Pois alokaskilpailut ylipitkiltä matkoilta.

Viime kesän saavutusten valossa näyttää meillä tätä nykyä olevan parempi ja mieslukuisempi ylipitkien matkojen juoksijakaarti kuin koskaan aikaisemmin. Tätä väitettä voidaan vängätä vääräksi muistuttamalla, että Suomi ei viime olympialaisten maratonilla pystynyt läheskään yhtä loistavaan saavutukseen kuin vuonna 1920 Antwerpenissa. Tämähän on kylläkin totta, mutta mittapuuna ei olekaan käytettävä yksinomaan olympialaismaratonin menestystä, vaan myöskin muita kilpailuja. Ja toisekseen, joukkueemme saavutus Amsterdamin maratonjuoksussa on erinomaisen kunnioitettava eikä sen tarvitse joutua häpeään kahdeksan vuotta aikaisempien tulosten rinnalla. Mutta kotimaassa suoritetut ylipitkien matkojen kilpailut ja niissä saavutetut loistotulokset ne kallistavat vaa`an lopullisesti nykyisen juoksijapolven hyväksi, pantiinpa sitten vastaan maratoonarit miltä vuodelta tahansa. Tasaväkiset ja tulostasoltaan oivalliset molemmatkin olympialaiskarsinnat. Rastaan yllättävän hyvä alkukesän 20 km, Marttelin väkivahvuus pitkin kesää, Sipilän maailmanennätys j.n.e., siinä muutamia kiinnekohtia, joita kaikkia vastaavia ei mikään vuosi voi asettaa rinnalle, vaikkapa jotkut aikaisempina vuosina saavutetut yksityiset tulokset osan niistä saattaisivatkin ylittää.

Suurin osa ylipitkien matkojen juoksijoitamme on aikaisempina vuosinaan kilpaillut menestyksekkäästi etupäässä 5 ja 10 kilometrin matkoilla ja vasta iän karttuessa siirtynyt ylipitkille matkoille. Tyypillisiä tällaisen kehitysasteen läpikäyneitä ovat Sipilä ja Rastas, monia muita heihin verrattavia mainitsematta. Marttelin sensijaan, samaten kuin Laaksonen ja Lahti on ollut alusta pitäen etupäässä ylipitkien matkojen juoksija, mihin hänen edellytyksensä ovat heti urheilu-uran alussa selvästi viitanneet.

Kun tältä pohjalta lähdetään tarkastelemaan n.s. herätyskilpailujen tarpeellisuutta ylipitkillä matkoilla, niin on ilmeistä, että sellaisia ei tarvitse, koskapa tähän asti on 5 ja 10 kilometrin juoksijoiden sankka joukko pystynyt vanhemmista vuosiluokistaan täyttämään vapaaksi tulleet tilat maratoonariemme riveissä. Niin käy varmasti vastakin ja alokaskilpailut, joiden tarkoituksena luonnollisestikin on herättää nuorissa urheilijoissa innostusta ja harrastusta ovat meillä tarpeettomat ylipitkillä matkoilla.

Mutta eivät yksinomaan tarpeettomat, ne ovat myöskin vahingolliset. Muutama aika sitten ilmestyneessä "Urheilijan" numerossa tohtori Lauri Taipale tekee selkoa maamme urheilijoista tekemiensä terveydellisten mittausten ja tutkimusten tuloksista ja hän lausuu, että miltei kaikilla pitkien matkojen juoksijoilla on laajentunut sydän. Tämä vaikea vika johtuu liiallisesta rasituksesta ja missä on siihen sen parempi tilaisuus kuin juuri ylipitkien matkojen alokaskilpailuissa, joihin osanottajiksi tulee usein suurikin joukko nuoria miehiä, jotka eivät koskaan edes harjoituksissa ole juosseet niin pitkää matkaa ja joilla on takanaan aivan liian vähäinen harjoittelu, jotta he voisivat vaurioitta kestää ankaraa kilpailua. Ylipitkien matkojen alokaskilpailut houkuttelevat - syyttä suotta - miehiä sellaisiin voimanponnisteluihin, joista saattaa olla vahinkoa ei vain heidän myöhemmälle urheilu-uralleen, vaan myös heidän terveydelleenkin.

