Ed. Kekkonen: Ed. Virkkunen on kuulemani mukaan kiinnittänyt tämän asian yhteydessä huomiotaan siirtoväen tänä keväänä tapahtuneisiin siirtoihin. Niin haetulta kuin yhteys tähän asiaan tuntuukin, on kuitenkin ollut minunkin mielestäni varsin hyvä, että asia on tullut puheeksi, jotta voidaan, herra puhemiehen luvalla, esittää asiasta mitalin toinenkin puoli.

Kun siirtoväen pika-asutuslain edellyttämä sijoitussuunnitelma oli laadittu, havaittiin silloin, että ainoastaan harvat siirtoväkeen kuuluvat henkilöt voivat saada uuden tilan niitten väliaikaisten sijoituskuntiensa alueilta, joihin he olivat aikanaan sijoitettuna. Oli silloin välttämätöntä, että heidät jossakin vaiheessa siirrettäisiin lopullisiin sijoituskuntiinsa, siis niihin kuntiin, joissa he tulevat sijoitussuunnitelman mukaan pika-asutustilansa saamaan. Periaatteeksi viime syksynä otettiin siirtoväen huollossa se, että lopullisiin sijoituskuntiin ei siirretä ketään ennenkuin asianomaisella viljelijällä on tieto siitä, mistä kunnasta hän pika-asutustilan tulee saamaan ja että hän myöskin jo on tehnyt määrätystä tilasta itselleen viljelyssopimuksen. Tällä tavalla pyrittiin siihen, että väliaikaisia siirtoja ei enää suoritttaisi, mitkä väliaikaiset siirrot, niinkuin tiedetään, olivat siirtoväen keskuudessa aiheuttaneet paljon pahaa verta ja joista ei todellakaan ole luonnollisesti mitään hyötyä. Tämä periaate pyrittiin pitämään rikkomattomana voimassa ja se oli voimassa aina tähän kevääseen saakka. Talven kuluessa kuitenkin, tarkemmin sanoen tammikuussa, siirtoväen luottamushenkilöiden taholta kiinnitettiin siirtoväen huollon keskuksen huomiota siihen, että olisi tarpeellista v. 1941 kesää varten aikaansaada siirtoväen mahdollisimman runsas siirtäminen niille tiloille, niihin kuntiin, joihin he tulevat myöhemmin sijoitetuiksi ja joissa he tulevat jatkuvasti sitten asumaan. Tätä perusteltiin erikoisesti sillä, että siirtoväen pääseminen lopullisiin sijoituskuntiin helpottaa heidän sijoittumistaan uuteen ympäristöön, he oppivat siellä tuntemaan tulevat naapurinsa j.n.e. Siirtoväen huollon keskus hankki tästä ehdotuksesta Karjalan Liiton lausunnon, ja Karjalan Liiton maatalousjaosto lausunnossaan tuli siihen tulokseen, että tämäntapainen siirtäminen olisi asianmukainen. Lausunnossa nimenomaisesti lausutaan, että mikäli eduskunnassa saadaan aikaan laki, jonka perusteella karjalaiset saavat vuokrata viljelyspalstoja, niin olisi karjalaiset tämän vuokrauslain tultua säädetyksi siirrettävä jo tulevan kevään aikana, siis kuluvan kevään aikana, lopullisille sijoituspaikoilleen. Kun tämä lausunto nähdäkseni antaa selvän kuvan siitä, millä perusteella siirtoväen itsensä taholta haluttiin tätä siirtoa tämän kevään aikana, lienee asianmukaista, että siitä luen muutamia kohtia:

"Jos tällainen vuokrauslaki saadaan säädetyksi, niin on karjalaiset siirrettävä jo tulevan kevään aikana lopullisille sijoituspaikoilleen, sillä jos karjalaisille voidaan varata viljelysmahdollisuudet ensi kesän aikana, on siirron suorittaminen syksyllä vaikeata, koska heillä silloin on vuoden sato, mikä samalla on siirrettävä. Siirtoa olisi ryhdyttävä nopeasti valmistelemaan, mutta edellytyksenä sen suorittamiselle on se, että majoitus uusilla sijoitusalueilla voidaan järjestää. Osa karjalaisia joutuu sijoitettavaksi sellaisille alueille, joista ilmeisestikään ei voida vuokrata ensi kesänä viljelysmaita, koska luovutusvelvollisia tiloja siellä on vähän ja tilat perustetaan pääasiassa viljelyskelpoisille alueille. Senvuoksi siirto tällaisissa tapauksissa voi vain harvoin tulla kysymykseen. Mikäli edellä selostetut toimenpiteet voidaan toteuttaa, s.o. saadaan aikaan laki, millä siirtoväki voi vuokrata viljelysmaita ensi kesänä ja siirtoväki siirretään ensi keväänä lopullisille sijoituspaikoilleen, saavutetaan monia etuja, joista mainittakoon m.m.:

