Assistentti Seppo Laakso                     1/6 1970

Tampereen Yliopisto

  Olen lukenut paljon detaljityötä vaatineen mielenkiintoisen pro gradu -tutkielmanne HM 36 §:n tulkinnasta. Kun se hallitusmuotomme historian osalta on suurelta osalta deskriptiivinen työ, on siinä jäänyt tietenkin sivuun monet hallituksen muodostamisen tapaan vaikuttaneet motiivit. Esimerkiksi presidentin henkilökohtainen vallankäyttö -nimikkeen alle on täten sijoittunut hyvinkin erilaisista syistä koostuneet tekijät. Jos minulle joskus jää aikaa ja on siihen kykyä, haluaisin kuvata hallitusvaiheet syksystä 1958 - talveen 1959, jotka tekisivät ymmärrettäviksi yhdessä vaiheessa ilmenneen "henkilökohtaisen vallankäytön" perusteet.

  Tutkielmanne lopussa otatte vastataksenne kysymyksen, edellyttääkö HM 36 § eduskunnalta etukäteen hankittua hyväksymistä hallituksen muodostamiselle. Mielestäni perustuslain sanonta tässäkin kohti on niin avara ja epämääräinen - tai sanotaanko joustava - että käytäntö voi - tekemättä HM:lle vääryyttä - omaksua sellaisenkin kaavan, että hallituksen tulee aina esittäytyä eduskunnalle, joka voi silloin ratkaista luottamuskysymyksen. Mutta ennen hallituksen nimittämistä ei meidän järjestelmämme mukaan eduskunnan ratkaisua voida hankkia; ainoan tien tarjoaa Saksan Liittotasavallassa voimassa oleva järjestys epäluottamuslauseesta päätettäessä.

  Lopputuloksenne mukaisesti yritetään yleensä hankkia ns. presidentinkierroksen aikana selvitys siitä, miten enemmistöhallitus voidaan muodostaa. Epäilen kuitenkin, että puoluepolitiikkaan liittyvät käytännölliset seikat vievät siihen, että tutkielmanne loppusivulla esitettyä ohjetta ei aina voida noudattaa. Sellainen oli mm. tilanne toukokuussa 1970.

  Kiittäen huomaavaisuudestanne toivotan hyvin aloittamallenne tieteelliselle työlle parhainta menestystä.

P.S. Jägerskiöldin teoksessa `Valtionhoitaja Mannerheim` on laaja selostus K. Castrenin hallituksen muodostamisvaiheista, joita käsittelette s. 152-154. Jägerskiöld kertoo, että Ståhlberg oli samalla kannalla kuin Erich (s. 132).