Ylioppilaslevottomuuksista

LIIMATAINEN

8/6 1968

Ns. aikaansa seuraavat kansalaiset varmaan odottivat melkoisella mielenkiinnolla tultaisiinko sellaisessa akateemisen maailman merkkitilaisuudessa kuin Turun ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin 50-vuotisjuhlassa käsittelemään aikamme polttavaa ongelmaa, nimittäin opiskelijademokratiaa. Yliopiston uudistaminen on nykyisen koulutusyhteiskunnan maailmanlaajuinen probleemi, jota yritetään ratkaista kovin erilaisilla tavoilla: Amerikassa tapellaan verissä päin, Ranskassa yritetään sen yhteydessä ja varjolla yhteiskunnallista kumousta ja kiltissä Ruotsissa osoitetaan väkivaltaisesti mieltä. Todellakin miltei kaikkialla esiintyy ylioppilaiden parissa liikehdintää ja levottomuutta. Rauhallisinta on ilmeisesti meillä Suomessa, vaikka vuosien mittaan täälläkin on kohuttu ylioppilasradikalismista. Yleismaailmallista taustaa vastaan katsottuna meikäläiset pahaakin verta herättäneet kirjoitelmat ja mielenosoituspoikaset ja (keskeytetyt) vappupuheet ovat olleet vain kärpäsen surinaa.

  Åbo Akademin vuosijuhlassa on ylioppilasmaailmassa ilmenevää liikehdintää kosketeltu kahdessakin korkeatasoisessa puheessa. Akatemian kansleri, Suomen Akatemian jäsen professori Georg Henrik von Wright kuvaili sitä levottomuutta mikä kaikkialla maailmassa vallitsee ja jonka aiheena on pelko siitä, että ihminen ei osaa oikealla tavalla käyttää sitä valtaa, jonka teknillinen edistyminen on hänelle antanut. Tämä valta voi johtaa kaiken tuhoutumiseen. Tämän levottomuuden herkin ilmapuntari on ylioppilasnuoriso kautta maailman. "Nuorten epätoivoa ei saa torjua kurittomana kujeena. Se on vakava kehotus yliopistoille ajatella vastuutaan ja harkita uudelleen tehtäväänsä niiden kasvattajana, joiden tulee meidän jälkeemme kestää tällä vaaroja täynnä olevalla planeetalla."

  Toinen puhuja oli tunnettu sosiologian tutkija, Uppsalan yliopiston rehtori Torgny Segerstedt. Hän viittasi puheessaan suoraan ylioppilaslevottomuuksiin ja jatkoi: "meidän tulee muistaa, että ylioppilaiden mielenosoituksista kuuluvat huudot ovat synnytystuskissa olevan uuden yhteiskunnan parkaisuja. Sukupolvemme on huolehdittava siitä, että vallankumouksesta tulee kumous parempaan eikä kaikkien kulttuurin arvojen nihilistinen hävittäminen".

  Nämä ovat vakavia sanoja, joita esittäjien kiistämättömän arvovallan takia on pakko kuunnella ja tutkia.

  Ylioppilasnuorison merkitys ja vaikutus maailmassa on kasvanut mm. sen takia, että sen määrä on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa. Mutta mistä johtuu tämä liikehdintä, joka ulottuu ympäri maanpiirin? Selitysyrityksiä on esitetty monia. Kukaan tuskin osaa ratkaista, missä määrin ne ovat oikeita. Varmaa on, että se, mitä tässä jäljempänä esitetään, saa myös osakseen arvostelua, sitä suuremmassa määrin, kun tässä suoritetaan verraten rohkeaa yleistämistä, johon aina helposti päästään kiinni.

  Tähän saakka tavallaan yhtämittaisina jatkuneet ylioppilasmellakat saivat alkunsa Yhdysvalloissa syksyllä 1964. Aikaa voittaen ne ovat kohdistuneet miltei yksinomaan Vietnamin sotaa, neekerivainoja ja sotilaskutsuntoja vastaan. Yli 1000 yliopistossa on levottomuuksia esiintynyt ja niiden luonnetta kuvaa omalla tavallaan se, että monesti mielenosoitusten kohteeksi on joutunut napalmia valmistava Dow Chemical -firma. Tietenkin amerikkalaisissa demonstraatioissa ovat aiheena olleet myös paikalliset yliopisto-oloja koskevat epäkohdat, mutta ilman sitä levottomuutta, minkä alaiseksi yhteiskunta on joutunut ratkaisemattoman neekerikysymyksen ja yhä epäsuositummaksi käyvän Vietnamin sodan takia mielenosoitukset eivät olisi saaneet sitä laajuutta ja rajuutta, mikä niille on ollut luonteenomaista.

