Puheenvuoro eduskunnassa 14.12.1936

Kun lakivaliokunta on muuttanut hallituksen esityksessä ollutta 1 §:ää sillä tavalla, että muut pukuun verrattavat huomiota herättävät tunnusmerkit, joiden tarkoituksena on osoittaa kuulumista poliittiseen järjestöön, ovat tämän jälkeen sallittuja, niin lienee syytä todeta, että koko lain merkitys suuressa määrin tulee olemaan kuviteltua, jos olot meillä rauhattomiksi kääntyvät. Onhan täysin ilmeistä, että jos aiotaan herättää huomiota sillä tavalla, että jollakin käsivarsinauhalla halutaan ilmaista poliittiseen puolueeseen kuulumista, niin rauhattomissa oloissa tämä voi aikaansaada aivan vastaavanlaisen mielten kiihtymyksen kuin pusero tekisi. En näin ollen näe mitään syytä käydä tälle tielle. Jos kerran tällainen puserolaki pidetään tarpeellisena, niin täytyisi siitä todellakin tehdä sellainen, että se kaikissa olosuhteissa olisi omiaan rauhattomuuksia estämään. Nyt jääpi tämän lain tarkoitus puolinaiseksi ja sen vuoksi sillä ei voi olla sitä merkitystä, mikä sillä pyritään aikaansaamaan, nimittäin olla jonkinlaisena ennakkoestävänä toimenpiteenä poliittisia rauhattomuuksia vastaan.

Kun täällä on lausuttu huomautuksia hallitusta vastaan siitä, että hallitus nyt aivan eduskunnan koollaolon loppuvaiheessa on antanut tämän lakiesityksen, niin lienee syytä sanoa, että mitään erityistä rakkautta ei ainakaan sillä hallituksen jäsenellä, joka esityksen on allekirjoittanut, ole tätä lastaan kohtaan. Jos eduskunta kokonaan tämän lain hylkää, ei siitä olevissa oloissamme mahtane suurtakaan haittaa olla, ja saahan todellakin jo tulevan helmikuun alkuun mennessä, jos vallattomuutta alkaa esiintyä, hallitus antaa eduskunnalle käsiteltäväksi lakiesityksen, joka tällaisen vallattomuuden voisi ehkäistä. Ja varsinkin kun nyt hallituksen esityksen 1 §:ään on tehty tällainen kohtalokas muutos, joka voi koko lakiesityksen tarkoituksen saattaa kyseenalaiseksi, niin todellakin lienee syytä harkita sitä, mitä ed. Brander täällä esitti koko lakiesityksen hylkäämisestä.