"Tämän kokouksen tehtävänä on palauttaa työrauha ja työnilo urheiluelämään"

Voimistelu ja Urheilu 13/20.6.1935

Arvoisat urheiluseurojen edustajat.

Ei koskaan aikaisemmin Suomen yleisurheiluväki ole niin mieslukuisena kokoontunut yhteen kuin nyt, kun se monisatapäisenä joukkona on maan kaukaisimmiltakin kolkilta saapunut Suomen Urheiluliiton ylimääräiseen kokoukseen. Mutta harvoin, tuskinpa koskaan aikaisemmin, Suomen yleisurheiluväellä on ollutkaan niin edesvastuullinen ja tärkeä tehtävä suoritettavana kuin tässä yhteisessä neuvonpidossa, johon SUL:n liittojohtokunta on teidät kutsunut. Saatettaneen luulla, että tarkoitan ensimmäistä varsinaista asiaa kokouksen esityslistalla, nimittäin Suomen ja Ruotsin välisiä urheilusuhteita. Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni, sillä tuo kysymys sellaisenaan ei ole tämän kokouksen eikä Suomen urheilun tärkein kysymys. On tietenkin myönnettävä, että järjestettyjen, normaalisten urheilusuhteiden aikaansaaminen Suomen ja Ruotsin kesken yleisurheilun alalla on tärkeä asia, siitähän ei voi olla muuta kuin yksi mielipide, mutta siitä huolimatta optimistinen käsitykseni on se, että Suomen urheilun tärkeimmät tehtävät ovat sittenkin löydettävissä tämän maan rajojen sisäpuolella.

Kotimaisen urheilutoimintamme päämääränä tulee olla Suomen urheilun todellisten voimanlähteiden etsiminen ja kehittäminen. Vaikka urheilumme arvo monesti mitataankin ulkolaisilla urheilukentillä, niin sen voima ja teho luodaan täällä kotona suoritettavalla työllä. Tästä näkökulmasta katsottaessa näen Suomen yleisurheiluelämän tärkeimmän tehtävän nykyisenä ajankohtana kansallisen urheiluelämän puhdistamisessa ja kohottamisessa, valppaan, yhtenäisen ja kiinteän kansalaismielipiteen nostattamisessa sen työn tueksi ja suojaksi, jota vapaaehtoisessa urheilutoiminnassa suoritetaan Suomen urheilun pysyttämiseksi edelleen siinä asemassa, johon sen ovat vuosien kuluessa monet loistavat urheilijamme kohottaneet. Tämän kokouksen tärkeä tehtävä on luoda nämä edellytykset yleisurheilutyöllemme.

Kun suuri yleisö seuraa urheilua, kiintyy sen huomio tietenkin yksinomaisesti suururheilijoihin ja heidän saavutuksiinsa. Suurelle yleisölle urheilu on nimi, ennätys, voitto. Se ei huomaa sitä loistosaavutusten edellytyksenä olevaa ahkeraa, hiljaista, näkymätöntä työtä, joka raivaa tietä suururheilijain saavutuksille, työtä, joka ei etsi itselleen kiitosta eikä saa osakseen maineen gloriaa. Se työ on satojen urheiluseurojemme uskollinen toiminta urheilun hyväksi. Ilman sitä työtä kehityksen pyörä urheilussa seisahtuisi. Tämä kokous on näiden hiljaisen uurastuksen miesten kongressi, joiden työn pohjalla urheilutoimintamme menestys suurelta osalta lepää. Sen vuoksi olen velvollinen SUL:n liittojohtokunnan puolesta muutamalla sanalla valaisemaan sitä ratkaisevaa vaihetta, jota maailman yleisurheiluelämässä nykyään elämme.