  Voidaan siis todeta, että rauhanliike on yksi alkuunpanevia voimia USA:n ylioppilaslevottomuuksilla. Samaten on asianlaita Englannissa ja Japanissa, joissa mielenosoitukset ovat kohdistuneet atomiaseita vastaan.

  Ranskassa väkivaltaan turvautuneet ylioppilaat ovat olleet liikkeellä nimenomaan poliittisissa merkeissä: äärimmäisvasemmistolaiset ja anarkistiset ohjelmat ovat keränneet taakseen laajaa kannatusta. Saksalaisjuutalainen ylioppilasjohtaja Daniel Cohn-Bendit on raivonnut yhtä esteettömästi de Gaullea kuin stalinilaisiksi leimaamiaan kommunisteja vastaan. On vaikeaa sanoa, olisiko ylioppilaskapina - siitähän tässä on kysymys - saanut koko yhteiskuntaa järkyttävää laajuutta ilman poliisin brutaalisia torjuntakeinoja, mutta eihän muutoin olisikaan totta, että sattuma hallitsee maailmaa, kuten muuan viisas on osannut sanoa.

  Länsi-Saksan ylioppilaslevottomuuksille antoi mielenkiintoisen selityksen Jyväskylän ideologiaforumissa äskettäin puhunut Länsi-Berliinin vapaan yliopiston ylioppilas Helge Sander. On muistettava, että tämä yliopisto perustettiin amerikkalaisten rahoilla kommunismin vastustamisen merkeissä ja sen ylioppilaille on varattu varsin laaja osanotto yliopiston hallinnossa. Miksi juuri tämän yliopiston piirissä on syntynyt voimakas äärivasemmistolainen käymistila?

  Sander vastasi: "Amerikkalaisten interventio latinalaisessa Amerikassa, Kuubassa ja Vietnamissa on muuttanut kuvan amerikkalaisista, joita toisen maailmansodan jälkeen oli liittotasavallassa pidetty vapauttajina, demokraatteina ja suojelijoina. Alistettujen kansojen sorrossa ylioppilaat näkivät oman sortonsa. He totesivat, että heidän asettamansa tavoitteet eivät olleet toteutettavissa laillisten reformien tietä eikä nykyisen yhteiskunnan puitteissa." Ja lopuksi Sanderkin turvautui selityksessään amerikkalaisiin argumentteihin. "Vietnamin sota osoittaa kaikkein selvimmin, että kansainvälinen taantumus avuttomana ja sokean väkivaltaisesti pyrkii taistelemaan sitä vastaan, mitä se ei ajan mittaan voi estää." Missä määrin Sanderin selitys on oikea, se ei ole täältä käsin arvioitavissa. Sellaisessa tilanteessa mitä elämme, jolloin ylioppilasmellakoitsijat esim. Ranskassa itse ovat tunnustaneet, että he eivät tiedä mihin pyrkivät, on hyvä kuulla sellainenkin puheenvuoro, jonka Sander on täällä esittänyt.

  Vastaansanomattomana tosiasiana on joka tapauksessa pidettävä sitä, että ylioppilaslevottomuuksilla on merkittävä kansainvälinen taustansa, jonka amerikkalaista alkuperää ei voida kieltää. Mitä muotoja ylioppilaiden kapinointi eri maissa saa aikaan, ei ole tällä kertaa nähtävissä. Mutta kävi kuinka kävi, jo tähän mennessä aiheutuneet järkytykset ovat vietävissä suurelta osalta Vietnamin onnettoman ja mielettömän sodan tilille.

  Ylioppilaiden liikehdinnästä voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta se on merkki koko länsimaista yhteiskuntaa koskevasta käymistilasta. Porvarillinen sosiologi prof. Segerstedt puhuu suorastaan uuden yhteiskunnan synnytystuskista.