24.2.1965 Moskovassa

SUOMEN SUHTAUTUMINEN

MONENKESKISTEN YDINVOIMIEN

LUOMISEEN

Pyydän saada lausua Teidät, Herra Presidentti, sydämellisesti tervetulleeksi. Samalla toivotan Teidät, Herra Ensimmäinen Sihteeri, ja Teidät, Herra Ministerineuvoston Puheenjohtaja, sekä muut neuvostoliittolaiset vieraamme tervetulleiksi Suomen maaperällä pidettäville päivällisille -- meille suomalaisille tuottaa aina suurta mielihyvää ja iloa, kun saamme pitää teitä, hyvät ystävät, vierainamme joko Suomessa tai Suomen maaperällä täällä Moskovan suurlähetystössämme, keskellä alituisesti uudistuvaa Neuvostoliiton pääkaupunkia.

Minulla on syytä julkituoda kiitollisuuteni siitä sydämellisestä vieraanvaraisuudesta, jota osoittaen minut ja puolisoni on vastaanotettu Neuvostoliitossa. Minua on erityisesti ilahduttanut myös se, että olen tämän matkani aikana saanut uudistaa tuttavuuteni Neuvostoliiton värikkääseen ja vieraanvaraiseen Keski-Aasian kaupunkiin Taskentiin, minne v. 1958 tekemästäni vierailusta minulle on jäänyt mitä miellyttävimpiä muistoja.

Meillä oli kaksi kuukautta sitten ilo saada nähdä Teidät, Herra Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön Puheenjohtaja, tervetulleena ja arvostettuna vieraana maassamme. Sain silloin Teiltä henkilökohtaisesti vastaanottaa Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön minulle suoman Neuvostoliiton korkeimman kunniamerkin, Leninin kunniamerkin. Tässä tilaisuudessa - niin monien Neuvostoliiton johtomiesten ollessa täällä läsnä - saan vielä kerran uudistaa vilpittömät kiitokseni tästä kunnianosoituksesta. Se on luonnollisesti minulle henkilökohtaisesti arvokas. Mutta samalla katson sen pääasiallisesti kohdistuvan Suomeen ja sen kansaan sekä siihen ulkopolitiikkaan, jota Suomen kansan edustajana ja sen tukemana olen pyrkinyt noudattamaan - Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden politiikkaan. Voin vakuuttaa Teille, että tätä kunnianosoitusta, joka tuli myös edeltäjäni, presidentti Paasikiven osaksi, pidetään Suomessa suuressa arvossa.

Tavatessani eilen Kremlissä Neuvostovaltion korkeimman johdon meillä oli laaja, ystävällinen, avoin ja suora keskustelu maittemme välisistä suhteista sekä monista kansainvälisistä kysymyksistä. Sen jälkeen Kremlissä tarjoamanne aamiaisen aikana esititte Te, Herra Presidentti, keskustelumme pohjalla Neuvostoliiton kannan Suomen asemaa eurooppalaisessa politiikassa läheisesti sivuavasta kysymyksestä. Sallinette, että nyt vastaan puheeseenne, vaikka se vaatiikin hieman tavallista laajemmat perustelut.

Suomen ulkopolitiikan perusääriviivat hahmottuvat Suomen ja Neuvostoliiton kesken 6. huhtikuuta 1948 solmitussa ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksessa. Tämä sopimus on myös Suomen noudattaman puolueettomuuspolitiikan pohjana, sillä sopimuksen johtolauseessa Neuvostoliitto ilmoittaa kunnioittavansa Suomen pyrkimystä pysyä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Myös läntisten suurvaltojen taholta on saatu hyväksyminen tälle puolueettomuuspyrkimyksellemme. Näin tunnustettua toiminnanlinjaa on Suomi noudattanut ulkopolitiikassaan. Se on tullut esille Suomen suhtautumisessa kansainvälisen politiikan ongelmiin sekä kannanotoissamme Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Kuten olette voineet vuosien kuluessa panna merkille, me suomalaiset olemme pidättyneet kannanmäärittelystä esim. Keski-Euroopan rajoja, Saksan yhdistämistä, Berliinin ongelmaa yms. koskevissa kysymyksissä, vaikka Euroopan rauha on elintärkeä asia myös Suomelle. Olemme katsoneet ja katsomme, että edellä mainitut ja monet muut Keski-Eurooppaa koskevat avoimet kysymykset ovat suurvaltojen välisten erimielisyyksien kohteina. Siksi me puolueettomuuspolitiikkamme perusteella pysyttelemme niistä erillämme.