Meidän tulee jokaisen olla selvillä, että Suomen yleisurheilun kansainvälinen asema on aivan parina viime vuonna joutunut ankarammalle koetukselle kuin koskaan aikaisemmin. Vielä Los Angelesin kongressissa v. 1932 oli 42:sta hyväksytystä maailmanennätyksestä 13 elikkä siis lähes 1/3 suomalaisten urheilijain saavuttamia. Mutta tämä meille silloin luonnolliselta tuntunut suhde ei ole sen jälkeen enää säilynyt. Me, urheiluväki emme tietenkään katso ennätyksiin silmiämme sokeiksi, koska ennätys ei ole urheilutoiminnan päämäärä, vaan se on keino ja myös mittapuu, jonka mukaan voidaan arvioida vapaaehtoisen urheiluliikkeen teho kansan ruumiillisen kuntoisuuden kohottamiseksi, mitä työtä meillä nimenomaan maanpuolustuksenkin tarpeita silmälläpitäen tarvitaan valtion toimenpiteiden rinnalla ja täydentäjänä. Mutta meidän tulee panna merkille kehitys ennätystenkin jakaantumisessa ja kysyä, mistä se johtuu. Vaikuttavimpana syynä siihen voimme pitää sitä entisestään arvaamattomassa määrässä kohonnutta mielenkiintoa, jolla maailman suurvallat ovat ryhtyneet tekemään työtä yleisurheilunsa hyväksi. Amerikan Yhdysvaltojen jatkuvan ylivoiman jätän hyvin tunnettuna ulkopuolelle tarkastelun. Uusi Saksa uhraa meille käsittämättömän suuret määrät työtä ja varoja yleisurheiluunsa, nimenomaan huippukykyjen valmentamiseen. Italiassa suoritettavan työn todistuksena riittää maininta, että sinne on palkattu eri puolilta maailmaa, mm. Suomesta, joukko valmentajia, joista yhden ainoan vuosipalkka voi olla enemmän kuin SUL:n vuosimenot. Ranska on voimakkaasti tehostanut yleisurheilutoimintaansa ja Japanin vasta herännyt mielenkiinto yleisurheiluun on yhtä perusteellista kuin tuloksellistakin. Tämä eri maissa suurin taloudellisin edellytyksin ja uhrauksin alotettu työ on jo tähän mennessä kantanut hedelmiä mm. uusina tähtinä ja maailmanennätyksinä. Ja meidän tulee muistaa, että työ yleisurheilun hyväksi on monessakin maassa vasta alussaan.

Olemmeko me täällä Suomessa sitten istuneet kädet ristissä? Emme suinkaan, vaan päinvastoin ulkomaiden eteenpäinrynnistäminen on nimenomaan urheilutoiminnan käytännöllisessä johtamisessa otettu valppaasti huomioon. Takavuosina oli yleisurheilutoiminta suurelta osalta kädestä suuhun elämistä, s.o. itsestään tai seurojen työllä nousseet tähdet hiottiin ja käytettiin edustustehtäviin. Tämä ei enää riitä. Urheilutyössä tarvitaan nyt suunnitelmallisuutta ja pitkää tähtäintä, urheilutoiminta ei enää saa rajoittua tähtien hyväksikäyttämiseen, vaan se on suunnattava nuorten urheilijain kehittämiseen ja aineksen muokkaamiseen, siis uusien edustusurheilijain kasvattamiseen ja esiinvetämiseen urheiluliitonkin työllä. Siinä tarkoituksessa SUL v. 1933 kohotti koulutusmäärärahansa 3 kertaa suuremmiksi kuin edellisenä vuonna ja kohdisti työskentelynsä maaseudulla suoritettavaan seuraneuvojien kasvattamiseen ja nuorten urheilijain kouluttamiseen. Laskettiin, että olympialaisten jälkivuosi voidaan parhaiten uhrata perusparannustöihin, jos niin saa sanoa. V. 1933 koulutettiinkin eri puolilla maata pidetyillä kursseilla 139 seuraneuvojaa ja nuorten aktiivimiesten leireillä oli 176 urheilijaa. Seuraavana vuonna, siis 1934, joka jo eräässä mielessä oli esivalmentautumista v. 1936 olympialaisiin, jätettiin seuraneuvojakasvatus vähemmälle, mutta sensijaan nuorten aktiivimiesten valmennusta lisättiin, niin että sinä kesänä kaikkiaan 230 urheilijaa oli leireillä. Tämä voimistunut sisäinen rakennustyö ei olisi kärsinyt rinnallaan mitään kiihdyttävän tärkeitä ulkolaisia suhteita, joten niistä on päättävästi luovuttu. Jotta urheilijoillemme olisi sentään saatu tilaisuuksia ulkomaanmatkoihin, on eräitä helpohkoja maaottelusuhteita näinäkin vuosina ylläpidetty. Näihin en tietenkään laske Saksa-Suomi yleisurheilumaaottelua, joka kuitenkin tapahtui vastoin suunnitelmiamme vuotta liian aikaisin.

