Berlin 17/2 -32.

Rakas Pikku-Häiskä ja rakkaat pojat.

Sain eilen kirjeesi (oli myöhästynyt), josta parhaat kiitokset.

Kyllä minä yleensä hyvin voin. Ei tässä muusta ole paha mieli kuin työn vähäisistä tuloksista. Mutta sekin täytyy niellä.

Olen sanonut irti huoneeni, mutta nyt en saa käsiini rva Häuseria, joka lupasi minulle hankkia uuden huoneen ja siksi olen hiukan pulassa. Tämä juti pyytää jäämään tähän ja lupaa hankkia saksankielen opettajan, joka 25 Rmk. kuukausimaksusta juttelee päivisin minun kanssani saksaa pari tuntia päivässä, mutta en tiedä. Se nykyinen kanssapuhuja osoittautui liian kalliiksi, 1 Rmk. tunnilta ja jos hän olisi hyvä, sen voisi maksaa, mutta näinollen ei. Toinen pitää saada. Helpoimmaksi tulisi asia, jos perheessä saisi jutella, mutta nyt on, kuten sanottu, rva Häuser matkustanut jonnekin. Siis, kuten näet, pikku harmia. Mutta kyllä se menee ohi pian taas.

Pojan kesselithän ovat hyviä. Vai lähettää se isä Matille julmannäköisiä ja Tanelille kiltinnäköisiä hauvoja. Tietysti. Kyllä se Taneli näyttää osaavan, vaikka isä on poissakin.

Sain toissapäivänä Saksan urheiluliitolta kirjeen. He sanovat lähettäneensä Suomeen kirjeen "in der Angelegenheit Nurmi" ja kysyvät mitä minä siitä sanon. Ilmoittavat tulevansa tänne 12/3, jolloin pyytävät konfereerata. Mitä minä sanon, kun en tiedä mitään koko asiasta. Ja Brusinin Kalle sähkötti Pariisista, mitä vastaan hänen kirjeeseensä. Mitäs minä vastaan, kun en ole nähnyt koko kirjettä. Sähkötän tänään Urheiluliitolle Helsinkiin ja vaadin nopeasti kirjoittamaan. Siellä maataan vain.

No se nyt vähäistä, maatkoon tai nukkukoon, mutta kun sitten minun kimppuuni käydään, niin saavat ulkolaiset huonon kuvan liittomme puheenjohtajasta, tuomari Kekkosesta, joka ei ole kotona, kuten Matti on kuullut.

Lauri Aho sähkötti vekseliä nimineen. Lähetin. Kiire oli hänelläkin. Se kai oli se uusiminen, jota ei olisi kannattanut enää tehdä, kun vekseli oli niin kovin pieni.

Eipä nyt muuta kuin voi oikein hyvin poikinemme. Kyllä minä tulen toimeen. Luulen olevani parempi kuin tähän asti. Kun vain muistaisi välttää kävelemistä. Täällä tulee siinä helposti erehtyneeksi, kun matkat ovat siksikin pitkät.

Rakkaat terveiset Sinulle ja pojille. Innille jatkuvaa Antti-onnea vaikka ilman oikeaa Anttiakin ja Jussille sano, että senkun lyö Väkevän knokiksi. Ja vie Pihalle terveisiä Rautuun.

Teidän

isi.

Lähetänpä nyt yhteisen kortin pojille, sain näitä "vihreä viikko"-näyttelystä.