31.3.1963 Oulussa

OIKEA PAIMEN

Vuonna 1955 olin valtiovallan edustajana piispa O. K. Heliövaaran vihkimistilaisuudessa. Piispa Heliövaara käsitteli silloin puheessaan niitä muutoksia, joita Pohjois-Suomessa silloin oli tapahtunut teollisen toiminnan laajentuessa ja elämänolosuhteiden muuttuessa. Myönnän, ettei tuo talouselämän laajentuminen ole tapahtunut niin nopeasti, kuin silloin toivoimme. Olen varma, että nyt vihitty piispa Tapaninen näkee myös ne laajentuneet tehtävät, joita muuttuva yhteiskunta kirkolle asettaa.

Kuunnellessani arkkipiispa Salomiehen virkaanasettajaispuhetta tapasi sen keskeinen ajatus minussa hyvän ja tarkkaavaisen kuulijan. Tekstiin nojautuen arkkipiispa korosti, että paimenen tulee olla lausumassa kaikkien jäsenten huoltaja. Jokainen lauman jäsen on hänelle yhtä oma, jokaisesta hän on yhtäläisesti vastuussa.

Tämä ajatus on varmaan yleispätevä kirkollisissa piireissä tai sen tulisi olla. Mutta niin on asianlaita myös maallisissa yhteyksissä. Jokainen esimies, jokainen vastuuseen asetettu on velvollinen tunnustamaan, että hänelle ovat kaikki yhteisön jäsenet saman arvoisia. Hän ei voi jättää huomioon ottamatta mitään hyödyllistä neuvoa tai yhteistä hyvää edistävää ajatusta sen perusteella, että se tulee jäsenten piiristä, joita esimerkiksi niiden vähemmistöaseman vuoksi tai muusta syystä toiset vieroksuvat.

Kun tämän virkaanasettamispuheen opetuksen sijoitamme Pohjois-Suomen uuteen piispaan, niin näemme, että hänellä on edellytykset olla hiippakuntansa oikea esipaimen. Piispa Tapaninen on oman uransa kulkien valmentautunut aivan poikkeuksellisella tavalla tehtäväänsä. Hän oli yli 40 vuotta toiminut seurakunnan johtajana hiippakunnan alueella, jonka johtoon hänet nyt on kutsuttu. Hän tuntee näiden pohjoisten läänien sitkeän ja omaperäisen asujamiston, tuntee sen erikoisen hengellisen herätyksen, jolla tätä kansaa on armoitettu. Hänellä on tiedon ja omakohtaisen kokemuksen luomat edellytykset kantaa sen tehtävän vastuu, joka niin yksimielisesti suoritetun vaalin perusteella hänelle on uskottu.

Esipaimenella, joka noudattaa arkkipiispan puheessaan korostamaa ajatusta, on sovinnon etsimisen velvollisuus lauman keskuudessa. Se ei ole koskaan ollut helppo ja kiitollinen tehtävä, eikä se ole suinkaan helppo nykyisissä oloissa.

Toivotan Teille, Piispa Tapaninen, menestystä myös tähän asemaanne kuuluvissa tehtävissä. Lopuksi toivotan Teille Korkeimman siunausta elämässänne ja työssänne.