Suomen mestaruuskilpailut Kuopiossa

Kainuun Sanomat 94/25.8.1923

Alkusanaksi

Rosoisen Kaanaanmaan, kussa ei rieska eikä hunaja vuoda, urheilukentättömän pääkaupungin nuoremman polven urheiluharrastuksen vilkkaudesta sai sangen ilahduttavan kuvan siitä nuorisojoukosta, joka oli sonnustautunut viime sunnuntaina Kuopiossa suoritettuja Suomen vapaaurheilumestaruuskilpailuja seuraamaan. Tietysti oli mukana Kajaanin Kipinän johtoherroja ja seuran syvät rivit olivat myös varsin kiitettävällä vilkkaudella lähettäneet edustajiaan. Seuran varapuheenjohtaja ja kaiken sielu Vollikka Tähtinen, taitava hetkauttelija, joka muuten ensi sunnuntaina vihitään siihen urheaan ukkomiesten säätyyn Lohjan pitäjän Serknäsin kylän Lövkullan talossa, on tietenkin mukana. Samoin seuran sihteeri ja piirimme mestaruuskilpailujen ylitoimitsija Hara Lehto, kuin myös suojeluskuntapiirin urheiluohjaaja "liikutusneuvos" Roisniemi y.m. y.m.. Ja kun mukaan oli päässyt, ei hän tapojansa voinut katua. Sillä Kuopioon olikin kokoontunut Suomen valiourheilijat kilpasille, ja jos joku henkilö on tehnyt sellaisen päätöksen, että odottaa Kajaanin urheilukentän ensimmäisiä kansallisia rymykilpailuja, niin pitkän aikaapa saa varttoa hakaurheilijoita nähdäkseen. Sillä ei niitä haiurheilijoita tällaisen kolkan kansallisiin niinkään runsaasti saavu, kun lisäksi kaupunkimme ei taida kaikkein parhaassa maineessa urheilijain, ei ainakaan hiihtäjäin, silmissä olevan. Erinäiset hiihtäjät ovat näet allekirjoittajalle lausuneet syvän halveksumisensa viime talvisten talvikisojen johtoa ja järjestelyä kohtaan, mainitsemalla muutamia rumia epäkohtia ja mikäli paikalliset henkilöt ovat kertoneet, on noissa paheksumisissa tosiaan perää. Jokohan olisi ensi talvena syytä antaa kisojen johto toisiin käsiin, kuin missä ne tosiasiallisesti ovat tähän saakka olleet? Paikkakunnan maineen pitää korota, ja kerralla. Sillä noloa se on kulkea muualla Suomessa ja kuulla kotiseutuaan haukuttavan ja sitten syystä.

Se siitä.

Itse kilpailut

Mestaruuskilpailujen tulokset ovat jo julkisuudessa esitetyt, joten niistä on turha kauempaa pakista. Muutamat huomattavimmat kilpailut ansaitsevat mainitsemista.

Kilpailuissa tehtiin yksi uusi Suomen ennätyskin. Luulisi, että kun niitä on viime aikoina yhä uudelleen ja uudelleen ylennetty, ja alennettu, ne vihdoinkin alkaisivat olla niin kovan kiven takana että niitä ei niin helposti rikottaisi, kuten tällä kertaa 800 metrin ennätykselle tehtiin. Paavo Nurmi, ilmiömäinen mies, juoksija, joka on vertaansa hakevalla tarmolla tehnyt itsensä maailman parhaaksi, juoksi 800 metrin matkalla uuden Suomen ennätyksen, eikä se näyttänyt lujille ottavankaan. Ainoana vaarallisena kilpailijana on hänellä helsinkiläinen koulupoika E. Jansson, josta voidaan toivoa maallemme ensimäistä ensiluokkaista puolimaileria. Tähän asti ei meillä ole ollutkaan sellaista Ameriikan mittapuun mukaista, tästä lähtien luulisi tulevan. Matti Tala-vainaja olisi jo tänä kesänä ollut korkeatkin vaatimukset täyttävä keskimatkojen juoksija, mutta toivokaamme Janssonin jatkavan ja kestävän kansan kiitokset. Sillä ne voivat helposti mennä päähän ja silloin ei mies ole enää kunnon urheilija. Paavo Nurmelle on 800 metriä liian lyhyt, sillä luulisin 800 metrille kehityttävän pikamatkojen eikä pitkien matkojen kautta.

Ennätyskilpailu ei katsojasta ollut erikoisen jännittävä. Nurmi lähti johtoon heti alusta ja Jansson sisutteli aivan lähellä viimeiselle sivulle saakka, josta ei enää kyennyt vastaamaan Nurmen loppukiriin, joka ei kylläkään ollut erikoisen voimakas. Nurmen vauhti ei näyttänyt kovin kovalta, mutta kovaa sen on pitänyt olla. Voimiinsa ja tappavaan alkuvauhtiinsa luottaen uskalsi Paavo vilkuilla loppusuoralla sivuilleenkin. Niin ja toiset tulivat sitten kun kerkesivät, kuten Vollikalla oli tapana sanoa voitettuaan takavuosina keskimatkojen kilpailut. Eikä se kovin harvoin tapahtunutkaan.

