan kuntoutumiskeino.

Toinen ratkaistava kysymys on, kuinka monta palkintosijaa mestaruuskilpailuissa otetaan Kalevan-maljan pisteitä laskettaessa huomioon. Aluksihan otettiin huomioon viisi palkintosijaa, ja kun sellainen laskutapa suosi kohtuuttomasti suuria seuroja, joilla oli varaa lähettää kilpailuihin kokonaisia legioonia urheilijoita, niin muutettiin laskutapa toiseen äärimmäisyyteen: päätettiin laskea vain mestaruudet. Nyt virinneissä Kalevan-malja-keskusteluissa on esitetty sekä entistä viidensijanjärjestelmää kuin myöskin kolmensijanjärjestelmää. Näistä on jälkimmäinen ehdottomasti paras, sillä se osaltaan jo ehkäisee suurseurojen liiallisen vaikutuksen ja toisekseen se vielä paremmin kuin tähänastinen menettelytapa takaa osanoton suuruuden mestaruuskilpailuissa. Varsin selvästi tämä tulee näkyviin murtomaajuoksukilpailujemme joukkuejuoksussa. Joukkueiden lähettäminen näihin kilpailuihin tulee aika kalliiksi, ja kun jonakin vuonna mestaruutta tavottelemassa on niinkin varma joukkue kuin Tampereen Pyrinnöllä viime vuosina on ollut, niin toiset seurat eivät juuri mielellään halua lähettää muuta kuin mahdolliset mestarikandidaatit ja palkintosijoja tavottelevat kilpailuihin osallistumaan. Jos nyt joukkuekilpailussakin ryhdyttäisiin ottamaan kolmen parhaan joukkueen saavutukset huomioon, niin olisi siitä varmasti seurauksena entistä suurempi osanotto murtomaajuoksumestaruuskilpailuihimme. Sama olisi asianlaita muissakin kilpailulajeissa.

Kuitenkin tulisi pisteitä laskettaessa suosia mestaruutta antamalla siitä ainakin kahta pistettä enemmän kuin toisesta sijasta. Jos siis kolmannesta sijasta annetaan 1 piste ja toisesta 2 pistettä, niin on kohtuullista, että ensimmäisestä sijasta annetaan 4 pistettä. Sillä tavalla tehostetaan mestaruuden suurempaa merkitystä muihin sijoihin nähden. Ja tässä esitetty uudistus ei olisi suhteettoman suuri poikkeus nykyisestä pistelaskutavasta, kuin uudenkin laskutavan mukaan yksin mestaruudesta saisi enemmän pisteitä kuin saman lajin muista palkintosijoista yhteensä.

Kun nyt epäkohdat Kalevan-malja-kilpailuissa ovat tulleet pohdinnan alaisiksi, niin on tässä yhteydessä sopivaa kiinnittää huomio erääseen korjausta vaativaan kohtaan Suomen mestaruuskilpailuissa. Se on 5-ottelun pistelaskutapa sijapisteitä käyttämällä. Muutos siinä on saatava aikaan sellaiseksi, että pisteet lasketaan olympialaisten pistetaulukon mukaan. Siitä enemmän myöhemmin.