Jokainen, joka oli seuraamassa viimeksi suoritettuja Helsingin maratonkilpailuja, tuli varmaankin huomaamaan, kuinka väärällä tavalla monikin nuori kestävyysjuoksija alotteli urheilu-uraansa. Siellä oli juoksemassa useitakin urheilijoita, jotka olivat kesän kuluessa saavuttaneet olosuhteisiin katsoen lupaavia tuloksia keskipitkillä matkoilla. Nyt he olivat päättäneet kruunata kesän kilpailukauden ottamalla osaa 25 kilometrin juoksuun, alokassarjaan, josta siitäkin oli tiedossa arvokkaita palkinnoita. Ilma sattui olemaan tavattoman kylmä ja se vei voimat vanhemmiltakin tekijöiltä, saatikka sitten nuorilta. Mutta kenellä oli luja sisu, että muu kuin väsymys painamassa, hän saatti juosta loppuun saakka, mutta kyllä siinä tuli katsojallekin sääli, kun näki miehen yrittävän eteenpäin loppuun saakka rasittuneena, nuorilla kasvoilla väsynyt ja vääristynyt ilme, tuskin jalka jalan eteen siirtyen. Mutta loppuun piti juosta vain. Jos tuollaisella miehellä olisi myöhemmin liikarasituksen aiheuttamia haittoja, niin kukaan ei sitä ihmettelisi.

Jos meillä olisi puutetta ylipitkien matkojen juoksijoista, niin silloinhan kyllä saattaisi pitää puolustettavana alokaskilpailujenkin järjestämistä. Niissä saatettaisiin keksiä nuoria miehiä, jotka voisivat - käymättä 5 ja 10 kilometrin koulua - suorastaan kehittyä maratontekijöiksi. Mutta meillä ei ole mitään puutetta maratonjuoksijoista, niitä on meillä aina ollut riittävästi - tänäkin vuonna hyviä miehiä liiankin paljon - ja näin ollen alokaskilpailuja ylipitkillä matkoilla ei pitäisi järjestää, ei silläkään uhalla, että jokin tavaksi tullut kilpailu pitäisi lakkauttaa.

Suomen Urheilulehden lahjoittama Helsingin maratonkiertopalkinto on nyt - onneksi - saanut omistajansa. SVUL:n liittojohtokunta on lahjoittanut uuden palkinnon, mutta tällä kertaa kilpailtavaksi maaseutukaupungeissa. Kilpailumatkaa se ei ole vielä määrännyt, mutta luultavasti kilpailumatkaksi tullaan määräämään maraton, jota urheilujaoston johtokunta on äänestyksen jälkeen suositellut. Allekirjoittanut tosin esitti urheilujaostossa, että suositeltaisiin joko 15 taikka 20 kilometrin matkaa, ja perustelin tätä ehdotusta ylläesitetyillä syillä, mutta ehdotus ei saavuttanut kannatusta. *) Maraton on siitä hyvä, että sille matkalle ei ainakaan alokaskilpailuja voitane järjestää eikä sille alokkaat ilman muuta lähtene.

Mutta Helsingin maraton ei ole kuollut. Helsingin Sanomat on lahjoittanut kiertopalkinnon kilpailtavaksi syksyisin Helsingissä, Kaivopuistossa järjestettävissä kilpailuissa. Tämä kiertopalkinto lienee ajateltu samallaiseksi kuin Suomen Urheilulehden kiertopalkinto oli ja arvatenkin on ajateltu matkaksi 25 kilometriä ja alokassarjaa samoin järjestettäväksi. Kun ainakin allekirjoittaneen mielestä olisi vahingoksi, jos näin kävisi, rohkenenkin ehdottaa, että kiertopalkinnon sääntöjä laadittaessa - niitä ei näet vielä liene tehty - otettaisiin ylläesitetyt näkökohdat huomioon ja kilpailumatka muutettaisiin 15 kilometriksi. Yleisömenestyksen y.m. kannalta tällainen muutos käynee hyvin päinsä. Jos kilpailuista tahdotaan saada massakilpailut, niin matkan lyhentäminen sitä huomattavasti edistää. - Toinen mahdollisuus olisi että matka pysytettäisiin 25 kilometrinä, mutta kilpailujen toimeenpanijaa kiellettäisiin järjestämästä alokassarjaa.

Urho Kekkonen.

*) Liittojohtokunta on nyttemmin päättänyt järjestää k.o. kilpailut yhdessä sarjassa 25 km. matkalla.