IKL:n suuriääninen vakuuttelu

tulevista vaalivoitoista ja kannatuksen valtavasta laajuudesta

ovat tietoista tosiasiain vääristelyä

Maakansa 9.6.1936

Kun näin vaalien alla taas pakostakin joutuu kuulemaan ja lukemaan ikl-puolueen tavanomaisen itsevarmaa julistusta ja rajatonta kehuskelua, kuinka heidän jäsen- ja kannattajajoukkonsa muka päivä päivältä lisääntymistään lisääntyy, on tarpeellista palauttaa mieliin, että vuoden 1933 vaalien alla oli asianlaita aivan sama. Jos silloinkin olisi lukenut yksinomaan ikl:n julkaisuja taikka kuunnellut heidän julistajiensa itsekehua, olisi helposti saanut sellaisen käsityksen, että ikl:llä todellakin on tavattoman laaja kannatus myöskin maaseudulla. Muistettaneen hyvin, että ennen vuoden 1933 vaaleja ikl haaveili 40 tai 50 edustajapaikan valloittamisesta j.n.e. Minulla oli ilo ennen viime vaaleja "Maakansassa" kirjoittaa näiden ikl:n uskottelujen johdosta artikkeli, jossa osoitin, että tämä tavaton, kaikkea määrää vailla oleva hoilotus omasta voimasta ja väkevyydestä sekä muiden heikkoudesta on itsesuggestiota, jolla sairas pyrkii uskottelemaan itselleen olevansa terve, ja siinä ikäänkuin jäljitellään joidenkin Australian neekeriheimojen tapaa ennen taistelua rämisyttää aseita ja kohotella julmia sotahuutoja, joiden luultiin levittävän masennusta ja pelkoa vihollisen parissa sekä herättävän voitonuskoa ja rohkeutta omissa sotureissa. Sanoin, että minulla oli ilo silloin ennen vaaleja osoittaa ikl:n itsekehuskelu perusteettomaksi suunpieksännäksi, sillä vaalinumerot osoittivat minun olleen oikeassa. Odotettu ja ennustettu 50 edustajasijaa jäi vaatimattomaksi neljäksitoista, ja sekin oli muutamaa sijaa liian korkea ikl:ää palvelleen kokoomuksen yhteisessä vaaliliitossa kärsimien menetysten ansiosta.

Ikl:n johdolle vuonna 1933 saattoi vaalien huono lopputulos olla jossakin suhteessa pettymys. He olivat kenties hyvässä uskossa odottaneet parempaa tulosta. Siihen viittaa heidän sanomalehtiensä ilmeinen nolous vaalitulosten tultua tunnetuksi. Mutta nyt täytyy ikl:n johdolla olla selvä käsitys ja tieto mielialoista maassa, niin että nuo suurisanaiset vakuuttelut tulevista vaalivoitoista ja heidän nauttimansa kannatuksen valtavasta laajuudesta ovat tietoista tosiasioiden vääristelemistä. Tämän kaiken voisi sanoa yksityiskohtaisesti tuntemattakaan kansan mielipiteitä, kun vain tuntee ikl:n ja monien siihen kuuluvien henkilöiden tähänastisen poliittisen toiminnan sekä ne päämäärät, joita tuo isänmaallista rintamaa hajoittava puolue pyrkii toteuttamaan. Ikl:n ja sen miesten toiminta sekä sen omaksumat päämäärät ovat niin vieraita Suomen vakavamieliselle talonpoikaisväestölle, että se ei voi niitä omikseen tunnusta eikä niitä kannattaa. Mutta minulla on lisäksi henkilökohtaista tuntemusta Viipurin läänin läntisen vaalipiirin eri puolilta. Kaikki tiedot kansalaispiirien mielipiteistä yhdenmukaisesti osoittavat, että ikl:n kannatus on entisestään vähentynyt. Nimenomaan Luumäellä, jossa olen liikuskellut ja jossa ikl näyttää tekevän turhaa ja toivotonta työtään oikein hartiavoimilla, voidaan luetella monia vakavia ja ajattelevia kansalaisia, jotka ovat rehellisesti ja ennakkoluulottomasti tutustuttuaan ikl:n oppeihin ja sen todellisiin päämääriin, vetäytyneet erilleen tuosta puolueesta, jossa ei enää ole montakaan maanviljelijää, kun niitä ei siinä alunperinkään ole useita ollut.

Ikl jatkakoon taivaanpieliin saakka kohoavaa huutoaan laajasta kannatuksestaan ja suuresta vaalivoitostaan. Ei kestä enää kauan, kun vaalinumerot saattavat tuon isottelun oikeaan valoon. Mutta tuo julmistunut huuto puolueiden hävittämisestä on maalaisliitolle hyödyksi. Se kaikuu varoituksen äänenä jokaisen maalaisliittolaisen korviin ja se auttaa meidän vaatimattomissa ja hiljaisissa puitteissa suoritettavaa vaalitoimintaamme. Se ajaa jokaisen maalaisliittoa kannattavan valitsijan vaaliuurnille. Jatkakoon ja vahvistakoon ikl kiihoitustaan, välillisesti se koituu maalaisliiton voitoksi.

Urho Kekkonen.