Luuloterve

Maakansa 22.6.1933

Luulosairaaksi sanotaan ihmistä, joka luulottelee itseään sairaaksi, vaikka tosiasiassa onkin suurin piirtein katsoen täysin terve, ihmistä, joka jonkun pienen elimistössään ilmenneen epäsäännöllisyyden vuoksi luulee olevansa kuolemantaudin käsissä. Luulosairaus on hermostuneen ja kiihtyneen mielen tuote. Se on levinnyt laajemmalle kuin yleensä luullaankaan.

Monetkin yksilön elämässä esiintyneet ilmiöt voidaan siirtää kokonaisten kansojen ja kansalaisryhmien elämän piiriin. Mutta luulosairaus on ilmiö, jota nykyajan poliittisessa elämässä ei varmaankaan tavata. Ei yksikään puolue eikä yksikään mielipidesuunta halua alistua luulemaan itseään sairaammaksi kuin terveyden todellinen tila edellyttää, eikä taivu pitämään itseään vähäisempänä kuin tosiasiassa on. Jokainen poliittisessa elämässä vaikuttava ryhmä varoo visusti esittämästä itseään avuttomana ja neuvottomana. Päinvastoin aivan yleinen piirre on, että kukin luulottelee itselleen ja varsinkin koettaa johtaa muita siihen luuloon, että he ja juuri he ovat kaiken herroja tai pian siksi tulossa. Äärimmäisyysliikkeiden voima ja monesti suurin voima on juuri noissa paisutteluissa, suurissa sanoissa, vastapuolen tahallisessa mitättömäksi leimaamisessa ja kaikessa tuossa meilläkin nyt jo hyvin tunnetussa agitatoorisessa toiminnassa, jonka autuaaksitekevään voimaan eräissä piireissä jo lujasti luotetaan. Kun henkilö, joka luulottelee itseään sairaaksi, tunnetaan nimellä luulosairas, niin poliittinen liike, joka luulottelee itseään terveemmäksi ja mahtavammaksi kuin mitä se on, voidaan nimittää luuloterveeksi.

Meidän poliittisessa elämässämme on sellaista luuloterveyttä esiintynyt heti itsenäistymisemme jälkeen. Kuninkaantekijät olivat luuloterveitä uskoessaan kansan yleistä mielipidettä vastaan voivansa tehdä tästä maasta kuningaskunnan. Vuoden 1919 vaalit tuomitsivat kovalla kädellä tämän luuloterveyden. Kommunistit olivat luuloterveitä, koettaessaan täällä valtiovallan vapaamielisyyteen luottaen toimia maanpettureina maan itsenäisyyden kukistamiseksi. Tämäkin luuloterveys on saanut ankaran iskun. Tällä hetkellä on meidän oikeistomme, vai olisiko sanottava äärimmäinen oikeistomme, vakavasti luuloterve, kun se yltiöpäisyydessään koettaa uskotella, että he muodostavat maan yleisen mielipiteen ja ainoan isänmaallisen kansanosan tässä maassa. Mutta toivottavasti päät selkiävät heinäkuun vaalien jälkeen ja tästäkin luuloterveystapauksesta vapaudutaan ilman parempia vaurioita.

Kun oikeiston johtajat puhuvat virran viemisestä oikealle, "kevätvirroista" y.m.s., niin se tapahtuu sellaisessa yhteydessä ja sellaisin ylisanoin, että esillä ovat selvää selvemmät luuloterveyden tuntomerkit. Kun oikeiston kärkimiehet selittävät voittavan oikeiston työtä ohjaavan "Suuren Rakkauden", herättää tuo puhe valtavan nauruntyrskähdyksen kaikkialla maassa ja se on osaltaan todistuksena, että tämä luuloterveys tulee saamaan tulevissa vaaleissa asianmukaisen, tepsivän lääkityksen. Mutta on näyttänyt tarpeelliseksi huomauttaa yleisölle tuosta äärimmäiseen oikeistoon tarttuneesta taudista. Vain sen valossa voidaan oikein ymmärtää nuo mahtavat sanomalehtiotsikot, nuo tiedot heidän kannatuksensa laviininomaisesta kasvamisesta, vastustajien epätoivoon joutumisesta y.m.s.

Ne ovat poliittista luuloterveyttä, jonka taudin olemassaolon kyllä oikeiston johtajat itse tietävät.

Urho Kekkonen.