Kun Te, Herra Presidentti, eilisessä puheessanne koskettelitte suunnitelmia monenkeskisten ydinasevoimien luomiseksi, tuntuu ensi silmäyksellä siltä, että Suomi ei voisi puolueettomuuspolitiikkansa vuoksi esittää minkäänlaista kannanottoa tämän suunnitelman johdosta. Mutta tätä asiaa ei voida ratkaista ystävyyssopimuksemme johtolauseen nojalla, sitä varten on luettava koko sopimus. Sopimuksen mukaan Suomi tulee puolustamaan aluettaan, jos Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuu Saksan tai sen kanssa liittoutuneiden valtioiden aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ja Suomi on sitoutunut tässä tarkoituksessa tarkoin määritellyillä edellytyksillä sotilaalliseen yhteistoimintaan Neuvostoliiton kanssa. Tämän vuoksi Suomen on syytä omia kansallisia etuja valvoessaan huolellisesti seurata sotilaallisen tilanteen kehitystä ystävyys- ja avunantosopimuksen valossa. Tässä mielessä Suomi kohdistaa tarkkaavaisen huomion monenkeskisten ydinasevoimien luomiseen.

On sanottu, että Länsi-Saksa varustautuu puolustustarkoituksessa hyökkäystä vastaan ja että monenkeskisten ydinvoimien luomisen tarkoitus on ottamalla Länsi-Saksa mukaan yhteiseen ydinaseistukseen estää se hankkimasta omaa ydinvoimaa. Tämä voi olla tottakin, mutta me suomalaiset emme voi jättää ottamatta huomioon, että Neuvostoliitto ja muut Varsovan Liiton maat pitävät Länsi-Saksan osanottoa monenkeskisen ydinvoiman luomiseen - osittain kahden maailmansodan syntyhistorian antaman opetuksen varoittamina kuten olette keskusteluissamme sanoneet - niin vakavana Euroopan rauhaa vaarantavana toimenpiteenä, että ne ovat yhteisesti päättäneet ryhtyä tarpeellisiin vastatoimenpiteisiin, jos sanottu suunnitelma toteutetaan. Monenkeskisten ydinvoimien luomista koskevien suunnitelmien toteuttaminen olisi täten niin suuressa määrin myös Pohjois-Euroopan rauhaa vaarantava toimenpide, että Suomella on kansallisen etunsa vuoksi oikeus lausua käsityksensä tästä asiasta. On tietenkin vähemmän merkittävää, sanooko Suomi tuomitsevansa monenkeskisten ydinvoimien luomisen tai vastustavansa sitä, koska se, samaten kuin siitä mahdollisesti aiheutuvat toimenpiteet toteutetaan - jos toteutetaan - Suomen hyväksymistä tiedustelematta. Mutta me olemme huolestuneita tästä suunnitelmasta.

Tällainen kannanotto ei ole vastoin puolueettomuuspolitiikkaamme, sillä me voimme ylläpitää puolueettomuuttamme ainoastaan sillä edellytyksellä, että rauhantila säilyy Euroopassa. Meillä on oikeus kansallisen etumme vuoksi ilmaista kielteisen kantamme toimenpiteistä, jotka voivat järkyttää Pohjois-Euroopan rauhanpolitiikan perusteita.

Tämä puheeni, niin kuin kaikki joissa olen käsitellyt maillemme tärkeitä asioita, rakentuu Suomen ja Neuvostoliiton välille syntyneeseen vakaantuneeseen ystävyyden tilaan, joka on luotu molempien osapuolten määrätietoisin ponnistuksin. Nämä ovat johtaneet merkittäviin saavutuksiin. Tämän kehityksen pohja on luja ja sen suuntaviivat ovat selkeät. Suomen ja Neuvostoliiton vakaantunut ystävyyssuhde pohjautuu molempien kansojen perusetujen vankalle perustalle ja on riippumaton olosuhteiden ja ajan vaihteluista. Näiden suhteiden kehityksessä ovat esimerkillisellä tavalla toteutuneet käytännössä rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteet, joita myös v:n 1948 sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta kuvastaa.