1. Huomattavasti suurempi määrä siirtoväkeä kuin mitä muuten on mahdollista pääsisi jo ensi keväänä joko omille tiloilleen tai niitten läheisyyteen ja saisi viljeltäväkseen maata. Vaikka maa-ala olisi pienempikin kuin saatava viljelystila, olisi ensi kesän aikana mahdollisuus saada tuotetuksi perheelle elintarpeita ja karjalle rehuja.

2. Karjalaiset pääsisivät lopullisille sijoituspaikkakunnilleen ja ehtisivät tutustua uuteen ympäristöönsä ja heille annettaviin tiloihin. Tämä on tärkeätä sen vuoksi, että jos karjalainen saapuu ensimmäistä kertaa paikkakunnalle silloin kun hänet on kutsuttu tekemään uudelle tilalle viljelyssopimusta, kuten nyt tapahtuu, hän ei tunne paikkakuntaa eikä hänelle tarjottavaa tilaa ja saattaa monissa tapauksissa tämän vuoksi jättää tilan vastaanottamatta.

3. Kun suuri osa karjalaisista maatalousväestöä joutuu vielä kauan odottamaan pääsyä omille tiloilleen, ei heille useinkaan voida järjestää tuottavaa työtä ja odotus on omiaan lamauttamaan karjalaisten mieliä ja tekemään heidät tyytymättömiksi. Jos he nyt pääsevät lopullisille sijoituspaikoilleen ja heille voidaan antaa viljeltäväksi maata, tämä on omiaan rohkaisemaan karjalaisia ja kannustamaan heitä oma-aloitteiseen toimintaan. Seuraavan talven elintarviketilanteen kannalta olisi erittäin tärkeätä, että mahdollisimman suuri osa karjalaista maatalousväestöä voitaisiin saada elintarviketuotannon palvelukseen jo ensi kesänä."

Tämän lausunnon perusteella siirtoväen huollon keskuksessa ryhdyttiin harkitsemaan, missä määrin olisi mahdollisuuksia siirtoväen siirtämiseen ennen tätä kevättä lopullisiin sijoituskuntiinsa. Mutta asia joutui erästä toistakin tietä harkittavaksi. Maatalousministeriön asettama maataloustuotantokomitea mietinnössään, joka toimitettiin myöskin siirtoväen huollon keskukselle, esitti maataloussiirtoväen siirtämistä ennen tämän satokauden alkua lopullisille sijoituspaikoilleen ja maataloustuotantokomitea esitti tämän sillä tavalla, ettei näyttänyt olevan mitään mahdollisuuksia tällaista siirtoa jättää suorittamatta. Maataloustuotantokomitean mietinnössä lausutaan m.m., että ehdottomana edellytyksenä siirtoväen sijoittumiselle maataloustuotantoon seuraavana kesänä on kuitenkin pidettävä heidän yleistä siirtämistään sille paikkakunnalle, josta he myöhemmin tulevat saamaan pika-asutustilansa. Tämä on välttämätöntä siksi, että siirtoväki voi hankkia maataloustyökaluja ja kotieläimiä ainoastaan silloin, kun hän tietää joutuvansa pysyväisesti seudulle asumaan. Tällaisen irtaimiston  hankkiminen muulla seuduin on hankala ja sen siirtäminen tuottaa vaikeuksia. Lopullisilla sijoituspaikkakunnillaan asuessaan hänellä on myös tilaisuus tutustua paikkakuntaan ja sen asukkaihin, päästä sen mukaan seudun taloudelliseen yhteistoimintaan, esim. osuustoimintaan ja maataloudelliseen järjestötoimintaan. Nämä perustelut ovat siis suunnilleen samoja, mitä Karjalan Liitto omassa lausunnossaan siirron puolesta esitti.

