Itäraja auki.

Lehdessämme on kaiketi jo pariinkin otteeseen kirjoitettu itärajan avaamisesta liikenteelle, sen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestäkin. Aivan äskettäin taas on sanomalehdissä näkynyt tietoja, joiden johdosta on tähän asiaan syytä uudelleen palata, koskapa tähänastiset puheet epäkohdan poistamisesta eivät ole saavuttaneet minkäänlaista näkyvää tulosta.

Muutamia viikkoja sitten kierteli varsinkin pohjois-Suomen lehdissä uutisia Kuusamon kohdalla harjoitetusta salakuljetuksesta Suomesta Venäjälle ja sen yhteydessä tapahtuneista vangitsemisista rajan tuolla puolella. Sen lisäksi kerrottiin, että paikalliset rajavartioviranomaiset olivat Kuusamossa toimittaneet tutkimuksia salakuljetuksesta ja oli niissä käynyt selville, että salakuljetusta Kuusamosta Venäjälle on harjoitettu jo useamman vuoden ajan ja varsin suuressakin mittakaavassa.

Ei mikään olekaan luonnollisempaa kuin salakuljetuksen rehottaminen siellä päin, sillä Vienan-Karjalan puolella on kaikki tavara paljoa kalliimpaa kuin Suomessa, jos sitä siellä sattuu olemaan lainkaan saatavissa. Sensijaan metsänriista ja turkistavarat siellä ovat huomattavasti halvempia kuin vastaavat tavarat Suomessa. Kun raja kuitenkin tunnetun rajasopimuksemme vuoksi on suljettu, niin ei minkäänlainen kaupankäynti voi julkisesti tapahtua rajan yli, vaikka ennen rauhan aikaan eri puolilla asuvien naapurusten kesken aina vallitsi varsin vilkas liikeyhteys. On luonnollista, että hädänalaisessa asemassa asuvat karjalaiset koettavat saada Suomesta ostetuksi teollisuustuotteita ja taloustavaroitakin, joiden hinnat, mikäli niitä Karjalassa saa, ovat huomattavasti Suomen hintoja kalliimmat, esim. kahvit maksavat Karjalassa yli 80 mk:aa kilolta, puuta jauhoja 60 mk., kilo sokeria yli 20 mk. j.n.e. Kauppaa suomalaisten kanssa he harjoittavat sitä mieluummin, kun he voivat maksuvälineinä käyttää metsäriistaa ja turkiksia, joista he eivät Karjalan puolella voi saada hetikään niin korkeaa hintaa kuin rajan tällä puolella.

Suomen hallituksen puolelta on varsin epäviisasta pitää edelleen voimassa Venäjän kanssa solmittua rajasopimusta, sillä mitään varsinaista tarvetta siihen ei maamme turvallisuuden kannalta ole olemassa. Tässä ei ole syytä kiinnittää huomiota siihen tilanteeseen, jonka aikana tuo sopimus tuli solmituksi, mutta onhan suhteemme Neuvosto-Venäjään nyt jo niin onnellisesti muuttunut, että ei ole syytä pitää voimassa itärajan sulkemissopimustakaan. Meidän tulee muistaa, että rajan sulku aiheuttaa sen, että maamme jää kokonaan eristetyksi Karjalan Työkansan Kommuunista ja sen asukkaille voidaan istuttaa mieliin mitä eriskummallisimpia ja asemaamme suuresti vahingoittavia käsityksiä Suomesta ja sen pyrkimyksistä. Meidän etumme on, että vuorovaikutus Suomen ja Karjalan välillä saadaan mahdollisimman hyväksi; vain sillä tavalla me voimme säilyttää sympatiamme karjalaisen kansan keskuudessa. Mutta jos nyt vuosikymmeniä jatkuu tilanne sellaisena, että jonkinlainen ylitsepääsemätön Kiinan muuri estää kaiken luvallisen, kaupallisen ja sivistyksellisen yhteyden sukulaiskansojen välillä, siis ei ole lainkaan kummeksittavaa, jos Karjalan kansan enemmistön mieliala Suomea kohtaan saadaan voimakkaan agitation ja täydellisen eristäytymisen ansiosta kylmäkiskoiseksi ja vihamieliseksikin.

Kysymys rajasopimuksen voimassapitämisestä ansaitsisi laajemman ja täydellisenkin valaistuksen, johon myöhemmin saanemme tilaisuuden. Tässä on vain kaikessa lyhykäisyydessä ja aivan pintapuolisesti käsitelty tätä tärkeää kysymystä, jonka ratkaisu tulisi merkitsemään voittoa suomalaisten ja vienankarjalaisten ystävällisille suhteille. Tämän kirjoituksen tarkoitus onkin kiinnittää huomiota mainittuun epäkohtaan. Jos se onnistuu saamaan asiassa mielipiteiden vaihtoa tapahtuman puoleen tai toiseen, niin sen tarkoitus on saavutettu mitä parhaimmin.