24.9.1953 eduskunnassa

SOSIAALIDEMOKRAATTIEN

SYRJÄYTTÄMINEN

HALLITUSVASTUUSTA

Valitan, että minulla eilen ei ollut tilaisuutta seurata kaikkien edustajien puheenvuoroja täällä, sillä valtioneuvoston juoksevat tehtävät täytyy kuitenkin vielä hoitaa. Mutta sitä uutterammin olen lukenut tämän päivän lehdistä arvossa pidettyjen edustajien lausuntoja. Näihin lausuntoihin ei kuitenkaan tarvitse varsinaista vastausta ilmeisesti antaa, sillä tämähän on, niin kuin tiedetään, lähetekeskustelu valtiovarainvaliokuntaan, jolle esitetyt puheenvuorot, niin kuin olemme kuulleet eilen, ovat olleet evästystä. Mutta eräisiin väitteisiin on pakko jo tässä yhteydessä vastata sen vuoksi, että ne ovat olleet vääriä.

Ed. Leskisen ns. budjettipuhe oli onnistuttu tekemään sillä tavoin, että siinä mahdollisimman vähän käsiteltiin budjettia, mutta sitä enemmän siinä oli poliittista propagandaa, syyttelyä ja puolustelua. Mutta minä kiinnittäisin huomiota ainoastaan yhteen sen lauseeseen. Ed. Leskinen nimittäin sanoo, että "kesällähän paljastui, että pyrkimyksenä oli sosiaalidemokraattien syrjäyttäminen hallitusvastuusta". Se oli niin väärä väite kuin olla saattaa; ja pahinta oli se, että se oli tietoisesti väärä. Minä voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että pyrin viime kesän aikana tekemään kaikkeni, jotta hallitus ei hajaantuisi, ja siitä varmasti suurin osa tämän kamarin jäseniä on minun kanssani yhtä mieltä. Pyrin tätä hallitusta, joka silloin valitettavasti kaatui, pitämään koossa kesällä 1953 yhtä voimakkaasti kuin aina aikaisemminkin olin halunnut sitä pitää koossa. Erona oli ainoastaan se, että kesällä 1953 minun täytyi kohdistaa nämä pyrkimykset hallituksen koossa pitämiseksi sosiaalidemokraatteja vastaan, jotka raisussa vauhdissa halusivat päästä hallituksesta irti. Aikaisemmin olen voinut hallituksen pitääkin koossa sen vuoksi, että minun piti koettaa saada aikaan oman puolueen keskuudessa yksimielisyyttä siitä, että hallitus pidetään pystyssä. Sen tehtävän minä saatoin suorittaa. Mutta sosiaalidemokraatteja en kyennyt saamaan v:n 1953 kesällä (Ed. Hakkila: Heikkoahan se tuki usein oli maalaisliitolta!) sellaiseen yksimielisyyteen hallitusryhmän keskuudessa ja puolueen piirissä, että tätä olisi voitu jatkaa.

Minun täytyy sanoa, että niitten kahden ja puolen vuoden aikana, jotka sosiaalidemokraattis-maalaisliittolainen hallitus -- minä sanon kauniisti ja kohteliaasti tässä järjestyksessä -- on ollut, on siitä ollut maalle suurta etua. Tietysti tosin täytyy myöntää, että kun kahden suuren puolueen enemmistöhallitus on olemassa, on pakko suorittaa kompromisseja, jotka kenties taloudellisesti eivät ole aina kaikkein parhaita mahdollisia. Mutta esim. se, mitä v. 1951 saatiin aikaan linnarauhasopimuksen yhteydessä, joka lopetti inflaation, on saavutus, joka voitiin toteuttaa ainoastaan yhteishallituksen ansiosta. Minulla oli se hurskas kuvitelma vielä keväällä kokoomuksen välikysymyksen jälkeen, että sosiaalidemokraattismaalaisliittolaisen yhteistyön avulla kyettäisiin myös kustannuskriisi hoitamaan.