On luonnollista, että siirtoväen huoltoviranomaisilla ei itsellään voinut olla mitään erikoista halua saada nämä siirrot suoritetuiksi. Oli selvää, että päinvastoin siirtoväen huoltoviranomaiset näkivät, kuinka suuria vaikeuksia tällaisesta siirrosta syntyy ja ilman pakottavaa tarvetta ei tällaiseen siirtoon missään tapauksessa olisi ryhdytty. Onhan tiedossa ensiksikin se, että siirtoväen huoltojohtajat, jotka kunnissa vastaavat siirtoväen huollosta, ovat olleet koko sen ajan, jolloin siirtoväen huolto on toiminut, niin tavattomalla työmäärällä rasitettuja, että monta kertaa on tuntunut vaikealta antaa heille enää mitään uusia tehtäviä. Ja sen vuoksi oli siirtoväen huollon kannalta katsoen tällainen suunnattomalta näyttävä siirtämistyö luonnollisestikin sellainen, josta jo itse viraston kannalta kaikkein halukkaimmin olisi luovuttu. Mutta ne perustelut, joita esitettiin tämän siirtämisen puolesta, olivat kuitenkin siksi voimakkaat, että asiaa ei voitu sellaiseksi jättää.

Sen jälkeen kun maataloustuotantokomitean ehdotus oli siirtoväen huollon keskukselle saapunut, kutsuttiin koolle siirtoväen huollon neuvottelukunta, johon kuuluu toistakymmentä siirtoväkeen kuuluvaa ja siirtoväen luottamusta nauttivaa henkilöä, ja tälle neuvottelukunnalle esitettiin ne ehdotukset ja lausunnot, joita asiassa oli esitetty. Neuvottelukunta asettui sille kannalle, että mitään pakollista siirtoa ei olisi tänä keväänä suoritettava. Mutta se sitä vastoin piti suotavana, että voitaisiin järjestää siirtoväen vapaaehtoinen siirtyminen ja että tämä siirtyminen käsittäisi ainoastaan maataloutta harjoittaneen siirtoväen ja niistäkin ainoastaan sellaisen siirtoväen, joka tulee pika-asutuslain perusteella saamaan pika-asutustilan. Kun siirtoväen huollon keskuksen neuvottelukunta oli tälle kannalle asettunut, ryhdyttiin siirtoa valmistelemaan. Mutta ennenkuin edes tämä vapaaehtoinen siirtämistoimenpide päätettiin suorittaa, oli jäätävä odottamaan sitä lainsäädäntötoimenpidettä, johon siirtäminen eräältä osalta perustui, nimittäin lainsäädäntöä siitä, että siirtoväen käytettäväksi olisi luovutettava viljelyspalastoja ja laitumia tulevan kesän aikana. Kuten eduskunta hyvin tietää annettiin hallituksen esitys eduskunnalle maaliskuun puolivälissä ja siirtoväen huollon keskus siihen luottaen, että eduskunta tämän hallituksen esityksen hyväksyy, antoi kiertokirjeen siitä, että siirtoväen vapaaehtoinen siirtyminen lopullisiin sijoituspaikkakuntiin on pantava alulle.

Minä käsittäisin asian sillä tavalla, että eduskuntakin tavallaan on hyväksynyt sen periaatteen, että siirtoväki olisi tulevana kesänä saatava mahdollisimman runsaasti niihin kuntiin, joissa se lopullisen kotinsa tulee löytämään. Ja tätä käsitystäni minä perustelen sillä, että laissa viljellyspalstojen sekä laitumien luovuttamisesta siirtoväen käytettäväksi nimenomaisesti säädetään, että siirtoväkeen kuuluva henkilö on oikeutettu saamaan kutakin perheensä jäsentä kohti enintään 0,30 ha viljelysmaata, mikäli hän asuu tulevan sijoituskuntansa alueella tai siirtyy sinne ennen satokauden 1941 alkua, mutta että hän saa muutoin, jos hän siis asuu ulkopuolella lopullista sijoituskuntaansa, ainoastaan 0,20 ha viljelysmaata jokaista perheensä jäsentä kohti, ja molemmissa tapauksisa edelleenkin kotielämille välttämättömän laitumen. Näinollen siis eduskunta on, hyväksyessään tämän lain, edellyttänyt, että se siirtoväkeen kuuluva henkilö, joka asuu lopullisessa sijoituskunnassaan, tulee olemaan edullisemmassa asemassa kuin se henkilö, joka ei lopullisessa sijoituskunnassaan asu. Ja kun laissa nimenomaisesti sanotaan, että henkilö, joka tulee siirtymään tällaiseen kuntaan ennen satokauden 1941 alkua, tulee myöskin olemaan samassa asemassa kuin henkilö, joka lopullisessa sijoituskunnassaan jo asuu, niin on ilmeistä, että eduskunnalla täytyi olla myöskin se käsitys, että olisi hyödyllistä maan elintarviketilanteelle, jos siirtoväki niin suuressa määrässä kuin mahdollista siirrettäisiin lopullisiin sijoituskuntiinsa.