Kauneimpia kilpailuja oli 200 metrin juoksun loppukilpailu. Lähdössä olivat Härö, Halme, Husgafvel ja Vilen. Matkan voittaja Drifin oli poissa. Härö lähti heti alussa hurjaan vauhtiin ja johti 130 metriä juostuaan. Tällöin riuhtaisihe Halme ja Vilen melkein yhtaikaa hänen rinnalleen ja jonkun sentin ohikin. Härö vastasi spurttiin ja oli pian taas johdossa. Mutta viimeisellä kymmenellä metrillä ryntäsi tähänsaakka takalistolla pysytellyt Husgafvel kuin hirvi eteenpäin ja tavotti etumaisia lähtöviivojen alueella lähes pari metriä, kiitos ensisijassa Mikkolalta oppimansa uuden käsienkäyttelytavan. Hän työnsi käsillään kauas eteenpäin kuin olisi vetänyt nuorista ja kehitti vallan räjähtävän vauhdin. Matkaa oli kuitenkin niin vähän enää jäljellä, että Härö kerkesi työntää rintansa maalinauhalle ennen Husgafvelia ja voitti kielenmitalla kilpailun.

Pitkillä matkoilla 5 ja 10 kilometrillä oli mukana Kipinän Hemmi Rönty. Viidellä hän juosta koikki alun liian lujaa, kävipä puolen kierroksen verran johdossakin Nurmen, Talan, Sipilän ja Hanneksen tyytyessä kiltisti seuraamaan. No arvaahan sen, että pojalta puutui voimat ja loppusuoralla meni hänestä edelle vallan tuntemattomat persoonat. Kymmenellä oli hänellä sentään parempi tuuri ja oli ottanut järjen mukaansa juoksemaan lähtiessä. Ei juossut alussa itseään kuittiin ja kapisteli kolmanneksi perille, tosin kehnolla tuloksella, mutta kuka voi vaatia enemmän mieheltä, joka viikko tätä ennen on voittanut 5 ja 10 km sekä 800 m juoksut ja tullut toiseksi 1500 metrillä. Ja niin se lopuksikin on, että ei täällä ennen ratajuoksijoita tehty, ennenkun on urheilukentällä kiertorata, missä harjoitella.

Ilahduttavin tulos meille kaanaalaisille oli Envaldin 330 seipäässä. Se Envaldin poika on kertakaikkiaan tuhattaituri. Hyppää kuin vuorikauris ja heittää vanhemman veljensä metrit aina kumoon. Milloin on jalkapallokentällä, on kentän paras mies (ellei Luttis-Antilla ole tuuri mukanaan). Pesäpallossa ei juuri tavata näillä nurkilla taitavampaa. Tekas seuramerkinkin onnistuneen ja on miehenä verrattoman lojaali. Mitäs vielä pyydät? Ja nyt tämä sama mies tuli mestaruuskilpailuihin, vapisi tosin alussa hermostumisesta, mutta kun tokeni, oli kuin kotonaan ja oli antaa vanhoja hakoja päihin. 330 meni seipään varassa puhtaasti ja 340,5 olisi hyvin mennyt, ellei olisi asettanut hyppytelineitä liian kauas, niin että ne alastullessa olivat tiellä ja rinta raapasi rimaa ja rima putosi. Valtuusto, anna meille pian urheilukenttä, niin Suomi-poika paasaa helposti kolme ja puoli metriä. Eikä se riitäkään.

Tuulos yllättää joka kilpailussa itsensä ja koko kansan. Korkeushyppymestaruus oli suunniteltu Yrjölälle, mutta Ville Tuulos tuli ja nappasi senkin. Ja otti lisäksi pituushypyn ja kolmiloikan mestaruudetkin. Niitä ei kukaan muu havitellutkaan.

Arjan Alanko oli mukana heitoissa ja 5-ottelussa. Kuulaa hän työnsi kuin poika 12,75, mutta vaikka sillä piirimme kilpailuissa olisi pari metriä toista miestä edellä, ei se mestaruuskilpailuissa riitä palkintosijallekaan. Mutta varrotaanhan vuosi, tehdään Iisko-pojalle oikea tekniikka ja kun hän hankkii kilpailutottumusta, niin vapise, oi vanha kaarti! Kiekko meni "alle omien hintojen" ja viisiotteluun ei Iisko vielä pysty. Vasta kun pituus menee 6,50, 200 metriä 23 nurkille, keihäs 55 metriä ja kiekko 35 paikeille, niin saapa tulla Lehtoset jos Lahtisetkin.