Valitettavasti näin ei käynyt. Mutta jokaisen, joka pitää totena sitä, että meillä on jonkinlainen taloudellinen kriisi, täytyy myöntää että toimenpiteitä oli pakko ryhtyä yrittämään jo viime kesänä. Kansakunta ei olisi sietänyt sitä, että olisi kädet ristissä odotettu tilanteen pahentumista, johon olisi jouduttu, jos sosiaalidemokraattien non possumus-kanta kesällä olisi hyväksytty. Oli välttämätöntä yrittää toimenpiteitä, joilla tuotannolle palautettaisiin kilpailukyky ja joilla voitaisiin työllisyys tänä talvena turvata. Sen vuoksi hallituksen keskuudessa oli esitettävä näitä toimenpiteitä, jotka kuitenkaan eivät saaneet sosiaalidemokraattien kannatusta. Pyydän palauttaa edustajien mieleen, että kun kokoomuksen välikysymystä käsiteltiin, niin esim. sosiaalidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja, ed. Tanner silloin sanoi hallitukselle, että olisi ollut toivottavaa, että hallitus jo nyt olisi ilmoittanut, mitä toimenpiteitä se aikoo suorittaa, jotta voitaisiin tuotannon kilpailukyky palauttaa, mutta kun se ei ole tällä kertaa vielä valmis ilmoittamaan näistä toimenpiteistä, niin eduskunnan on pakko jäädä odottamaan. Se oli selvää puhetta ja sen vuoksi oli meneteltävä niin, että toimenpiteet pantiin vireille. Ne eivät onnistuneet, ja se on hyvin valitettava asia. Minä olen varma siitä, että meidän työllisyysnäköalamme olisivat kokonaan toiset, kuin ne tänä päivänä ovat, jos viime kesänä olisi voitu hyväksyä se ohjelma, joka nyt joutuu budjetin yhteydessä eduskunnan käsiteltäväksi.

Mutta kun nyt kaiken tämän jälkeen ed. Leskinen sitten sanoo tässä kuuluisassa lauseessaan, että sosiaalidemokraatit haluttiin syrjäyttää hallitusvastuusta, niin se on aivan ihmeellistä sananselitystä. (Ed. Torvi: Se on kunnallisvaalipropagandaa!) Pyydän ainoastaan osoitukseksi siitä, että hän on antanut väärän todistuksen, mainita, että esim. minä suosittelin kohta hallituksen eronpyynnön jälkeen, että sosiaalidemokraatit yksin ottaisivat hallitusvastuun. Merkitseekö se sitä, että pyritään syrjäyttämään hallituksesta! Niin kuin tiedetään, tasavallan presidentti tarjosi sosiaalidemokraateille koko hallitusvastuuta, mutta he eivät katsoneet silloin sitä voivansa ottaa vastaan. (Ed. Lahtela: Ei Leskistä tarjottu pääministeriksi!) Näin ollen on sanottava suoraan, että tuo lause, jota minä tässä olen muutamalla sanalla käsitellyt, on väärä todistus niistä tapahtumista, jotka ovat tähän minun ymmärtääkseni valitettavaan lopputulokseen johtaneet. Käsitänkin asian sillä tavalla, että ilmeisesti sosiaalidemokraatit nyt katuvat tuota raisussa voimantunnossaan tekemäänsä päätöstä; ja katumisen yhteydessä se on hyvin inhimillistä -- paras puolustus ja omantunnon rauhoitusmenettely on toisen syyttely.

Tässä yhteydessä minun on sopivaa puuttua ed. Ahmavaaran eilen esittämään lausuntoon. Ed. Ahmavaara taas onnettomuudekseen palasi siihen v:n 1950 ikävään tyyliin. Se oli ed. Ahmavaaran edustajakuvaan hyvin huono täydennys. Minä luulin, että ed. Ahmavaara on jo päässyt pois ikävästä henkilökohtaisen parjailun ja hyökkäilyn tyylistä, mutta ed. Ahmavaara ei ole ilmeisesti vielä saavuttanut sellaista mielen tasapainoa, jota se vaatisi. Ed. Ahmavaarahan syytti, että minä estin kesällä 1953 enemmistöhallituksen muodostamisen, ja tätä teemaa hän vyörytti eilisessä puheessaan koko laajasti. Mutta hänen väitettään vastassa ovat valitettavasti kaikki tosiasiat. Minä esitin kaikille porvarillisille ryhmille ehdotuksen siitä, että perustettaisiin porvarillinen hallitus, joka olisi ollut enemmistöhallitus. Se olisi siinäkin suhteessa ollut hyvin käyttökelpoinen, eikä ollut minun syytäni, että tätä hallitusta ei tämän tarjouksen perusteella syntynyt. Ja nyt sitten kaiken tämän jälkeen syytellään minua siitä, että minä estin tämän hallituksen syntymisen. On tämä nyt ihmeellistä sananselitystä, ed. Ahmavaara. Ed. Ahmavaara, joka on ansioitunut ja korkeasti kunnioitettu tuomari, esiintyy kyllä tässä hyvin asianajajan tavalla (Ed. Hiltunen: Kuka oli syyllinen?) ja asianajajia on monenlaisia, ed. Ahmavaara!