Siirtoväen huollon keskus antoikin maaliskuun alussa kiertokirjeen lääninhallituksille, jossa tehdään selkoa siitä, että tällainen vapaaehtoinen siirtyminen järjestetään. Mutta erikoisesti tässä kiertokirjeessä korostettiin sitä, että tähän siirtoon käydään yksinomaan senvuoksi, että se maalle tähdellinen tarkoitusperä, jonka perusteella maataloustuotantokomitea on esityksensä tehnyt, on otettava huomioon ja siirto järjestettävä. Samalla mainittiin, että jotta voitaisiin mahdollisimman suuressa määrin välttää jo järjestettyjen viljelystilaisuuksien rikkomista ja siirtoväen muuten aikaansaamien heitä ja heidän toimeentuloaan tyydyttävien olosuhteiden pakollista lopettamista, on siirtoväen huollon keskus päättänyt, että siirto on oleva luonteeltaan vapaaehtoista. Tämä vapaaehtoinen luonne turvaa sen, että siirtoväki ei lähde pois sellaisilta seuduilta ja sellaisista taloista, joissa se on hyvin viihtynyt taikka joissa se tulee ensi kesän aikana saamaan itselleen viljelysmahdollisuutta.

Tämän jälkeen kirjeessä määrättiin, että maataloutta harjoittaneella siirtoväellä, joka tulee saamaan pika-asutustilan vaikkakaan ei vielä ole määrättyä tilaa saanut, on tilaisuus viimeistään maaliskuun 26 päivään mennessä ilmoittautua lopulliselle sijoituspaikkakunnalle muuttamista varten. Ja samalla määrättiin, että ilmoittautumisen tulee tapahtua asianomaisen oleskelupaikkakunnan siirtoväen huoltojohtajalle, jolta saadaan valmiiksi painettuja siirtymishakemuksia.

Kun nämä siirtymishakemukset sitten annettujen ohjeiden mukaan lääninhallitusten kautta saapuivat siirtoväen huollon keskukselle, havaittiin, että tämä vapaaehtoinen siirtyminen oli saanutkin huomattavasti suuremmat mittasuhteet kuin mitä alunperin oli ajateltu. Sen sijaan että meillä siirtoväen huollon keskuksessa ja sen neuvottelukunnassa oli ajateltu, että siirtyviä ei voi tulla enempi kuin noin 20,000-30,000, niitä hakemusten perusteella tulikin yli 70,000 henkeä. Tämä oli odottamattoman paljon senvuoksi, että ei uskottu siirtoväen pyrkivän lopullisille sijoituspaikkakunnilleen niin suuressa määrin kuin nyt on tapahtunut, ja senvuoksi että tämä siirtyminen on täysin vapaaehtoista.

Kun nämä hakemukset olivat tänne saapuneet ja ne oli lajiteltu ja järjestetty, annettiin sitten määräykset siitä, mikä perhe siirtymisoikeuden sai. Ja näitä perheitä, sen jälkeen kun on jälki-ilmoittautumiset otettu huomioon, on kaiken kaikkiaan 11,566 perhettä, joissa oli 72,490 henkeä. Näin paljon on siis kaiken kaikkiaan annettu lupia siirtyä.

Siirrot oli tarkoitus suorittaa huhtikuun aikana. Mutta siirtojen paljous on luonnollisestikin sitä hidastuttanut. Siirtojen käytännöllinen järjestely on ollut ensisijassa asianomaisen siirtoväen huoltojohtajien ja lääninhallitusten huolena. Ja varmaa on, että nimenomaisesti se, että lääninhallitukset on määrätty siirrosta huolehtimaan, on sittenkin antanut kaikkein parhaimman takeen siitä, että siirrot tulevat asianmukaisesti hoidetuiksi, senvuoksi että lääninhallituksellahan on käytettävänään paitsi siirtoväen huoltoviranomaisia myöskin vapaan huollon elimet maaherrojen johdolla ja järjestysviranomaiset. Sitäpaitsi asetuttiin yhteyteen siirtokuntien hoitokuntien kanssa ja pyydettiin, että ne ilmoittaisivat sopivia henkilöitä, jotka tulevat uusiin lopullisiin sijoituskuntiin siirtymään, jotta huoltojohtajia voitaisiin kehoittaa käyttämään näiden henkilöiden asiantuntemusta hyväkseen siirron käytännöllisessä järjestelyssä.

