Vielä vilppilähdön rankaisemisesta pikajuoksukilpailuissa.

Herra Hugo Lahtisen vastineeseen ei minulla ole paljon sanottavaa. Aluksi tahdon painavasti huomauttaa, etten missään nimessä ole kiistaa aiheuttaneella kirjotuksellani halunnut puoltaa n.k. ajatuslähtöjä, vilppilähdöistä puhumattakaan, eikä kirjotuksestani mitenkään voi sellaista käsitystä saada. Lyhyesti sanoen: olen sitä mieltä, että ensimäisestä liian aikaisesta lähdöstä ei olisi rangaistusmetrejä tuomittava, ellei epäonnistunut lähtö ole tehty tahallisessa varastamistarkotuksessa tai ellei sen ilmeinen tahikka pääasiallinen tarkotus ole haitanteko toiselle kilpailijalle. Tässä en todellakaan näe vilppilähdön puolustamista kuten hra Lahtinen. Luulisin ehdottamani järjestelyn parhaiten vastaavan sitä tilannetta, mikä pikajuoksukilpailuissa lähtöviivalla vallitsee. Uskoisin, että useimmat nykyään kilpailevat pikajuoksijat ovat samaa mieltä kanssani.

"Heittopusseista" puhuin teoreettisena mahdollisuutena sellaisessa yhteydessä, että se ei ollut "pötyä". Mutta miten lienee sen hra Lahtisen väitteen laita, ettei "heittopussin" jäljessä lähtevä saa mitään rangaistusta. Jos säännöt myöntäisivät sellaisen tulkinnan, olisi monasti mainittu ehdotukseni sitä tarkottavalta osalta tarpeeton. Kun kuitenkin olen sitä mieltä, ettei nykyisten sääntöjen mukaan tämäntapainen tulkinta ole mahdollinen, olen ehdotukseeni liittänytkin lisämääräyksen haitanteosta toiselle.

Hra Lahtinen selittää, että se, joka lähtee ennen laukausta on syypää tahalliseen vilppilähtöön. Hänen ja minun tahallisuuskäsitteillä on huomattava ero. Tahallinen on vilppilähtö mielestäni vain silloin kun se on tarkotettu, siis kun vilppilähtöön syypää on tehnyt sen siinä mielessä, että hän liian aikaisella lähdöllään saavuttaisi edullisemman aseman kuin kanssakilpailijansa, tai kun se on ollut edeltäpäin arvattavissa, joko siten, että tekijä on pitänyt vilppilähtöä varmana tai vain mahdollisena. Tämä vastaa yleistä tahallisuuskäsitettä pikajuoksukilpailuun sovelletettuna, ja tämän mukaan kaikkein suurin osa liian aikaisia lähtöjä, jotka aiheutuvat hermostumisesta y.m.s. on laskettava niin sanoakseni tuottamuksellisten vilppilähtöjen joukkoon. Ja jos todellakin jollakin tavalla aiotaan tahalliselle ja tuottamukselliselle teolle pikajuoksukilpailuissakin saada erisuuruiset rangaistukset kuten muilla elämänaloilla on sääntöinä, on se ymmärtääkseni järjestettävissä vain sillä tavalla kuin olen ehdottanut.

Hra Lahtinen useassa kirjotuksensa kohdassa ankarasti hyökkää tähänastisissa pikajuoksukilpailuissa vallassa ollutta tapaa vastaan, joka meilläkin yritti vakiinnuttaa "ajatuslähdöt". En vain ymmärrä, miksi hän sen tekee samassa hengenvedossa, jossa moittii minun ehdotustani rangaistusjärjestelyksi, koska - kuten jo aluksi huomautin - en hyväksy "ajatuslähtöä" enkä sitä puolusta. Voin aivan täydelleen yhtyä hra Lahtisen arvosteluun siitä ja sen vahingollisuudesta.

Mielihyvällä on pantava merkille uuden urheilujaostojohtokunnan kiitettävät pyrkimykset yleisurheilun alalla havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi. Jos ollaankin epäkohdista yhtä mieltä, lienee sentään lupa keinojen sopivaisuudesta keskustella.