Kun kokoomuspuolue kieltämättä osaltaan myös omalla taktiikallaan johti asiat siihen, että porvarillista enemmistöhallitusta ei minun pyrkimyksistäni huolimatta saatu aikaan, niin syytetään tästä epäonnistumisesta niitä, jotka enemmistöhallitusta pyrkivät muodostamaan. Minulle tuleekin tässä mieleen kertomus vihtiläisestä maanviljelijästä. Siinä esiintyy juuri vastaavanlainen tapaus, joka ehkä on syytä kertoa. Oli vihtiläinen maanviljelijä, jonka nimi oli Johansson. Hän omisti hevosen, ja hänelle kävi niin onnettomasti, että häneltä varastettiin se hevonen. Tätä Johanssonia ruvettiin erotukseksi muista vihtiläisistä Johanssoneista nimittämään varas-Johanssoniksi. Nyt on kyse aivan samasta jutusta. Ed. Ahmavaara käsittää, että kokoomus on omalta osaltaan estänyt enemmistöhallituksen muodostamisen, ja hän syyttää siitä minua. Aivan niin kuin ed. Leskinen, johon sopii tämä vertaus kuin nakutettu, myös johti siihen asiat -- hän persoonallisesti hyvin paljon -- että tämä enemmistöhallitus hajosi, ja nyt hän syyttää siitä sitten minua. Minä en tiennyt, kumman yhteydessä olisin tämän vertauksen varas-Johanssonista kertonut, ed. Ahmavaaran vai ed. Leskisen yhteydessä, niin täsmälleen samanlaiset nämä tapaukset ovat. Mutta ed. Ahmavaaran vanhempi parlamentaarinen kokemus johti ratkaisun siihen, että hän saa tässä suhteessa kunnian.

Ed. Leskisen eilen tekemä ilmoitus sosiaalidemokraattisesta välikysymyksestä oli hyvin ikävä tieto siirtoväelle ja lisämaansaajille. (Eduskunnasta: Varmasti!) Sosiaalidemokraatit aikovat siis kaataa hallituksen, ennen kuin hallitus ehtii luottamuskysymyksen voimalla ajaa läpi purkulain ja lisämaalain. (Ed. Leskinen: Tekeeko kipeätä?) Jos tämän tärkeän näkökohdan saisi jättää huomioon ottamatta, olisi ed. Leskisen ilmoitus vain tervetullut. (Ed. Leskinen: Enpä ole ihan varma!) Se merkitsee siis sitä, että sosiaalidemokraatit haluavat ottaa hallitusvastuun, mikä heille ei kesällä kelvannut. Tämä kannanmuutos osoittaa mielestäni ryhdistäytymistä, jota sanaa ed. Leskinen käytti eilen porvareista niin monta kertaa. Se osoittaa ryhdistäytymistä sosiaalidemokraattien parissa, ja sitä on tervehdittävä mitä suurimmalla tyydytyksellä. Minä luulen ed. Leskisen toiveen, että he saavat hallitusvastuun, tulevan toteutumaan. (Ed. Leskinen: Sehän riippuu kommunisteista, herra pääministeri!) Mikäli minä kuuntelin eilen ed. Leskisen puheenvuoroa ja silmäilin ed. Kuusisen puheenvuoroa, niin kyllä ne taloudellisilta linjoilta olivat aivan samanlaiset.