Siirtojen käytännöllinen suorittaminen on nyt jo loppuun kulumassa mutta se on luonnollisestikin tapahtunut eräiltä osin sillä tavalla, että vaikeuksia on esiintynyt. Eräiltä osin on siirtojen suorittaminen tapahtunut suhteellisen hyvin, eräiltä osin se on kohdannut vaikeuksia. Lähtö väliaikaisista sijoituskunnista on yleensä tapahtunut ilman kommelluksia, niinkuin saattaa helposti ymmärtää. Mutta vastaanotto ei ole aina ollut moitteetonta. Kerrotaan, että lähettävä kunta ei ole ilmoittanut siirtoväen tulosta uuteen kuntaan, jossa ei senvuoksi ole ryhdytty kaikkiin toimenpiteisiin vastaanottoa ja sijoitusta varten. Tämä on tietenkin vakava virhe ja olisi todellakin luullut, että tämä yhteys lähettävän ja vastaanottavan kunnan välillä olisi vihdoinkin opittu, onhan siirtoja niin runsaasti sentään suoritettu.

Mutta siirtoväen huoltojohtajien puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että heidän työnsä tällä kertaa ja juuri uuden sijoituksen määräämisen yhteydessä on osoittautunut erinomaisen työlääksi. Siirtoväen huoltojohtajan virka jo sellaisenaankin on erinomaisen vaikea virka, senvuoksi, että ei ole helppoa monta tuhatta siirtoväkeen kuuluvaa henkilöä saada majoitetuksi kunnan alueelle ja huolehtia heidän työmahdollisuuksistaan ja toimeentulostaan. Ja nyt, kun mieliala majoittajien keskuudessa on huomattavasti haluttomampi kuin sanokaamme viime vuonna, on siirtoväen huoltojohtajan virka sitäkin vaikeampi ja raskaampi. Monet lääninhallitukset ovat ilmoittaneet, että siirtoväen huoltojohtajiksi ei ole helppoa saada parhaita miehiä kunnasta senvuoksi, että he ovat nähneet, kuinka tavatonta työtä se heille ensiksikin tuottaa ja kuinka suuria vaikeuksia heidän työnsä suorittaminen kohtaa kuntalaistenkin taholta (Ed. Pitkänen: Pitää antaa siirtoväkeä avuksi!). Siirtoväen huollon keskukselle on juuri tämän siirron yhteydessä monestakin paikasta ilmoitettu, että nyt ei enää haluta vapaaehtoisesti antaa asuntoja kuntaa muuttavalle siirtoväelle, vaan on käytettävä pakkomajoitusta. Ja me saatamme tämänkin ymmärtää, sillä kun kunnissa tuli tiedoksi, että siirtoväki siirtyy pois, niin monetkin majoittajat, jotka olivat saaneet hyvin paljon uhrata omasta mukavuudestaan, huokasivat helpotuksesta, että nyt niistä sitten päästiin. Mutta kun uusia tulee tilalle, ei ole enää haluttukaan heitä ottaa vastaan ja senvuoksi, niinkuin mainitsin, monessa kunnassa on pakkomajoitukseen täytynyt turvautua odottamattoman runsaasti. On totta, että ahtautta on eräissä kunnissa esiintynyt uusien tultua, muta sen suunnitelman mukaan, joka siirtoja määrättäessä laadittiin, ei yhteenkään kuntaan ole sijoitettu entisten ja uusien kanssa enempää kuin 20 % kunnan asukasluvusta, ja vaikka se on suhteellisen paljon, sen kuitenkin pitäisi olla sellainen lukumäärä, joka voidaan kunnassa sijoittaa.