150 kilpailu oli jännittävä. Ensimäisen kierroksen alun johti juutalainen Katz hiljalleen. Eipä aikaakaan, niin porhalsi Kuopion Oski Rissanen, entinen Kaanaan mies, johtoon, ja meni pitkin askelin eteenpäin 10 metriä muista edellä. Näin jatkui juoksu viimeiselle pitkälle saakka, jolloin Katz ja Jansson riuhtaisivat itsensä Oskin rinnalle ja ohi. Mutta Katz oli sen tehnyt liian aikaiseen ja sammui, mutta Jansson jatkoi loppuun. Kuitenkin voitti Rissanen kilpailun, sillä aivan ratkaisevalla hetkellä heittäytyi hän maaliin jonkun sentin ennen Janssonia. Kuopiolaisten innostus rajaton.

"Minä olen seiväshyppääjä Envald".

Lauantai-iltana meni Vollikka Tähtinen Peräniemen ravintolaan viettämään viimeisen edellistä poikamieslauantaitaan. Ja kuinka ollakaan, illan kuluessa ja tunnelman noustessa ja sisun kohotessa sopimattoman käyttäytymisen johdosta, tunsi Vollikka hengen laskeutuvan päälleen kaarnaan muodossa ja hän katsoi olevansa velvollinen kaanaalaisena ja siis järjestyksen vankkumattomana puoltajana heittämään nuo kolme sopimattomasti käyttäytyvää herraa ulos ravintolasta, alas sen rappusista. Pian päätetty oli pian tehty. Sylkäisi koviin kämmeniin ja kauniissa kaaressa lensivät herrat alas pihamaalle. Ei auttanut ketään, että eräs heistä selitti olevansa sivistynyt ihminen ja menevänsä Bonnin yliopistoon ensi jouluksi. Vollikka sanoi vaan: "Sen pahempi, kun hylkäät isänmaasi jouluksi. Nyt voittaa raaka voima sivistyksen."

Kun alas heitetyt herrat olivat kömpineet jaloilleen tunsivat he tarvetta saada tietää raisun ulosheittäjänsä persoonan. Ja huusivat ylös, että kuka se heitti heidät alas. No eihän Vollikka arastellut vastakaan, vaan huusi sotaäänellä: "minä olen seiväshyppääjä Envald Kajaanista". Sanoi ja meni pöytäänsä.

No, seuraavana päivänä katseli yleisön joukossa Väinölänniemellä kolme kiukkuista silmäparia, kun Envald hyppäsi seivästä - viaton mies. Ja toivoivat kait, että kumpa jäisi - länkkänä.

Ja hauska jälkinäytös. Oli tänne Kaanaaseen tullut joku kuopiolainen herra, kaipa kaupparatsu. Ja oli ruvennut selittelemään täällä, että sehän on hurja mies, se seiväshypääjä Envald, kun oli Peräniemeltä passittanut alas portaita kolme Kuopion voimamiestä. Tietysti tätä ihmettelemään asian tuntematon, sillä Envaldin seiväshyppääjä on tunnettu kaikkialla muualla paitsi Kuopiossa perin säyseäksi mieheksi.

Tässä se on senkin pulman ratkaisu.

Kun Vollikka palasi boksiinsa, kadotettuaan lompakkonsa ja tutkiskeltuaan Kallaveden laivaliikennettä, oli Rönnyn Rape jo nukkumassa. Vollikka pudisteli häntä rinnasta ja kysyi: "vieläkö menet johtamaan 5 kilometrillä". Eikä ennen hellittänyt, ennenkun Rape oli pyhästi vannonut vasta kerralla Nurmen kanssa juostessaan pysyvänsä jonkun verran taka-alalla.

Seuraavana päivänä kun 10 km juostiin ja Rape jäi jälkeen kierros kierrokselta, oli Vollikka parin toverin kanssa katsomassa kilpailuja filistealaisten keskellä. Eräs heistä tiedusteli, kuka se on tuo mustapukuinen juoksia, tarkoittaen Röntyä. Vollikka ei muka tuntenut, mutta ohjelmasta katsottuaan nimen, selitti, että hän on kuullut Rönnystä kauheita. Se on sellainen juoksija, että se koko matkan säästää voimiaan ja vaikka olisi lopussa ensimmäistä toista kierrosta jäljessä se viimeisellä kierroksella ottaa ensimäisen kiinni ja voittaa kilpailun. Filistealainen arveli sen kuultuaan, että kyllä se siltä näyttääkin, säästää voimiaan ja vaikka olisi lopussa sitten loppu oli käsillä ja Rönnyn poika ei väsyneenä jaksanut viimeistä kierrosta lainkaan paremmin paasata, päinvastoin, katseli filistealainen epäillen Vollikkaa ja lausui: "ei se olekaan sellainen loppukirijä", johon Vollikka silmää räpäyttämättä sanoi: "ei se olekaan". Ja nauroi kaverilleen ja huusi Rönnylle: "kiri Hemmi, jos jaksat".

Niin ne Kajaanin pojat.

Känä