Eräs eduskuntakysely.

Sodanjälkeisissä oloissamme on ollut monta kiperää kysymystä ratkaistavana. Maanhankintalain toimeenpano siirtoväen ja muiden sodasta kärsimään joutuneiden asuttamiseksi ja oman kodin hankkimiseksi heille ei ole ollut näistä kysymyksistä helpoimpia. Ei niin ollen ole ollut ihme, jos asutusviranomaiset ovat saaneet vastaansa joukon moitteita, jos kiitostakin, sitä kuitenkin harvemmin. Asutustoiminnasta on paljon puhuttu, on kirjoitettu, onpa komiteakin, kuuluisa Hetemäen komitea, istunut vuodesta 1949 lähtien asutustoiminnan merkeissä, vaikka mietintöä vielä ei ole kuulunutkaan.

Hiljattain on myös vapaaherra Ernst von Born kansanedustajan ominaisuudessaan tarttunut asutuskysymykseen ja esiintuonut syvän huolestumisensa maanhankintalain epäilyttävän soveltamisen vuoksi tekemällä eduskuntakyselyn. On näet kuulunut uhkaavia uutisia siitä, että `pyhää ruotsalaista maata` myytäisiin suomenkieliselle, vaikka ruotsalainenkin ostaja olisi tarjolla. Kysymys on eräästä Espoossa olevasta asutustilasta, jota ovat hakeneet maanviljelijät F.V. Wallinkivi ja Arthur Ramsay. Ja etteivät hallituksen ruotsalaisministerit, joista toinen hoitaa asutusasioita, vain sattuisi torkahtamaan, vapaaherra von Born on kysellyt, "onko hallitus valmis puuttumaan asiaan maanhankintalain kysymyksessä olevan epäilyttävän soveltamisen ehkäisemiseksi".

Keitä ovat sitten nämä kaksi maanviljelijää, jotka näin ovat päässeet eduskunnan pöytäkirjoihin? Arhur Ramsay on 70-vuotias Porkkalan siirtolainen, jonka perheeseen kuuluu vaimo ja yksi alaikäinen tytär. Hänen verotettava omaisuutensa hipoo 6 milj. markan määrää, minkä lisäksi hänellä on ollut yli 100 ha:n tila omistuksessaan. F.V. Wallinkivellä on elossa 10 lasta, yhden pojan kaaduttua sodassa, ja hän on ollut Espoossa olevan valtion Mäkkylän virkatalon vuokraajana 20 vuotta ja luopunut vuokraoikeudestaan sosiaaliministeriön hyväksi kun Kannaksen ammattikoulu sodan jälkeen sijoitettiin Mäkkylään, ja sillä ehdolla, että hänelle valtion toimesta järjestettäisiin toinen tila viljeltäväksi, mistä hänelle oli annettu viranomaisten taholta lupauksiakin.

Muun muassa on sosiaaliministeriön taholta ilmoitettu pidettävän kohtuullisena, että Wallinkivi verrattaisiin maansaantiin oikeutettuun siirtoväkeen ja että hän saisi hankkia uuden tilan sopivaksi katsomastaan kunnasta koska valtio on tarvinnut Mäkkylän virkatalon omaan käyttöönsä kesken vuokrakautta. Hän onkin aikaisemmin yrittänyt saada itselleen ja perheelleen erästä toista tilaa Espoosta, mutta kun viranomaiset olivat pitäneet sitä hänelle liian suurena, ei sitä oltu katsottu voitavan hänelle myydä.

Kun asiaa on kovasti mietitty ja vieläkin mietitään tasavallan korkeitten herrojen kesken, riittänee tällä kertaa asiassa meidän puoleltamme maallikon mietteinä viittaus vanhoihin tuomariohjeisiin: "Tuomari ottakoon kaikessa laissa vaarin siitä, mikä lainsäätäjän tarkoitus oli, muuten sitä käytetään väärin ja väännetään toisaalle kuin lainsäätäjän mieli oli."

Lainsäätäjän mieli ja tarkoitus on maahankintalaista puheen ollen syytä palauttaa yhteisen kansan mieleen toisessakin suhteessa, vapaaherra von Born kun on antanut siihenkin aiheen. Lain mukaanhan maanluovutuksen aiheuttama taloudellinen rasitus ei saa tulla ruotsinkielisille maanomistajille lievemmäksi kuin muille. Tämän toteuttamiseksi on sellainen maanomistaja, joka tämän ns. kielipykälän nojalla vapautuu velvollisuudestaan luovuttaa maata, velvollinen raivaamaan maata tai maksamaan raivauskustannukset. Mutta onko näin tapahtunut, onko lainsäätäjän tarkoitus toteutunut? Tästä olisi aiheellista saada kokonaisselvitys. Se olisi varmaan mielenkiintoista luettavaa muillekin kuin velvollisuutensa täyttäneille suomenkielisille maanluovuttajille. Ja jos olisimme kansanedustaja, joka on kiinnostunut yksityistapauksista, voisimme kysyä hallitukselta esimerkiksi, onko eräs ruotsinkielinen suurmaanomistaja-kansanedustaja, jonka verotettava omaisuus on yli 70 milj. markkaa ja verotettavat tulot yli 3 milj. markkaa, tässä suhteessa täyttänyt lailliset velvoituksensa ja onko hallitus valmis puuttumaan asiaan maanhankintalain kysymyksessä olevan epäilyttävän soveltamisen ehkäisemiseksi?

*Toimitus* huomauttaa, että sodan ajasta näkyy jo kuluneen niin paljon aikaa, että hallitukseen on voitu panna asutusasiain ministeriksi ruotsinkielisiä miehiä, jotka edustavat niitä piirejä, jotka ovat asutustoiminnassa jyrkimpiä vastustajia.