Jotta siirrot voitaisiin saada mahdollisimman joustavasti suoritetuiksi, annettiin määräys, että jos siirtoa hakeneeseen perheeseen kuuluvain lasten koulun käynti jäisi kesken siinä tapauksessa, että siirto toimeenpannaan heti tai jos muusta syystä siirtoa haluavan perhettä ei voida kokonaisuudessaan heti siirtää, on niiden perheenjäsenten siirto, joiden läsnäolo uudella sijoituspaikalla maataloustöiden tähden ei ole välttämätön, lykättävä, kunnes koulut ovat lopettaneet toimintansa tai siirtoa ehkäisevä muu syy on poistunut. Ja samalla määrättiin, että karjan siirrot on myös lykättävä uuden laidunkauden alkuun, ellei uudella paikkakunnalla ole rehun saanti turvattu. Ainoastaan perheen välttämätöntä toimeentuloa varten tarpeellinen karja voidaan siirtää nyt heti ja, mikäli karjaa tai hevosia siirretään heti, on joka tapauksessa laidunkauden alkuun tarvittava rehu otettava ehdottomasti mukaan, ellei uudella paikkakunnalla ole rehunsaantia turvattu.

Siirtojen vaikeus on johtunut eräältä osalta myöskin siitä, että siirtojen yhteydessä on havaittu sellaista menettelyä, että runsaasti sellaisia siirtoväkeen kuuluvia henkilötä, jotka eivät lainkaan olleet ilmoittautuneet siirtyviksi, on sittenkin nyt toisten ilmoittautuneiden mukaan siirtynyt lopullisiin sijoituskuntiinsa. Heidän varaltaanhan eivät viranomaiset olleet voineet ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Ja on luonnollista, että tällainen siirtyminen, järjestämätön siirtyminen, aikaansaa luonnollisestikin vaikeuksia. Tämä havaittiin jo siirron ensimmäisissä vaiheissa, ja tästä sanomalehdissä ja radiossa jo hyvissä ajoin varoitettiin, mutta siitä huolimatta näyttää tätä siirtymistä edelleenkin jatkuvan. On selvää, että juuri tämäntapainen järjestämätön siirto, jota ei ole voitu estää, aiheuttaa vaikeuksia myöskin niille, jotka siirtyvät oman ilmoittautumisensa perusteella.

Me voimme luonnollisestikin kaiken tämän jälkeen kysyä, oliko sittenkään siirtoon käytävä, ja niinkuin mainitsin, siirtoväen huollon ja siirtoväen huoltoviranomaisten kannalta ei siirto lainkaan ollut tarpeellista. Ja päinvastoin oli jo etukäteen tiedossa, että se aiheuttaa siirtoväen huoltoviranomaisille paljon lisätyötä ja että se voi aiheuttaa myöskin siirtoväelle itselleen vaikeuksia. Mutta ne maalle tärkeät näkökohdat, joilla siirtoa esitettiin, kuitenkin aiheuttivat sen, koska ne olivat siksikin painavat, että siirtoon katsottiin olevan pakko ryhtyä. Ja tätä ratkaisua eräältä osalta puolsi myöskin siirtoväen omien luottamusmiesten toivomus.

Minä haluaisinkin lopuksi kiinnittää aivan erikoista huomiota siihen, että tämä siirto oli luonteeltaan vapaaehtoinen, ja toiseksi, että tarkoituksena oli saada siirtoväen maataloutta harjoittava osa niin runsaasti kuin mahdollista työhön tulevan kesän maatalouskamppailussa. Senvuoksi kaikkein suurin pelko minulla henkilökohtaisesti tässä kysymyksessä on se, että nyt ei kuitenkaan kunnissa kyetä kaikille siirtymään ilmoittautuneille ja siirtyneelle siirtoväelle antamaan niin suurta vuokraviljelmää kuin mitä hän lain mukaan olisi oikeutettu saamaan. Ne vaikeudet, jotka siirrossa ovat tapahtuneet, ne ovat ohimeneviä, ja vaikka ne ovat valitettavia, ne eivät kuitenkaan jätä sanottavampaa muistoa eikä vaikutusta jälkeensä. Mutta se, että siirtoväki, joka lähti lopulliseen siirtokuntaan siinä käsityksessä, että se saa itselleen siellä viljelyspalstan, sellaisen viljelyspalstan, johon laki hänelle antaa oikeuden, ja jos hän ei sitä saa, se merkitee siirtoväelle tavattoman paljon. Olisi sen vuoksi toivottavaa, että paikkakunnan asukkaat ja varsinkin siirtoväen huoltoviranomaiset kykenisivät nyt nopeasti, lyhyessä ajassa huolehtimaan siitä, että siirtoväki, joka lopullisiin sijoituskuntiin siirtyy, voisi todellakin saada kaikkialla itselleen viljelysmahdollisuuksia sen lain perusteella, joka ne heille turvaa.