[Helsinki n. 1.7.1934]

Sylvi rakas ja pojat rakkaat.

Monet kiitokset kirjeestäsi. Ja tiedoista, jotka todistivat, että teillä on siellä ollut hyvä olla. Kaunis kesä siis saa aikaan, että pojat eivät nurise ja se on toki hyvä asia. Ja onhan teillä siellä tosiaan rauha ja tilaisuus nauttia luonnosta. Oikein olen kademielellä, kun en pääse sinne. Sillä täällä ovat päivät rasittavan kuumia. Eilisen illan pääsin norjalaisista [urheilijoista] eroon ja olin Arvin [Korhonen] luona ja hänen kanssaan kävelemässä. Mutta tahtoi ihan hikeen tukehtua, oli niin erikoisen hiostavaa.

Selkä on suunnilleen ennallaan. Vetoa se ei siedä ei yhtään. Mutta kaipa se nyt ajan mittaan toki menee ohi. Sormi on jo aivan terve, se tuntuu olevan hyvää, se haavavoide.

Se Tanelin syöntijuttu minua on huolettanut. Luulisin, että tästä lähtien on parasta olla häntä kehoittamatta syömään. Kysyy tahtooko lihaa tai kalaa, ellei tahdo, ei tyrkytä, antaa hänen syödä, mitä on ja mitä siitä tahtoo. Näin saadaan nähdä, mihin suuntaan tahti alkaa mennä. Voihan olla, että liha - y.m.s. ovat hänelle epäterveellistä ja että luonto itse panee vastaan. Teepä näin ja kirjoita minulle.

Norja-ottelusta on taas ollut touhua. Hyvin se lyö läpi, saamme puhdasta 79-80.000 mk. Ja se on kaikki tarpeen. Tänään lähden Viipuriin ja palaan maanantaiaamuna.

Verolippukin tuli. Veroja n. 5400 mk, nimittäin kunnanveroja. Siihen lisää valtionverot n. 2600. Jotta onhan siinä maksamista. Onneksi saan sen verran niistä Maalaiskuntien Liiton kursseista.

Muuta ihmettä ei olekaan tapahtunut. Kaikki menee helteessä ja hiljaa.

Sanopa Matille, että on hyvä, kun keihäsennätys on parantunut. Varmasti Tanelikin on parantanut tulostaan. Ja se puunhakkuuhan on ollut oikein mestarihommaa.

Ei muuta taas tällä kertaa kuin hyvää vointia ja paljon rakkaita terveisiä.

Sinun ja teidän

Urho