Hallitus on nyt joka tapauksessa saanut aikaan talousarvioesityksen, joka on eduskunnan käsiteltävänä. Vuosien kokemus on osoittanut, että kahden taikka kolmen puolueen hallitus, vaikka se olisi enemmistöhallitus, ei kykene mitään tehokasta säästäväisyysbudjettia aikaansaamaan. (Ed. Ahmavaara: Se on totta!) Näin ollen tämä vähemmistöhallitus, vaikka sitä on niin paljon arvosteltu, on kuitenkin siinä suhteessa varmasti ollut maalle hyödyllinen, että se on tehnyt säästäväisyysbudjetin. Nyt riippuu eduskunnasta eikä hallituksesta se, saadaanko tämä säästäväisyysbudjetti toteutetuksi. Ed. Hiltunen tietää hyvin, että vaikea se on ollut enemmistöhallituksenkin komentaa. (Ed. Hakkila: Kaksi miestä on kannattanut pääministeriä!) On se parempi aina kuin ei yksikään.

Mutta kun tämä budjettiesitys nyt on eduskunnan käsiteltävänä, niin se on varmaa -- sen verran luulen valtion taloudellista asemaa ja taloudellisia mahdollisuuksia tuntevani -- että vaikka tulisi sosiaalidemokraattinenkin hallitus, niin kovin paljon ei tämäkään hallitus voi muuttaa toteutettavan budjetin loppunumeroita siitä, mitä nyt on esitetty. On varmaa, että yksityiskohdissa voidaan muutoksia tehdä; saattaa olla, että eräät budjetin yksityiskohdat ovat suorastaan virheellisiä. Nämä voidaan korjata, mutta tulojen ja menojen loppusummassa ei ole paljon korjaamisen varaa, olipa vaikka sosiaalidemokraattinenkin hallitus asioita hoitamassa. Tulot on arvioitu niin suuriksi, että lisäyksiä ei niihin juuri voi tehdä. Ed. Hiltunen, joka tuntee hyvin valtion lainanottomahdollisuudet, eilen epäili saisiko valtio lainoja 9 miljardia. (Ed. Hiltunen: Aivan!) Tavallisestihan on menetelty sillä tavalla valtiovarainvaliokunnassa, että kun budjettiin syntyy vajausta, niin lisätään valtiolle hankittavien lainojen määrää muutamalla miljardilla. Tällä kertaa ei kyetä sitäkään tekemään. Näin ollen käy niin, että menot on pidettävä näitten hyvin niukkojen tulojen puitteissa. Ainoa keino menojen lisäämiseksi kieltämättä on se, että esitetyt veronalennukset hylätään.

Ed. Kaitila, muuten varsin asiallisessa lausunnossaan, näytti pitävän mahdollisina huomattaviakin menojen lisäyksiä. Aivan oikein, kyllä menoja voidaan lisätä huomattavastikin, mutta ainoastaan sillä edellytyksellä, että suunnitelluista veronalennuksista luovutaan. Kun ed. Kaitilan ryhmä on eniten pitänyt ääntä siitä, että veroja pitää vähentää, niin minä en usko, että ed. Kaitila ryhminensä on lisäämässä menoja sillä edellytyksellä, että tämä ryhmä myös on valmis pyyhkimään esitetyt veronalennukset pois. (Ed. Hakkila: Äänenpidossahan se voima siellä liikkuu!) Ei pidä kuvitella, että joillakin taikatempuilla valtion talousarvio saatetaan tasapainoon. Ne ajat eivät ole vielä tulleet.

Mutta turha tässä on enemmälti jatkaa sen vuoksi, että meillähän on tiedossa kovin pian välikysymyskeskustelu. Siinä yhteydessä on tietysti paikallaan tarkastella, ei vain tulevan vuoden budjettia, vaan myös sitä taloudellista kehitystä, joka on johtanut siihen lamatilaan, mikä maassa kieltämättä vallitsee, ja niitä toimenpiteitä, joilla tästä lama-ajasta olisi yli päästävä. (Ed. Hiltunen: Äärimmäinen vasemmisto jäi nuhtelematta!) Minä sanoin, että äärimmäinen vasemmisto oli taloudellisen ohjelmansa puolesta aivan samalla kannalla kuin ed. Leskinen. Siinä on nuhdetta tarpeeksi.