Kulumassa olevan kesän toiminta tapahtuu Berliinin olympialaisia silmälläpitäen. Kevättalvella alkanut olympialaisehdokkaiden määrätietoinen valmennus, juuri loppuunsaatetut olympialaisvalmennuksen alaisten juoksijoiden, hyppääjien ja heittäjien leirit, joilla oli lähes 50 urheilijaa, sekä syksyksi suunnitellut samanlaiset leirit antavat kuvan siitä intensiivisestä työstä, jota olympialaisia varten suoritetaan. Tässä työssä on entistä enemmän turvauduttu siihen kokemukseen, jolla eräät hiilimurskan jättäneet vanhat aktiivimiehet voivat valmennustyötä edistää.

Mutta kiinteimmänkään huippumiesten valmennuksen aikana ei sovi unohtaa nuorten urheilijain keskuudessa suoritettavaa työtä. SUL järjestää kuluvana kesänä 58 paikassa 3-4-päiväiset aktiivimiesten kurssit sekä kolmet viikon kestävät nuorten urheilijain leirit, joille toivotaan ennätysmääräistä osanottoa. Näillä kursseilla toimivien neuvojien jatkokoulutusta varten suoritettiin toissapäivänä päättyneet 2-viikkoiset jatkokurssit Urheiluopistossa 23 neuvojalle.

Nämä muutamat tiedot osoittanevat, että työtä on tehty ja että sen suunnan pitäisi olla oikea. Mutta parhaatkin ponnistelumme, jotka saattavat meihin vaikuttaa kunnioitettavilta, kun emme vertaa niitä ulkomaiden vastaaviin lukuihin, kohtaavat rajansa erityisesti kahdessa suhteessa: ihmismateriaalin ja aineellisen materiaalin, rahan, puutteessa. Meidän on 3 1/2 miljoonan asukkaan joukosta kyettävä vetämään esiin yhtä monta huippumiestä kuin 60 miljoonainen Saksa, 45 miljoonainen Ranska jne. Lisäksi on muistettava, että tuo vaatimaton 3 1/2 miljoonankin pohja huomattavasti kapenee, kun poliittisten seikkojen vuoksi suuri osa kansaamme on kielletty ottamasta osaa siihen työhön, jolla Suomen nimeä urheilun merkeissä tehdään tunnetuksi ja puolustetaan.

Nämä vertaukset ulkomaihin tekisivät tietenkin meidät toivottomiksi, jollemme voisi jatkuvasti luottaa niihin tekijöihin, jotka ovat luoneet tähänastisen menestyksemme edellytykset: kansamme poikien ja tyttärien suuriin luontaisiin urheilulahjoihin, hellittämättömään, järjestelmälliseen työhön ja kykyyn kasvaa suurissa tehtävissä. Niistä kiinnipitämällä ja niitä kehittämällä me - se on vakaumukseni - epätasaiselta näyttävässä taistelussa kestämme. Historia ei ole toteuttanut meitä menneinä vuosisatoina niin edulliseen asemaan taistelussa kuin mies miestä vastaan. Aina on vastustajallamme ollut luvullinen ylivoima. Sitä ei ole säikytetty ennen, eikä sitä säikytä urheilurintamalla nytkään.

Tämä kokous on Suomen urheiluväelle, varsinkin kun ulkolaisen kilpailun kiristyminen huomioidaan sillä vakavuudella, minkä se ansaitsee, ensiarvoisen tärkeä siksi, että sen tehtävänä on palauttaa työrauha ja työnilo yleisurheiluelämään. Kaikki, joille Suomen urheilu on rakas, ovat varmaan murheella todenneet sen erimielisyyttä ja hajaannusta lietsovan hengen, jota yleisurheilussa työskentelevien keskuuteen on ulkoapäin pyritty levittämään. Olkoonkin, että sen tosiasiallinen merkitys omassa keskuudessamme on ollut minimaalinen siihen huomioon verrattuna, minkä se on ulkopuolisissa herättänyt, on se kuitenkin ollut omiaan tuomaan urheiluelämään levottomuutta, joka ei ole oikea ilmapiiri suuriin kansallisiin ja kansainvälisiin tehtäviin valmistauduttaessa. Lisäksi se on herättänyt huolestuttamista meidän työtämme mielenkiinnolla seuraavassa suuressa yleisössä. Tämän kokouksen edesvastuullisena tehtävänä on riittävällä selvyydellä tuomita hajoitustendenssit ja luoda rauha yleisurheilutyöhön. Kenelläkään Suomen urheilua rakastavalla ei ole tällä hetkellä oikeutta vaikeuttaa sitä edesvastuullista työtä, jota urheilumme johtamiseksi kansainvälisiin voittoihin suoritetaan. Se yksimielisyys, jota Suomen yleisurheilu nyt tarvitsee uloskinpäin - korostan nimenomaan sanaa ulospäin, koska vastoin suuren yleisön luuloa me omassa keskuudessamme suurin piirtein olemme säilyttäneet yksimielisyyden - ei edellytä arvosteluvapauden rajoittamista. Mikään hyvä asia maailmassa ei kiellä asiallista arvostelua eipä edes menesty ilman sitä. Sen käsittää SUL:n johto erittäin hyvin, ja me suorastaan vaadimme arvostelua, mutta me olemme oikeutetut odottamaan asiallista, rakentavaa arvostelua. Repiminen ei ole arvostelua.

Meihin katsoo koko Suomen kansa, joka närkästyksellä ja murhemielellä on huomannut ulkoapäin tuotujen hajoituspyrkimysten uhkaavan heikentää sitä urheilualaa, joka on ollut ja tulee olemaan maan urheiluedustuksen tärkein. Suomen kansa, joka olympialaiskeräyksen vuoksi on nyt meitä lähempänä kuin ennen, on oikeutettu vaatimaan urheiluparlamentiltaan yksimielisyyttä, se toivoo näkevänsä tämän kokouksen hajoittavien tekijäin häiritsemättä voivan yksimielisyydessä luoda suuntaviivat Suomen urheilulle, suuntaviivat, jotka takaavat työrauhan ja työnilon yleisurheilutoiminnassa. Meillä urheilussa työskentelevillä, joita ei tähän sido taloudelliset edut, koska me emme tästä nauti penniäkään palkkaa, saattaa olla maailmankatsomuksellisia, kielellisiä, poliittisia ja henkilökohtaisia erimielisyyksiä. Jättäkäämme ne näiden seinien ulkopuolelle, ojentakaamme kätemme vastustajille ja omistakaamme täällä työmme yksin Suomen urheilun hyväksi. Voitokas edustusurheilumme olkoon silmämääränämme ja ajatustemme kohteena, kun tämän kokouksen päätöksiä teemme.

SUL:n liittojohtokunnan puolesta julistan tämän kokouksen avatuksi siinä toivossa, että kokous arvokkaalla ja asiallisella kulullaan antaisi ulkomaailmalle oikean kuvan suomalaisesta "sportmanshipistä", avoimesta, rehdistä suomalaisesta urheilumielestä.

Urho Kekkonen